Sähköiset kartat

Teksti: Petteri Järvinen |

PETTERI JÄRVINEN * KUVAT: TIMO SIMPANEN

Kallis bensakaan ei ole esteenä, kun mummola tai autoloma Euroopassa kutsuvat. Kokeilimme, voisiko paperikartat jo siirtää syrjään modernin tietotekniikan tieltä.

Jokainen autolomalla ollut tuntee suunnistamiseen liittyvät vaikeudet. Kuumassa autossa pinna kiristyy, kun takapenkillä olevat lapset marisevat eikä puoliso tiedä, miten päin karttaa pidetään saati että osaisi lukea sitä.

Uusin tekniikka tarjoaa matkailijalle auttavan kätensä. Gps eli satelliittipaikannus kertoo sijainnin kaikkialla maailmassa muutaman metrin tarkkuudella ja karttaohjelma piirtää tiedon ruudulle. Lisäksi ohjelmat auttavat jo matkaa suunniteltaessa etsimällä lyhimmän tai nopeimman reitin, jotta kallista bensaa ja aikaa säästyy.

Euroopassa ja Yhdysvalloissa satelliittinavigointi on ollut paremman luokan autojen vakiovaruste jo viitisen vuotta. Suomessa navigaattorit yleistyvät hitaasti. Useita tuhansia euroja maksavan lisälaitteen hankinta mietityttää, etenkin kun kartasto kattaa vasta Etelä-Suomen alueen ja koko Suomen tiestöä saataneen odotella vielä vuosia.

Satunnaiselle kesämatkaajalle on tarjolla halvempiakin ratkaisuja.

Eri tapoja suunnistaa

Tietoteknisiä karttapalveluita voi käyttää monin eri tavoin. Yksinkertaisimmillaan ne auttavat matkan suunnittelussa ja reitin valinnassa. Tähän tarkoitukseen sopivat netin karttapalvelut, joista saa ajo-ohjeiden lisäksi myös lisätietoja matkalla olevista kohteista ja nähtävyyksistä.


Hätätilanteessa oman sijainnin voi selvittää matkapuhelimen ja internetin avulla. Radiolinjan paikannuspalvelu näyttää havainnollisesti kartalta, missä puhelin on. (Kuva)

Palveluista voi myös tulostaa reitin ajo-ohjeet, joita sitten autossa seurataan. Kaikki on hyvin niin kauan kuin ohjeita seurataan tunnollisesti. Yhdenkin väärän käännöksen jälkeen tekstipohjaiset ajo-ohjeet käyvät hyödyttömiksi.

Matkamikron omistajan kannattaakin harkita karttaohjelmaa, joka yhdessä gps-laitteen kanssa tietää koko ajan, missä mennään. Kun sijainti näkyy suoraan kartalla, eksyminen on mahdotonta ja väärän käännöksen jälkeenkin on helppo palata oikealle tielle.

Matkamikron käyttö autossa on kuitenkin hankalaa. Yksin ajavalle se on liki mahdotonta. Jos mikro on etupenkillä, niska kipeytyy ja ajaminen vaarantuu sitä katsellessa. Päälle kytkeytyvä, salasanasuojattu näytönsäästäjä lopettaa suunnistuksen kokonaan, ellei muista kytkeä sitä pois päältä ennen ajon alkua.

Parempi tapa onkin antaa mikro vieressä istuvan tai takapenkkiläisten haltuun. Mikro kuitenkin kuumenee sylissä epämukavasti, eikä näyttöä ole helppo lukea auringonvalossa.

Käsitietokoneet ja älypuhelimet ovat tulevaisuuden kartastoja. Erään arvion mukaan joka neljänteen Euroopassa myytyyn pda-laitteeseen hankitaan jo nyt karttaohjelma. Paikannuksesta tulee joka tapauksessa puhelimen vakio-ominaisuus, kartalla tai ilman.


Osoitteessa www.020202.fi toimiva palvelu tuntee osoitteet ja kartat, lisäksi se laskee reitin ja antaa ajoohjeet. Ohjeet saa tulostettua pdftiedostoksi, jossa on tarkat ajoohjeet sekä niihin liittyvät karttakuvat. (Kuva)

Tämän päivän ratkaisut ovat kuitenkin vielä kömpelöitä. Kartat ja sovellukset on työnnettävä laitteisiin pc:n kautta, eikä niitä myydä valmiina muistimoduleina. Lisäksi värinäyttö ja gps syövät akun nopeasti tyhjäksi.

Paperikartalle yhä käyttöä

Kokeilumme osoittivat, ettei perinteistä paperikarttaa kannata vielä nakata roskikseen. Vaikka tekniikka toimiikin, vanhalla menetelmällä on yhä vahvuutensa.

