Tyyli ennen kaikkea
Tietotekniikkatuotteen ostopäätökseen vaikuttavat hinnan ja toimintojen lisäksi yhä enemmän käytettävyys, tuntuma ja ulkonäkö. Kyse on designista – siis suunnittelusta, teollisesta muotoilusta, tyylistä. Apple on alan muodollisesti pätevimpiä yrityksiä.
Paljon on ict-firmojen neukkareissa kynänpäätä pureksittu ja korvantaustaa rapsutettu kun on mietitty, miksi Applen design osuu usein ostajien makuun suurella tarkkuudella.
Hyvätkään ideat eivät kanna, jos niitä ei paketoi nätisti. Silti tyyli ei ole päälle liimattava asia – muodollinen pätevyys ei auta, jos laite ei hoida hommaansa. Applella linja on johdonmukainen alkaen yrityskuvasta, käyttöjärjestelmästä ja ohjelmista, jatkuen laitteiden ja niiden suunnittelun kautta paketointiin ja mainontaan asti.
Menestyksen yhdeksi peruspilariksi on esitetty, että Applen yrityskulttuurissa designia kunnioitetaan aidosti, se on keskeinen osa tuotetta.
Pohjoista henkeä
”Tyyli on aina katsojan silmässä, ja ainakin pohjoismaisen funktionalismin kannattajaa Applen pintojen ja muodon minimalismi on aina viehättänyt”, sanoo Kuvataiteen keskusarkiston erikoissuunnittelija Perttu Rastas.
Rastas pitää yhtenä Applen suunnittelun virstanpylväänä ensimmäisen sukupolven Powerbook 140 -kannettavaa, joka julkaistiin 1990-luvun alussa. Sellainen löytyy häneltä itseltäänkin, yhä toimintakuntoisena.
Uudemmissa kannettavissa on esitelty ensimmäisenä omintakeisia yksityiskohtia magneettisesti lukkiutuvasta Magsafe-virtaliitännästä kahdella sormella zoomattavaan kosketusnäyttöön. Rastas on kuitenkin haluton listaamaan fiksuja suunnitteluoivalluksia.
”Niitä taitaa olla liian monia lueteltavaksi, mieluummin nostaisin esiin kaikkien tuotteiden keskinäisen yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja loogisuuden.”
Rastaalle kaikkien aikojen tyylikkäin ja toimivin Applen tuote on nykyinen olohuoneen hyllyyn sijoitettu 20-tuumainen Imac.
”Siinä yhdistyvät musiikkikirjasto, televisio ja dvd-soitin sekä yhä enemmän myös internetin kautta katsottavat taidedokumentit. Design-filosofiani on kylläkin bauhauslainen ’käyttötarkoitus ennen kaikkea’, mutta en ole pannut pahakseni Applen muotoiluakaan.”
Tarjonnan alttareilla
Taideteollisen korkeakoulun Visuaalisen kulttuurin osaston professori Susanna Vihma tutkii teollisen muotoilun merkityksiä, viestejä ja estetiikkaa. Vihma työskentelee pc-ympäristössä, mutta tuntee toki Applen ”viran puolesta”.
”Esimerkiksi netissä Applesta liikkuu paljon kiinnostavaa pohdintaa, joka koskee vaikkapa käytettävyyttä, muotoilua ja strategiaa. Vaikka myös kriittisiä huomioita esitetään, kommenttien yleissävy on positiivinen ja kannustava. Ehkä Applen tuotemielikuvassa on samaa – myönteisyyttä, sujuvuutta, helppoutta ja luontevuutta, mikä tukee tärkeilemätöntä suhdetta brändin laitteisiin”, Vihma pohtii.
”Monet graafiset suunnittelijat ovat johtavia visualisoinnin ja visuaalisen viestinnän asiantuntijoita. He ovat kiitelleet etenkin käyttöliittymää, ja heiltä valinta lienee siirtynyt monelle muulle. Muotoilualan ammattilaiset ovat ehkä tätä kautta ottaneet myös esineenä Applen käteensä – tai nostaneet pöydälleen.”
Vihma uskoo, että omaperäisellä tuotesuunnittelulla on tärkeä rooli Applen pärjäämisessä.
”Varmasti on tiettyjä tuotteita, joiden muotoilulla Apple on mullistanut käsityksen esineestä. Tämä on onnistunutta strategiaa pitkällä tähtäimellä. Apple on siksi kiinnostava”, Vihma sanoo.
