Digiteatterit tulevat

Toukokuun 16. päivänä vuonna 2002 helsinkiläisessä Kinopalatsissa tehtiin suomalaista elokuvahistoriaa. Star Wars Episode 2 oli ensimmäinen täyspitkä elokuva, joka näytettiin digitaalisesti tietokoneelta, ilman perinteistä filmiä.

Kokeilu jäi ainutkertaiseksi. Kukaan ei halunnut investoida kalliisiin laitteisiin, ennen kuin elokuvayhtiöt pääsisivät sopuun teknisistä määrityksistä.

Dci-standardin (Digital Cinema Systems Specification) ensimmäinen versio valmistui kesällä 2005. Standardia ylläpitää Digital Cinema Initiatives (www.dci.org), ja sen viimeisin versio on 1.2.

Suomen ensimmäinen varsinainen digiteatteri, Finnkinon Tennispalatsin kakkossali, avattiin vuoden 2006 lopussa.

Eroon filmikeloista

Filmin käsittely on kallista: Vuonna 2002 amerikkalaiset elokuvayhtiöt käyttivät pelkkään filmien kopiointiin 800 miljoonaa dollaria. Yhden maailmanlaajuiseen levitykseen tulevan elokuvan monistus- ja postikulut voivat ylittää 20 miljoonaa dollaria.

Digitaalinen elokuva siirretään kiintolevyllä, joka painaa kilon verran. Postikulut jäävät alhaisiksi ja monistaminen on lähes ilmaista, sillä samaa levyä voidaan käyttää useita kertoja.

Jakelua helpottaa myös se, että png-grafiikkamuotoon tallennetut tekstitykset yhdistetään kuvaan vasta esitysvaiheessa.

Elokuvateatterien etu on se, että ne pääsevät eroon raskaiden filmikelojen käsittelystä. Lisäksi uudentyyppiset 3d-elokuvat houkuttelevat teattereihin aiempaa enemmän yleisöä.

Katsoja puolestaan saa nähtäväkseen entistä paremman kuvan. Filmiaikaan oli tavallista, että elokuvan laatu heikkeni jokaisella esityskerralla, koska filmi kului ja naarmuuntui käytössä. Digikuvassa ei ole näitä ongelmia. Väripinnat ovat aina yhtä tasaisia, kuva ei hypi ja tekstitys pysyy paikallaan.

100 000 euron tekniikka

Digiaikaan siirtyvän elokuvateatterin kallein investointi on digiprojektori, joka maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Tunnetuimpia teatteriprojektorien valmistajia ovat Barco, Cinemeccanica, Sony ja Christie.

Tykin perään tarvitaan lisäksi muutakin tekniikkaa: raid-levyjä käyttävä player-osa, valo- ja verho-ohjausjärjestelmä, ääniprosessorit sekä videoskaalain muita kuvanlähteitä varten.

Skaalainta tarvitaan elokuvaa edeltävien mainosten esittämiseen. Mainokset siirretään teattereihin verkkoyhteydellä ja tallennetaan kiintolevylle tavallisina hd-videotiedostoina. Ne esitetään samalla tykillä kuin elokuvakin, mutta kuvanlaadussa on silti selvä ero.

Tekniikan kokonaishinnaksi tulee noin 100 000 euroa. Elokuvasäätiö on tukenut digitalisointia maksamalla jopa puolet kustannuksista. Tuen ansiosta entistä paremmasta kuvanlaadusta voi nauttia myös pienemmillä paikkakunnilla. Vuoden loppuun mennessä Suomessa odotetaan olevan 50 digitalisoitua elokuvasalia.

Digitaalinen esitystekniikka mahdollistaa myös live-esitykset. Finnkino on tänä vuonna näyttänyt oopperaa New Yorkin Metropolitanista. Uusin aluevaltaus ovat Lontoon National Theatresta lähetettävät Shakespeare-esitykset.

Hd-tarkkuus riittää

Digitaalinen elokuva kopioidaan siirtoon käytettävältä kiintolevyltä teatterin esitysjärjestelmään, jonka neljä rinnakkaista raid-levyä takaavat vikasietoisuuden ja riittävän siirtonopeuden. Tekniikkaa ohjataan tavallisella Linux-työasemalla.