Paperin suurin etu on sen isossa näytössä. Suunnistaja näkee kerralla koko läänin, mikä auttaa reitin hahmottamisessa ja parhaan tien valinnassa. Paperi ei myöskään kuumene sylissä, siitä ei lopu akku ja se erottuu hyvin kirkkaassakin auringonvalossa.

Teknisistä apuvälineistä on eniten hyötyä niissä maissa, missä tieverkosto on tiheä ja liikennettä paljon. Suomen vähät päätiet on helppo hahmottaa, eikä reitin optimoinnista ole tästä syystä suurtakaan iloa. Yleensä määränpäähän vie vain yksi päätie, eikä pienten metsäteiden käytössä ole mitään järkeä, vaikka niillä muutama kilometri säästyisikin. Ainoa hyöty on mahdollisen kolari- tai ruuhkapaikan ohittaminen.


Magellanin käyttämä vektoritekniikka ei ole yhtä havainnollista kuin muiden ohjelmien rasterigrafiikka, mutta se säästää muistia. (Kuva)

Kuten usein ennenkin, paras lopputulos saadaan käyttämällä uutta ja vanhaa tekniikkaa rinnakkain: perussuunnistus tehdään paperikartalla, mutta sijainti tarkistetaan eksymisen uhatessa sähköisesti.

Yksi pistämätön etu sähköisessä navigoinnissa kuitenkin on: auton rikkoutuessa tai joutuessa onnettomuuteen on helppo soittaa pelastajat paikalle, kun paikka tiedetään.

Tarkka sijainti ei ole pelkkä mukavuusasia. Joskus se voi pelastaa ihmishenkiä. TK


Kartta hyödyttää taksiakin

Helsingin takseihin on hiljattain asennettu paketti, joka sisältää turvakameran, gps-paikantimen, näyttöpäätteen ja tarvittavat tiedonsiirto-ominaisuudet. Tieto auton sijainnista kulkee taksien omassa radioverkossa keskitettyyn varausjärjestelmään, mutta paikkatietoa hyödynnetään myös sisällä autossa.


Taksiautoilija Arto Marttinen pitää Helsingin taksien kartta- ja paikannusjärjestelmää hyödyllisenä esimerkiksi kadun numerointisuunnan tarkistamisessa.

Vuodesta 1989 alalla toiminut taksiautoilija Arto Marttinen esittelee järjestelmää tyytyväisenä.

"Kun laitteeseen syötetään osoite, se näyttää kohteen ja auton sijainnin kartalla. Auton lähestyessä kohdetta kartta tarkentuu automaattisesti. Kartasta on suurta hyötyä, kun katsotaan kummasta päästä kadun numerointi alkaa. Jos määränpääksi annettu katu löytyy useasta kunnasta, laite listaa ne kaikki ja kysyy, mikä on oikea. Esimerkiksi Purotie näyttää löytyvän peräti viidestä eri kunnasta."

Karttanäytössä on viisi eri mittakaavaa. Karkein niistä näyttää kahdeksan kilometriä, tarkimmalla tasolla ruudun täyttää 500 metrin alue. Kartalta erottuvat myös julkiset rakennukset, jotka on piirretty paikoilleen oikean muotoisina.

"Ainoa totuttelua vaativa asia on se, ettei kartta käänny ajon aikana. Pohjoinen näkyy aina ylhäällä", Arto kertoo.

Varsinaisia ajo-ohjeita Helsingin taksien käyttämä järjestelmä ei anna. Ne ammattitaitoinen kuljettaja tuntee muutenkin. Kartta ei myöskään erottele yksisuuntaisia teitä.

Taksijärjestelmä on kanadalaisen dds:n toteuttama ja se on käytössä myös Pariisissa, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Varsinainen karttadata on peräisin Genimapilta, josta se on lähetetty Kanadaan muokattavaksi. Pääkaupunkiseudun lisäksi kartta sisältää useita muitakin Uudenmaan kuntia.

Karttatiedot ovat kokonaan laitteen muistissa, joten kiintolevyä tai cd:tä ei tarvita. Käyttö on nopeaa, eikä luotettavuus kärsi auton vaihtelevissa olosuhteissa.

Karttaa myös päivitetään säännöllisesti langattomalla datasiirrolla. Autokäytössä on tärkeää, ettei laite vie huomiota ajamisesta. Kosketusnäytöllä kartan vieritys ja osoitteiden syöttö tapahtuu sormella tökkimällä. Näppäimistöä ei tarvita lainkaan.

