Monen käytön näytöt

Näyttöjen kuvasuhde on kulkenut jatkuvasti leveämpään suuntaan. Parhaillaan menossa on siirtymä kohti televisioista tuttua 16:9-muotoa. Uutuusnäytöt tarjoavat rutkasti pinta-alaa ja tarkkuutta niin hyöty- kuin viihdekäyttöönkin.

Mukana vertailussa:
• Acer H243H
• Asus VW246H
• Benq G2411HD
• Dell G2410
• LG W2442PA
• Samsung Syncmaster 2494HM
• Viewsonic VX2433wm

Poikkeuksetta hyvin tummapintainen testijoukko on kuin yhdestä puusta veistetty muutenkin kuin värin osalta: kuvasuhde on kaikissa sama, kuten myös kuva-ala lävistäjältään muita 0,4 tuumaa pienempää Viewsonicia lukuun ottamatta. Näytöt on suunnattu ensisijaisesti kotikäyttäjille, ja niitä markkinoidaan erityisesti viihdekäyttöön sopivina.

Myöskään laitetason toteutukseltaan vertailulaitteet eivät eroa toisistaan merkittävästi: edullisen hintaluokan seurauksena kaikki laitteet käyttävät samaa tn-paneelitekniikkaa, joka ei tarjoa edistyneempien teknisten ratkaisujen katselukulmaa tai väritoistoa.

Tn-paneelit ovat kuitenkin toiminnaltaan nopeita, mikä on etu viihdekäytössä, ja ennen kaikkea erittäin edullisia valmistaa. Tämän takia vertailuryhmän hintalapuissa komeilee varsin kohtuullisia lukemia.

Kiemuroita kuvasuhteissa

Nykyiset laajakuvanäytöt ovat kuvasuhteeltaan valtaosin 16:10-muotoisia, mikä 24 tuuman kokoluokassa tarkoittaa lähes poikkeuksetta 1920 × 1200 pikselin resoluutiota. Vertailun monitorit edustavat kuitenkin tuoreinta sukupolvea, jonka kuvasuhde on 16:9 eli sama kuin televisioissa. Tällöin resoluutio on 1920×1080 pikseliä, joka on myös tarkimman tällä hetkellä saatavilla olevan teräväpiirtovideon tarkkuus.

Siirtymää 16:9-kuvasuhteeseen perustellaan usein sillä, että laajakuvavideo toistuu monitorilla ilman tyhjiksi jääviä alueita kuvan ylä- ja alalaidassa. Tv-ohjelmien ja joidenkin elokuvien kohdalla tämä pitää paikkansa, mutta filmille kuvatuista teatterielokuvista valtaosa esitetään vieläkin leveämmällä 2,4:1-kuvasuhteella. Elokuvia katsellessa niin kutsutut mustat palkit ovat siis yleensä läsnä kuvan ylä- ja alalaidoissa aivan kuten ennenkin, joskin hieman kapeampina.

Videokuvan katselu ei suinkaan ole useimpien pc-näyttöjen pääasiallinen käyttötarkoitus, vaan valtaosa ajasta paneelilta tuijotellaan perinteisiä ohjelmaikkunoita. Hyötykäytössä 16:10-kuvasuhteen suurempi pystysuuntainen tarkkuus puolustaa usein paikkaansa, sillä laajempi työskentelytila auttaa ahtamaan ruudulle enemmän käyttöliittymäelementtejä ja vähentää ikkunoiden vierittämisen tarvetta. Kaikkia käyttäjiä leveämpi näyttö ei miellytä muutenkaan.

Valinta kuvasuhteiden välillä kannattaa miettiä omien käyttötarkoitusten ja mieltymysten mukaan. Nähtävissä on, että 16:10-paneelit katoavat aikanaan markkinoilta ja 16:9 jää vallitsevaksi ruudun muodoksi, mutta aivan vielä lopullinen siirtymä ei ole tapahtumassa.

Hieman yllättäen 16:9-näyttö ei toistaiseksi ole paras vaihtoehto myöskään pelaamiseen. Lähes kaikki uudehkot pelit tukevat 16:10-kuvasuhdetta, mutta 16:9-suhteen tuki saattaa puuttua melko tuoreistakin peleistä. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia, kun kuvaa joudutaan joko venyttämään tai osa kuva-alasta jättämään tyhjäksi.