”Periaatteessa elokuvateatteria voisi ohjata etäyhteydellä vaikka kotoa käsin”, sanoo Bio Rexin teatteritoimintojen päällikkö Aku Jaakkola. ”Käytännössä näin ei kuitenkaan tehdä. Konehuoneessa oleva henkilö varmistaa, että laitteet toimivat ja kuvanlaatu säilyy koko esityksen ajan.”

Jos järjestelmä kaatuu, sen uudelleenkäynnistys kestää lähes kymmenen minuuttia. Katkenneen filmin pystyi teippaamaan reilussa minuutissa. Kaatumiset ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.

Elokuvan tarkkuus on yllättäen ”vain” tavallisen hd-kuvan tasoa eli 2048 x 1080 pikseliä, mutta 36-bittinen värisyvyys ja korkealuokkainen videotykki tekevät kuvasta erittäin luonnollisen. Kaikki Suomen digiteatterit toimivat tällä tarkkuudella, mutta standardi määrittelee myös neljä kertaa tarkemman 4k-tason, joka on tarkoitettu erittäin isoille valkokankaille.

Videokuva on pakattu aallokkeisiin perustuvalla jpeg-2000-menetelmällä. Lievä pakkaus ja monikanavaiset, pakkaamattomat pcm-äänet kasvattavat bittivirran moninkertaiseksi blu-ray-elokuvalevyihin verrattuina.

Päänsärkyä piraateille

Alkuperäinen elokuvatiedosto on jokaisen leffapiraatin unelma. Siksi dci-standardi määrittelee monitasoiset suojaukset, joilla estetään tiedoston luvaton käyttö.

Elokuvan data on salattu 128-bittisellä aes-algoritmilla, ja esitysjärjestelmän osat on suojattu sarjanumeroihin sidotuilla varmenteilla. Jokaisen elokuvan mukana kulkee lisenssi, joka määrittelee, missä laitteissa se toimii, sekä rajoittaa esittämistä päivämäärien perusteella. Jos teatteri haluaa ostaa lisää esityskertoja, lisenssi voidaan uusia sähköisesti.

Toistolaitteissa ja projektoreissa on laitekohtaiset salausavaimet. Vaikka elokuvatiedoston saisi kopioitua, sitä ei pysty katsomaan.

Kuvasignaalia ei voi myöskään kaapata toistolaitteen ja projektorin välisestä kaapelista, koska data kulkee siinä salattuna samalla periaatteella kuin kotiteatterin hdmi-liitännöissä. Vasta projektori purkaa kuvan näkyvään muotoon.

Lisäksi dci-standardi edellyttää tietoturvallista kalenteria ja lokia, johon tallentuu tieto jokaisesta esityskerrasta ja tiedostojen käsittelystä. Kalenteri tarvitaan myös valvomaan, että elokuvaa esitetään vain lisenssin sallimana ajankohtana.

Viimeinen suojaus on elokuvaan upotettu vesileima, josta näkyy teatterin nimi ja esityksen ajankohta. Sitä ei näe paljain silmin, mutta jos elokuva kuvataan kännykällä tai videokameralla tiedostoksi, leima voidaan lukea esiin.

Tekniikka

Digielokuvan tekniset ominaisuudet:

Kuvakoko: 2048 x 1080 kuvapistettä (2k) tai 4096 x 2160 kuvapistettä (4k)
Värien määrä: 12-bittiset osavärit (R, G, B), yhteensä 36 bittiä
Kuvataajuus: 24 kuvaa sekunnissa (2k:ssa vaihtoehtona myös 48 kuvaa sekunnissa)
Pakkausalgoritmi: Jpeg-2000 Salausalgoritmi: AES-128
Äänikanavat: enintään 16 täyden taajuusalueen kanavaa, yleisesti käytössä 5.1 tai 7.1
Äänen näytteistys: 24 bittiä, näytteenottotaajuus 48 tai 96 kHz
Äänen pakkaus: pakkaamaton pcm-ääni
Datavirta: enintään 250 megabittiä sekunnissa (kuusinkertainen blu-ray-levyyn verrattuna)
Elokuvan koko tiedostona: 100 – 250 gigatavua pituuden ja liikkeen määrän mukaan