Tavanomaisten karttatietojen lisäksi järjestelmään on lisätty liki 6000 rivin tietokanta, johon kuljettajat ovat vuosien ajan keränneet ravintoloiden, kokouspaikkojen, nähtävyyksien ja muiden kohteiden osoitteita. Kannasta löytyy tarkka osoite silloinkin, kun asiakas tietää vain nimen.

 

Reittikartta Suomi Plus


Reittikartta on pc-käyttöön tarkoitettu romppu, joka sisältää koko Suomen kartaston ja hakuohjelman. Ohjelman aiemmat versiot vaativat rompun pitämistä asemassa käytön ajan, mutta nyt koko paketin voi asentaa kiintolevylle. Tiedostot vievät 420 megatavua, mikä ei modernissa matkamikrossa tunnu vielä missään. Testiversion karttatiedot olivat peräisin tämän vuoden keväältä, joten Paimio-Muurla -moottoritie on merkitty.


Gps:llä varustettu Reittikartta piirtää ajomatkan ja tallentaa sen kiintolevylle. Nimet näkyvät vain Helsingin suurimmilla kaduilla, mutta kaikkien katujen nimet selviävät info-painikkeella. (Kuva)

Kartastosta on seitsemän eri mittakaavan versiota, kaupungeista on tarjolla vielä kahdeksaskin, jonka tarkkuus on 1:40 000. Eri tasot helpottavat reitin suunnittelua pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä. Mittakaava vaihtuu näppärästi hiiren rullaa pyörittämällä.

Jos käytössä on sijainnin näyttävä gps, ohjelma vaihtaa kaupunkia lähestyttäessä automaattisesti tarkimpaan taajamakarttaan ja siitä pois, kun taajama vaihtuu taas maantieksi.

Nimensä mukaisesti Reittikartta osaa suunnitella ajoreitin kahden tai useamman reittipisteen kautta. Reitti voidaan pyytää nopeimpana, lyhimpänä tai halvimpana, jolloin ohjelmalle pitää kertoa polttoaineen hinta.

Testimatkalla Helsingistä Parkanoon lyhimmäksi reittivaihtoehdoksi saatiin 256,71 kilometriä ja nopeimmaksi 266,85 kilometriä. Helsinki-Oulu -välillä reiteissä ei ollut mitään eroa.

Ohjelmassa on monipuoliset hakutoiminnot, joilla voi etsiä kuntia tai maasto- ja vesistökohteita. Kunta-alueilla haku ulottuu katutasolle, jolloin ohjelma näyttää kadun nimen ja etsityn talon numeron kartalla. Tarkimmassa erotuskyvyssä taajamista näkyvät kaikki kadut, mutta vain suurimmat on nimetty. Pienempien nimet saadaan selville hiirellä napsauttamalla.

Omia kohteita, kuten tuttavan kesämökki, on helppo lisätä kartalle. Teksti-informaation lisäksi niihin voi liittää linkin toiseen tiedostoon.

Erikoisempi toiminto on saavutettavuus-näyttö. Se kertoo, mihin asti lähtöpisteestä ehdittäisiin annetun kilometri- tai aikarajoituksen puitteissa. Toinen erikoisuus on postinumeroalueiden näyttö: Siinä ohjelma piirtää kartalle alueen, jonka annettu postinumero kattaa.

 

 

Magellan Meridian Color


Magellan Meridian on itsenäinen gps-laite, joten se on heti käyttövalmis, eikä vaadi tietokonetta. Suurehkosta koosta huolimatta se istuu käteen hyvin.

Tukeva rakenne lupaa laitteen kestävän myös vaellus- tai merikäytössä. Kuori on vesitiivis ja laitteen luvataan kelluvan vedessä. Tätä ei kuitenkaan kokeiltu.

Pohjamateriaali on sopivan karhea, joten kojelaudan päälle asetettuna laite pysyy paikallaan mutkista välittämättä. Lisävarusteena on saatavissa autoteline sekä myös teline polkupyörää varten.

Magellan mainostaa olevansa ensimmäinen värinäytöllinen gps-paikannin. Värejä on kuitenkin vain 16, eikä näytön erotuskykykään ole kehuttava. Käyttövoimaksi tarvitaan kaksi sormiparistoa, joilla laitteen luvataan toimivan jopa 13 tuntia. Taustavaloa käytettäessä aika puoliintuu.

Erityisen havainnollisia ovat monipuoliset navigointinäytöt, jotka kertovat kuljetun matkan tai esimerkiksi saapumisajan kohteeseen. Hauska yksityiskohta on viisarilla toimiva nopeusnäyttö, jonka asteikko muuttuu nopeuden mukana.

Laitteessa on suomenkielinen, hieman huolimattomasti tehty käyttöliittymä. Suppeassa käsikirjassa on niin ikään suomenkieliset sivut. Peruslaite sisältää 16 megatavua Euroopan karttoja, joiden taso riittää maantiekäyttöön. Tarkemmat kartat on ostettava erikseen.