Matta vie voiton

Tämänkertaisessa testiryhmässä ei ole ainuttakaan vielä pari vuotta sitten suositulla erittäin kiiltävällä pinnoitteella varustettua laitetta. Vaikka kiiltopinnoitteet tekivät näytöistä ensi silmäyksellä kauniita katsoa ja paransivat kontrastia, ne aiheuttivat myös paljon hankaluuksia heijastamalla valonlähteitä voimakkaasti. Pinnoitemuoti on jälleen matta, joka on kuitenkin parhaimmillaan saatu voimistamaan kontrastia varsin hyvin.

Edullisten, tn-tekniikkaan perustuvien paneelien helmasynti kalliimpiin mva- ja ips-tekniikoihin verrattuna on etenkin pystysuunnassa kapea katselukulma, josta seuraa, etteivät värisävyt etenkään kookkailla paneeleilla ole tasaiset koko kuvan alueella.

Toinen vertailuryhmää vaih­televasti vaivaava ongelma on vuotava taustavalo, joka tulee näkyviin esimerkiksi elokuvien tummissa kohtauksissa paneelin reunoilla. Kaikki vertailun näytöt kärsivät mainituista ongelmista.

Ongelmien minimoimiseksi on tärkeää, että näyttö on säädettävissä haluttuun kulmaan. Vertailun näytöistä ainoastaan Dellissä ja LG:ssä on kallistussäädön lisäksi korkeussäätö. Useimmiten korkeussäätö on tosin pidettävä ala-asennossaan, jotta myös paneelin yläreuna asettuu ergonomisesti silmien tason alapuolelle. Ylimääräisistä säätömahdollisuuksista ei kuitenkaan ole ainakaan haittaa.

Mainitut Dell ja LG tarjoavat ainoina myös näyttöosan pystysuuntaan kääntämisen mahdollistavan pivot-toiminnon. Leveillä 16:9-näytöillä pivotin käyttö lienee tosin vielä marginaalisempaa kuin perinteisemmillä kuvasuhteilla, sillä erittäin korkean ja varsin kapean näyttöalan hyödyntäminen on hankalaa sekä ohjelmien että ergonomian näkökulmasta.

Videovirtuoosit

Vertailuryhmä on odotusten mukaisesti hyvin kotonaan videomateriaalin toistamisessa, oli kuvalähde sitten pc tai jokin muu digitaalinen ohjelmalähde. Häntimistä, liike-epäterävyyttä tai repeilyä ei ollut havaittavissa yhdessäkään mallissa.

Parhaimmillaan elokuvaelämykset ovat luonnollisesti hämärässä. Tällöin paneelien kirkkautta tekee mieli pudottaa normaalista huonevalaistusasetuksesta, jotta mustan taso pysyy riittävän tummana eivätkä värit muodostu liian räikeiksi.

Kaikissa testinäytöissä Delliä ja Benq:ta lukuun ottamatta on sisäänrakennetut kaiuttimet. Viihdekäytössä niiden hyödyntämispotentiaali on miltei olematon, sillä sekä äänenpainevarat että etenkin laatu jäävät pelejä ja elokuvia ajatellen todella vaatimattomiksi, musiikkitoistosta puhumattakaan.

Edullista laatua

Vertailuryhmän väliset erot paljastuivat hieman suuremmiksi kuin mitä ulkonäkö ja hyvin samantyyppiset tekniset tiedot antaisivat olettaa. Arvosanoilla mitaten erot jäävät kuitenkin pieniksi, sillä kuvanlaadun saamat kehut ja moitteet menevät jonkin verran ristiin.

Positiivista huomiota herättävimmät asiat olivat Acerin väritoisto, LG:n lähes jokaisella osa-alueella vähintään pätevä suoritus sekä Dellin kuvaruutuvalikon ylivoimainen helppous kaikkiin muihin nähtyihin ratkaisuihin verrattuna.

Yhtäkään testin näytöistä ei laitteiden edullisuuden takia voi sanoa hinta-laatusuhteeltaan huonoksi. Silti parhaan ja heikoimman välillä on selkeä ero, joten ei ole samantekevää, mihin rahansa sijoittaa.

Moderni 24-tuumainen näyt­tö tarjoaa rutkasti työskentelytilaa sekä mainiot viihdekäyttöominaisuudet, ja se palvelee ostajaansa todennäköisesti hyvin lähes kaikissa kuviteltavissa käyttötarkoituksissa.

Kuvankäsittelijöiden ja nimenomaan väritoistosta kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin harkita hieman suuremman rahasumman sijoittamista edistyneempään paneelitekniikkaan ja todennäköisesti myös enemmän kuvapisteitä samaan hintaan tarjoaviin 16:10-kuvasuhteen malleihin.

