Äänistudio kainalossa
Musiikkistudio kannettavassa Macintoshissa ei ole enää utopiaa edes aloittelevalle harrastajalle. Pitää vain tietää, mitä koneelta vaaditaan sekä millaista softaa ja oheislaitteita tarvitaan.
Musiikkistudion voi koota halvimmankin uuden kannettavan Macintoshin ympärille, jos on valmis kompromisseihin. Koneen kumppaniksi hankitaan yksi kattava musiikkiohjelmisto, jolla työt tehdään – parhaat softat osaavat yksinään perustasolla jo lähes kaiken. Sitten ei tarvitakaan kuin väline, jolla tuoda ääntä sisään (etuvahvistin/audiomuunnin), ja toinen, jolla sitä saadaan ulos (kuulokkeet tai kaiuttimet).
Lavean tarjonnan rajaamista auttaa, jos istuu hetkeksi miettimään, mihin musiikin alueeseen haluaa syventyä sekä minkä vaatimustason välineisiin on tarvetta tai varaa.
Uuden Macbookin kahden gigatavun vakiomuisti riittää hyvin alkuun, samoin parin gigahertsin prosessori. Kiintolevy on pieni, mutta loput voi varastoida ulkoiselle usb-levylle.
Ilman isoa näyttöä tulee toimeen, sillä monissa musiikkiohjelmissa voi tallentaa muistiin ikkuna-asetuksia, joiden välillä liikutaan ripeästi näppäimistölyhenteillä. Ja ulkoisen näytön saa aina kytkettyä.
Tavaraa tarpeeseen
Laitteistotarpeet tarkentuvat sen mukaan, mitä ja miten aiotaan äänittää sekä kuinka tarkkaa jälkikäsittelyä materiaali edellyttää.
Vaatimukset äänikorttiosastolla ja softassa ovat kevyimmät konevoittoisen nykypopin taltiointiin, jossa riittää, että äänitetään yhtä soittajaa kerrallaan, perään laulaja erikseen ja loput hoidetaan midisyntesoijilla.
Sähköisiä piano- tai syntetisaattorisoundeja ei tallenneta audioväylän kautta, vaan niiden osuudet kannattaa soittaa usb-koskettimistolla miditietona tai ohjelmoida hiirellä suoraan musiikkiohjelman raidoille.
Jos rumpuosuudet hoitelee komppi- ja samplekirjastoilla, pärjätään ilman oikeaa rumpusettiä, eikä audiokortissa tarvita paria kanavaa enempää. Tähän yhteyteen mainittakoon Toontrackin lisäsofta EZ Drummer, jolla voi korvata edullisesti oikean rumpalin ja saa tuotettua uskottavaa materiaalia vähemmälläkin osaamisella ja vaivalla.
Kortista purkiksi
Macin omat ääniliitännät eivät linjatasoisina oikein sovi laulun tai aitojen soittimien tallentamiseen. Äänityspuuhien tärkein peruspalikka musiikkisoftan jälkeen onkin etuvahvistin. Sen virkaa voi hoitaa pieni analoginen mikseri, mutta paremman tallennusjäljen vuoksi kannattaa hankkia laite, johon on yhdistetty äänikortti. Tällainen etuvahvistuksen, analogi-digitaalimuuntimet ja kuulokekuuntelun sisältävä audiopurkki liitetään kannettavaan digitaalisesti, jolloin se ohittaa Macin muuntimet.
Näitä interface-purkkeja on tarjolla joka kukkarolle lukuisilta valmistajilta. Asiansa hoitavan peruslaitteen saa satasella, mutta monissa on houkuttimena nykyisin ekstratoimintoja. Esimerkiksi M-Audion Keystudio 49i liittää samaan laitteeseen kätevästi koskettimiston ja on vielä yhteensopiva Pro Tools -ohjelman kanssa.
Musiikkikoskettimistoa tarvitaan useimmiten joka tapauksessa. Erillisten usb-koskettimistojen hinnat alkavat satasen kieppeiltä, esimerkkinä vaikkapa CME:n neljän oktaavin näppärä M-Key.
Liittimet tehokäyttöön
Toinen esimerkki uudenlaisesta yhdistelmälaitteesta on Native Instrumentsin Audio Kontrol 1, joka sisältää kelauspainikkeet sekä tiettyjen mikrofonityyppien edellyttämän phantom-virtalähteen. Pakettiin sisältyy vielä Cubase LE -audiosofta, joten ohjelmistovalintakin tuli samalla ratkaistuksi.
Laitteessa on kokoisekseen monipuoliset liittimet, ja sen Asio-ajureista on iloa latenssin eli äänikorttiteknologiaan liittyvän viiveen nujertamisessa. Jos Cubasen käyttöliittymä ujostuttaa, Macin mukana tuleva tuttu Garageband kelpuuttaa samat ajurit.
Macbookien kanssa yhdistelmälaite voi olla hyvä ratkaisu, kannettavissa kun on niukasti usb-liitäntöjä ja jokainen musiikkilaite olisi syytä liittää suoraan koneen kylkeen. Usb-keskittimistä ei ole reaaliaikaisissa äänisovelluksissa iloa.