Testilaitteen mukana tuli Mapsend Streets & Destinations Suomi -romppu, joka sisältää tarkat kartat koko Suomesta. Osoitekarttojen lisäksi kartalle on merkitty nähtävyydet, koulut, huoltoasemat ja monet muut kohteet - jopa Alkon myymälät, jottei jano pääse yllättämään kesäistä kulkijaa korvessakaan.

Lisäkartan asentamiseen tarvitaan pc, jolla kartastosta rajataan kiinnostava osa gps:ään siirtoa varten. Gps:n 64 megatavun muistikortille mahtuu laajakin kartasto, mutta vain yksi käyttäjän siirtämä kartta voi olla kerrallaan aktiivisena.

Kartan erikoisuutena on korkeusnäyttö: Se osaa näyttää havainnollisesti teiden korkeusprofiilin, mikä kiinnostaa ainakin pyöräilijöitä ja vaeltajia.

Magellanin kartat ovat vektorimuotoisia, mikä säästää tilaa mutta vähentää näytön havainnollisuutta. Pc-ohjelman näytöllä kaikki tiet ovat vain yhden pikselin levyisiä, joten pääteitä on vaikea hahmottaa.

Pieneltä gps-näytöltä tietojen lukeminen on entistä vaikeampaa, sillä gps ei osaa kirjoittaa katujen nimiä vinoon, vaan aakkoset on porrastettu mutkittelevan tien varrelle. Lisäksi kaikki tiet ja kaupungit ovat ilman ääkkösiä, mikä pitää muistaa esimerkiksi hakuja tehtäessä.

Koska kartta on vektorimuotoinen, todellinen reittiviiva kulkee välillä kaukanakin itse tiestä, eikä kaikkia tien mutkia ole piirretty. Näppäränä yksityiskohtana kuljettavan tien nimi ilmestyy kartan alariville heti, kun laite on tunnistanut sen.

 

  Genimap Navigator 2.0 for Nokia 9200


Genimapin karttaohjelmasta on erillisversio Nokian Communicator 9200-sarjalle. Pakettiin kuuluu romppu, jolla on ohjelman lisäksi karkean tason karttoja eri Euroopan maista.

Navigator asennetaan Communicatoriin pc-suiten kautta työntämällä. Sovellus vie muutaman megatavun, karttoja voi ladata niin paljon kuin muistikortilla riittää tilaa. Sarjaportin hitauden vuoksi siirto kestää kuitenkin aikansa. Jokainen kartta on siirrettävä erikseen ja luettava sen jälkeen vielä toisella käskyllä itse ohjelmaan.

Toisin kuin pda-versio, Navigator toimii client-server -periaatteella. Ideana on, että asiakas liittyy Genimapin reaaliaikaiseen karttapalveluun, josta tarkemmat kartat latautuvat aina tarvittaessa.

Liittyminen on helppoa, sillä ohjelma avaa puhelimesta datayhteyden internetiin ja rekisteröi käyttäjän. Ensimmäinen kuukausi on ilmainen, sen jälkeen palvelu maksaa yhdeksän euroa viikossa, 19 euroa kuukaudessa tai 59 euroa puolessa vuodessa. Yrityskäyttäjiä voidaan laskuttaa jatkuvasta vuosilisenssistä.

Tarkimpien karttojen mittakaava on 1:20 000, mikä vastaa puhelinluettelon kaupunkikarttoja. Muiden alueiden tarkkuus on yleensä 1:200 000. Palvelu kattaa vakiohinnalla koko Euroopan, joten siitä on iloa esimerkiksi pidemmällä autolomalla.

Ohjelmasta saa myös tekstipohjaiset ajo-ohjeet. Näidenkin tuottamista varten puhelin avaa datayhteyden, kysyy asiaa palvelimelta ja palauttaa listan käyttäjän näytölle. Ohjeiden pieni fontti vaikeuttaa niiden lukemista.

Koska 9210i-mallissa ei ole gprs-tukea, karttojen lataus tai ajo-ohjeiden kysyminen vaatii aina uuden datapuhelun avauksen. Se vie aikaa ja kasvattaa puhelinlaskua. Seuraava Communicator sisältää grps:n ja jopa wlanin, jolla karttojen lataus käy sujuvammin.

Communicatorin ongelma suunnistuskäytössä on näytön muoto. Suorakaide antaa paljon tilaa vaakasuunnassa, mutta pystynäkymä jää kovin lyhyeksi.

Pakettia myydään myös Communicatorin kylkeen kiinnitettävällä gps-moduulilla varustettuna.