Ei vain tietokoneelle

Kaikissa vertailun näytöissä Delliä lukuun ottamatta on hdmi-liitäntä, johon voidaan helposti kytkeä esimerkiksi uusi digiboksi, dvd- tai blu-ray-soitin tai Playstation 3- tai Xbox 360 -pelikonsoli. Hdmi on elektronisesti yhteensopiva dvi-liitännän kanssa, joten käytännössä kaikkiin nykynäyttöihin voidaan kytkeä hdmi-laitteita adapterin avulla.

Vertailun 16:9-näytöt ovat omiaan a tai pelikonsolin kavereiksi, sillä kuvasuhde näkyy oikean muotoisella paneelilla automaattisesti vääristymättömänä. Valitettavan monissa 16:10-näytöissä hdmi-liitännästä tuleva kuva venytetään koko kuva-alalle, jolloin se vääristyy. Usein käyttäjälle ei tarjota edes mahdollisuutta valita vääristymätöntä kuvaa näytön valikoista.

Kokeilimme kaikkia vertailun näyttöjä Playstation 3 -pelikonsolin kanssa. Pelien ja blu-ray-levyjen kuva toistuu paneeleilla komeasti ja ilman ongelmia. Koska hdmi-liitäntä välittää myös äänen, pääsevät näyttöjen sisäänrakennetut kaiuttimet hyötykäyttöön. Äänenlaatu näistä pikkuriikkisistä ämyreistä ei tosin ole kaksinen, joten aktiivisen pelien ja elokuvien ystävän on syytä hoitaa äänentoisto muulla tavoin.

Hdmi-liitäntäisen digiboksin avulla reilun kokoisesta näytöstä saa kakkostelevision myös ilman tietokoneen apua. Hdmi löytyy useimmista uusista tallentavista digibokseista, mutta vain katseluun tarkoitetuissa laitteissa se on vielä harvinainen.

Edullisempi tapa päästä katsomaan tv-ohjelmaa pc-näytöltä on hankkia tietokoneelle esimerkiksi usb-liitäntään kytkettävä digi-tv-viritin. Lisäetuna pc-virittimen avulla voi myös tallentaa ohjelmia.

Kuvanlaatu on tärkein

Vertailun näyttöjen arvioinnissa käytettiin viittä eri kriteeriä: kuvanlaatua, videokuvan laatua, varustelua ja liitäntöjä, käytettävyyttä ja virrankulutusta. Ensiksi mainitun arvosana perustuu ensisijaisesti mittauksiin, joiden tulosten paikkansapitävyys on arvioitu myös silmämääräisellä arviolla.

Mittaukset on otettu huomioon myös videokuvan laadun arvioinnissa, mutta tähän arvosanaan vaikuttavat myös ominaisuudet, joita ei ole mahdollista mitata, kuten liiketoisto.

Kuvamittauksiin käytettiin Konica Minolta CS-200 -spektrokolorimetriä, ja ne suoritettiin pimennetyssä huoneessa käyttölämpötilaansa lämmenneillä näytöillä joiden kirkkaus oli säädetty 160 kandelaan/m2. Liikkuvan kuvan toiston silmämääräisen arvioinnin yhteydessä käytettiin sekä dvi-liitäntään kytkettyä pöytätietokonetta että hdmi-liitäntään kytkettyä Playstation 3 -pelikonsolia.

Väritoiston jäljillä

Kuvanlaadun arvosanaan vaikuttavat näytön väritoisto, kontrasti, taustavalon tasaisuus ja muut kuvanlaatuun suoraan vaikuttavat, ensisijaisesti mittauksilla vahvistetut seikat. Arvioinnissa käytettiin useita eri mittaustuloksia, joita ovat väriavaruuden laajuus, sävytoistokäyrät, harmaasävyjen väriarvot, keskimääräiset värivirheet, mustan ja valkoisen välinen on-off-kontrasti sekä mustavalkoisen ruudukon ansi-kontrasti.

Videokuvan laadun arvosana muodostuu liikkuvan kuvan laadusta siltä osin kuin se ei sisälly normaaliin kuvanlaadun arvosanaan. Merkittävimmät tekijät videokuvan laadussa ovat liiketoiston tasaisuus ja liike-epäterävyyden puute sekä riittävän tumma mustan taso hämärässä huoneessa katseluun sopivilla säädöillä.

Varustelun ja liitäntöjen arvosanaan vaikuttavat näytön jalustan säädöt, käytettävissä olevat liitännät sekä mahdolliset sisäänrakennetut kaiuttimet ja niiden korvakuulolta arvioitu toiston laatu. Myös erilaiset lisäominaisuudet otettiin huomioon tässä arvosanassa.