Mainitun koko- ja laatuluokan laitteet sopivat vain kompaktiin äänitystoimintaan, kokonaisen bändin tai pienenkin klassisen kokoonpanon taltioiminen vaatii eri sarjan välineitä.
Audiopurkeissa siirrytään 8-kanavaisiin, liityntä muuttuu firewireksi ja hintaluokkakin hyppää jo Macbookin (tai Pron) tuntumaan. Tällaisia ammattimaisempia laitteita valmistavat muun muassa Apogee, Focusrite ja Digidesign.
Työympäristö ratkaisee
Kannettavan äänistudion keskus on moniraitainen musiikkiohjelmisto eli audiosekvensseri. Sen valinnassa kannattaa olla tarkkana, kysehän on tulevan äänittäjän työympäristöstä, jossa yhdistyvät sävellyspajan ja perinteisen musiikkistudion toiminnot kuorrutettuna bittiajan hienouksilla.
Ohjelman audioraidoille äänitetään laulut ja akustiset soitinosuudet, ja tietyt osuudet voidaan hoitaa virtuaalisoittimilla, joita hallitaan ulkoisella koskettimistolla.
Musiikkiohjelmien sisältämät tai erilliset pluginit ovat oikean äänistudion lisälaitteiden softavastineita. Yleisimpiä plugariliitännäisiä ovat tehostelaitteet, ohjelmistoinstrumentit ja vahvistinten mallinnussoftat.
Monitoimisia musiikkiohjelmistoja on markkinoilla puolisen tusinaa, varmaankin kuuluisin on Pro Tools. Selkeydessään se on varteenotettavimpia tietokoneäänityksiin perehtymättömälle, mutta poikkeaa kaikista kilpailijoistaan siinä, että valinnanvara yhteensopivissa äänipurkeissa rajoittuu valmistajan omiin.
Konkareita ja haastajia
Garageband on Macbookin kaupanpäällisenä luonteva lähtöpiste, ja Applen voimakaksikko Logic Express ja Logic Pro tarjoavat kaksi seuraavaa tasoa tarpeen ja tilipussin mukaan. Pro-version lisähoukuttimena on pino ensiluokkaisia tehosteplugeja.
Logic on loistovalinta kokemusta keränneelle ja syntikkapohjaista musiikkia tekevälle, varsinkin virtuaalisoittimien valikoima on yliveto. Aloittelijalle se on turhan monimutkainen, varsinkin, jos painopiste ei ole musiikin tekemisessä vaan äänittämisessä.
Ennakkoluuloton uutuus Logicin, Pro Toolsin tai Cubasen vaihtoehdoksi on audiosekvensseripaketiksi kasvanut Ableton Suite 8, jonka Live-ohjelmisto tarjoaa lineaariset äänitystyökalut sekä luuppi-dj-osaston ihmeet ja vielä tukun softainstrumentteja.
Toinen haastaja, ruotsalaisen Propellerheadin upouusi Record, on ennakkoesittelyissä herättänyt mielenkiintoa maanläheisellä käyttöliittymällään ja hienolla mikserimallinnuksellaan.
Solmut auki
Valtaosa kannettavan Macin äänitysongelmista ratkeaa asentamalla uusimmat ajurit, jotka on syytä opetella hakemaan rutiininomaisesti valmistajan sivuilta aina ostoksien jälkeen.
Yleisin virhe juontuu kuitenkin maltin puutteesta. Jos haluaa pitää tietokoneensa käyttöjärjestelmän aina uusimmassa iskussa, kerjää vaikeuksia – isojen musiikkisoftien päivittyminen ajan tasalle kestää kuukausitolkulla.
Maltti on valttia muutenkin. Idea kannettavasta äänistudiosta karkaa lopulta käsistä, kun ympärille onkin kasautunut palikoita ja kaapeleita enemmän kuin reppuun mahtuu.
...vai sittenkin Pro?
Macbook Pro tarjoaa harrastajallekin peruskannettavaa enemmän joustoa ja mukavuutta äänitöihin. Näyttöruutu kasvaa ja prosessori saa vauhtia, mutta vielä tärkeämpää on, että Pron voi varustaa 7200 kierroksen kiintolevyllä. 5400-kierroksinen oletuslevy pelittää, jos äänitellään paria raitaa, mutta nopeampi levy on paikallaan, kun aletaan tallentaa isompia kokoonpanoja tai otetaan tehokäyttöön softasoittimia, jotka striimaavat samplensa levyltä.
Myös Macbook Pron firewire-portti tuo paljon valinnanvaraa lisälaitepuolelle nopeampien ulkoisten audiokorttien ja kiintolevyjen muodossa.
MUSIIKKIOHJELMIA
Apple Logic Express (199 €)
Apple Logic Studio (479 €)
Pro Tools 8 LE + Mbox 2 Mini (275 €)
Ableton Suite 8 (699 €)
Propellerhead Record (299 €)
Toontrack EZ Drummer (119 €)
LISÄLAITTEITA
M-Audio Fast Track USB (105 €)
M-Audio Keystudio 49i (259 €)
Native Instruments Audio
Kontrol 1 (279 €)
CME M-Key (99 €)
Focusrite Liquid Saffire 56 (n. 800 €)