Käytettävyyden arviointiin vaikuttavat näytön säätämisen ja asetusten muuttamisen yleinen toteutus. Vaikutusta on muun muassa käyttönäppäinten sijoittelulla, merkinnöillä ja tuntumalla sekä kuvaruutuvalikon selkeydellä.

Virrankulutuksen arvosanaan vaikuttaa yksinomaan näytöille tehty sähkönkulutusmittaus. Vähemmän virtaa kuluttava paneeli saa luonnollisesti paremman arvosanan kuin sähkösyöppö.

Toimituksen valinta

• Acer H243H
• LG W2442PA

Toimituksen valinnaksi nousee kaksi laitetta. Acer tarjoaa sekä numeroilla mitaten että silmämääräisesti vertailun parasta kuvanlaatua, joka kelvannee myös useimmille kuvan kanssa harrastuspohjalta työskenteleville. Laitteen käytettävyys ei kuitenkaan kuulu vertailun parhaimmistoon. LG:n kuvanlaadussa on hieman enemmän huomauttamista, mutta sen käytettävyys ja säädettävyys ovat kohdallaan ja ominaisuudet tasapainoiset.

Acer H243H

Väreistä tarkalle

+ Ei värivirheitä, videokuvan yleislaatu
– Hipaisukytkinten tuntuman puute

8,6 Toimituksen valinta
279€

Acer on monessa suhteessa kuvanlaadultaan vertailun paras näyttö. Värisävyt ovat erittäin hyvin hallinnassa, ja kontrastiakin on riittävästi. Väriavaruuden koko on vertailun toiseksi suurin. Videokuvan laadussa ei ole juurikaan moitittavaa, sillä jopa reunoilta vuotava taustavalo on selvästi useimpia muita vähäisempää.

Acerin säädöt on toteutettu hipaisukytkimin, joiden tuntuma ei pärjää perinteisille nappuloille. Lisäksi hämmennystä voi aiheuttaa se, että nappien merkinnät ilmaantuvat esiin vain virran ollessa kytkettynä. Kuvaruutuvalikossa olisi selkiyttämisen varaa, kuten tosin lähes kaikilla muillakin osallistujilla. Sisäänrakennettujen kaiutinten diskanttitoisto on näyttöämyrien mittapuulla kirkas.

LG W2442PA

Helposti säädettävä

+ Helppokäyttöisyys, yleislaatu, korkeussäätö
– Värivirheet

8,6 Toimituksen valinta
285€

LG yltää vertailun kärkikolmikkoon hieman erilaisilla avuilla kuin Acer ja Samsung. Paneelin kuvanlaadussa on hieman huomauttamista useankin mittauksen perusteella, mutta silmämääräisesti värisävyt ovat hyvin kohdallaan. LG:n väriavaruus on kooltaan testin keskivaiheilla, eikä videokuvan laatu anna aihetta merkittäville huomautuksille.

LG:n näppäimet on merkitty riittävän selkeästi, ja kuvaruutuvalikko kuuluu testin helppokäyttöisimpiin. Jalustan korkeussäätö ja pivot-toiminto tarjoavat ylimääräisiä mukautusmahdollisuuksia eri ympäristöihin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on toimiva ja miellyttävä näyttö, vaikka kuvankäsittelijöille suositeltavampiakin vaihtoehtoja testiryhmästä löytyy.

Samsung Syncmaster 2494HM

Komeasti kontrastia

+ Kontrasti, äänenpainevarat
– Hipaisunäppäinten tuntuma

8,6
329€

Samsung kuuluu Acerin ja LG:n kanssa testin kärkikolmikkoon. Se ei kuitenkaan tarjoa aivan yhtä hyvää kuvanlaatua kuin Acer, lähinnä suppeamman väriavaruuden ja hieman suuremman värivirheiden määrän takia. Kuvan yleislaatu on kuitenkin hyvä etenkin videotoiston osalta, sillä kontrastia paneeli tarjoaa vertailun runsaimmalla kädellä.

Käytettävyydeltään Samsung ei yllä aivan testin toiseksi parhaan LG:n tasolle, mutta valikko ja hipaisukytkimet ovat suhteellisen mutkattomat käyttää ja luettavasti merkityt. Erityismaininnan Samsung ansaitsee kaiuttimistaan, joista lähtee runsaasti ääntä hyvin kyseenalaisella laadulla.

Dell G2410

Sävyt poskellaan

+ Säätövalikko, virrankulutus
– Värivirheet, väriavaruus

8,5
438€

Dellin väritoistosta on helppo havaita jo paljaalla silmällä ongelmia. Etenkin vihreissä värisävyissä on jotakin outoa, eikä ongelma korjaannu ahkerallakaan sävyjen säätämisellä. Mittaukset vahvistavat asian: paneelissa on vertailujoukon eniten värivirheitä, jotka korostuvat etenkin vihreällä alueella. Myös väriavaruuden koko on huomattavasti pienempi kuin muilla.

Kuvanlaadun puutteet ovat erityisen harmillisia, sillä käytettävyydeltään Dell on vertailun ylivoimainen ykkönen nerokkaan pehmonäppäimiin perustuvan säätövalikon ansiosta. Kaikkiin muihin näyttöihin verrattuna Delliä käyttää suorastaan ilokseen. Laadun lisäksi puutteita löytyy varustelusta, sillä näyttö ei tarjoa sen enempää kaiuttimia kuin hdmi-liitäntääkään. Piristävää on kuitenkin joukon pienin virrankulutus.

Asus VW246H

Äänekäs virtasyöppö

+ Väriavaruus, ei värivirheitä
– Videokuva, asetusnäytön logiikka

8,2
275€

Asus pärjää varsinaista kuvanlaatua mittaavilla osa-alueilla hyvin. Väriavaruus on koko vertailun laajin, ja myös värivirheet pysyvät hyvin kurissa. Kontrastisuhde sen sijaan on joukon heikoin. Tästä on haittaa videotoistossa, joka on hailakan oloinen verrattuna testin parhaimmistoon.

Muuten Asus on viihdekäytössä omiaan, sillä sen kaiuttimista lähtee selvästi enemmän ääntä kuin vertailun muista laitteista ja äänessä on mukana jopa hieman bassotaajuuksia. Laadukkaaksi toistoa ei silti voi kehua. Käyttökytkimet on sijoiteltu oudosti, eikä toimintalogiikka tahdo iskostua selkäytimeen. Merkinnät ovat kuitenkin kohtalaisen selkeät. Sähkövirtaa Asus hörppii eniten koko joukossa.

Benq G2411HD

Sokkona säädellen

+ Ei värivirheitä
– Käyttökytkinten merkinnät, ei kaiuttimia

8,1
249€

Benq:n kuva jää silmämääräisesti arvioituna aavistuksen Acerille ja Samsungille, vaikka mittausdata näyttääkin paneelista positiivisia asioita. Väriavaruus on laaja, ja värisävyt kohdallaan. Kontrastisuhde on parhaimmistoon verrattuna vaatimaton, mutta videotoistoa haittaa enemmän ruudun yläreunasta melko voimakkaasti vuotava taustavalo. Moitteen aiheena kuvassa on tekstin ääriviivojen ympärillä näkyvä heikko huntumainen ilmiö, jollaista muissa vertailun näytöissä ei ole.

Benq:ssa ei ole sisäänrakennettuja kaiuttimia, mutta hdmi-liitännän kautta kulkevaa ääntä voi kuunnella kuulokeliitännän avulla. Pahimmat risut näyttö ansaitsee käyttökytkimistä, jotka on merkitty täysin lukukelvottomasti. Yhdessä melko hankalan kuvaruutunäytön kanssa napit tekevät säätöoperaatioista suorastaan tuskallisia.

Viewsonic VX2433wm

Ei terävintä kärkeä

+ Kontrasti
– Värivirheet, tekstin reunojen epäterävyys

8,1
249€

Viewsonic ei yllä millään osa-alueella vertailun parhaimmistoon. Merkittävin kauneusvirhe on tekstin ääriviivojen pieni, outo epäterävyys, joka ei ole korjattavissa millään käytettävissä olevalla säädöllä. Kontrastia paneeli tarjoaa runsaasti, mutta värivirheitä on enemmän kuin yhdessäkään toisessa osallistujassa. Videokuvan laatua väriongelmat eivät merkittävästi häiritse.
Myöskään käytettävyyden osalta Viewsonic ei loista kirkkaimpien joukossa. Käyttökytkimet on merkitty erittäin heikosti, ja lisähaastetta tarjoaa nappuloiden sijoittuminen näytön sivuun. Kuvaruutuvalikko on kuitenkin kohtalaisesti toteutettu.

Mittaukset: Timo Helenius • Aloituskuva: Timo Simpanen • Kuvat: Mikko Hannula