Rastas lisää, että ”tarjonnan alttareilla” erottautuminen on kriittistä yritykselle kuin yritykselle, koska eletään designin kyllästämässä maailmassa. Ja juuri erottautumisessa Apple on onnistunut.
Yhteen hiileen
Rastaan mielestä tuotteen tarjoaman lupauksen ja sen toteutumisen yhteispeli on Applen menestyksen avaintekijöitä.
”Käyttäjän näkökulmasta muotoilulla ja käyttöliittymällä pitää olla yhteinen sävel. Tuotteen muotoilulla ei voida kauan hämätä, jos käyttöliittymä on hankala”, Vihma säestää. ”Jos on seurannut Applen vaiheita vuosien mittaan saa sen kuvan, että muotoilun merkitys on avoimesti tuotu esille ja myös kokeiluilla on ollut sijansa. Ajattelen niin, että painottamalla muotoilun mahdollisuuksia on samalla tuettu käyttöliittymän menestystä.”
Vihman mielestä huolimaton, välinpitämätön muotoilu ja suunnittelu viestisi samaa yrityksen itsensä suhteesta esine- ja elinympäristöön.
”On vaikea keksiä Applen tuotetta, jota en heti tunnistaisi Applen tuotteeksi. Tällainen ei ole itsestään selvää, vaan designkulttuuriin kuuluva kasvutarina – on sitkeästi pidetty kiinni määrätyistä periaatteista ja lähtökohdista.”
Myrskyä neukkarissa
Applen teolliseen muotoiluun nojaavaa menestystä on selitetty sillä, että yritys kannustaa suunnittelijatiimiään luovuuteen ja avarakatseisuuteen. Tämän saattaa uskoa, kun katsoo viime aikojen Apple-menestystuotteita. Villejä ideoita ei ole ammuttu alas, vaikka ensituntuma kokouspöydän ympärillä olisikin ollut että ”ei ole mahdollista”.
Applen suunnitteluprosessille tärkeissä aivomyrskyistunnoissa kannustetaan heittämään villejä ideoita, ja mitä pähkähullumpia sen parempi. Harkinta ja punninta sallitaan vasta myöhemmin.
Toisinaan uuden Apple-tuotteen osuminen suoraan markkinoiden hermoon on jälkikäteen katsoen niin itsestään selvää, että moni kilpailija voi syystä soimata itseään ja kysyä, että mikä tuossakin nyt oli itselle niin vaikeaa oivaltaa.
Esimerkiksi Ipod on ensimmäinen mp3-soitin, jonka naisetkin halusivat ostaa ja kantaa mukanaan. Temppu tehtiin helppokäyttöisyyden lisäksi värillä, keveydellä ja muodolla.
Kahden miehen show
Applen ensimmäiseksi varsinaiseksi suunnittelijaksi mainitaan Jerry Manock, jonka Steve Jobs palkkasi 1977 suunnittelemaan Apple II -koneen kotelointia. Jobsin kuvaillaan olleen alusta asti tietotekniikan outo lintu – ei niinkään insinööri vaan intohimoinen tyyliniekka, joka panee painoa laitteiden muotokielelle.
Macintoshien tultua työn alle Jobs alkoi etsiä kumppanikseen maailmanluokan suunnittelijaa, joka loisi tuleville tuotteille yhtenäisen linjan. Suunnittelukilpailun kautta löydetty Hartmut Esslinger sai tehtäväkseen alkaa rakentaa Applesta vakavasti otettavaa brändiä.
Kaikkien aikojen ensimmäinen Mac – Macintosh 128K – suunniteltiin vielä Manockin johdolla Jobsin katsoessa tiukasti päältä.
Esslingerin johdolla alettiin soveltaa ”Lumikiksi” nimitettyä muotokieltä, jolle leimallista olivat 1980-luvun loppupuoliskon Macintoshit suorine pysty- ja vaakalinjoineen. Konseptiin liittyivät olennaisesti myös minimaalinen pintatekstuuri sekä pyrkimys luoda vaikutelma kokoaan pienemmistä laitteista. Esslingerin kehittämä tunnusmerkistö alkoi kiteytyä tuotteissa Macintosh SE:n ja Macintosh II:n aikoina.
Harharetkillä
1990-luvun taitteen lähestyessä oivaltavat suunnitteluideat oli laajalti kopioitu IBM-yhteensopiviin pc-kilpailijoihin, ja Apple oli menettämässä yksilöllistä ilmettään. Apple irtautui Esslingerin suunnitteluyhtiön Frog Designin asiakkuudesta ja siirsi kaiken teollisen muotoilunsa oman katon alle.
1989 perustetun Apple Industrial Design Groupin johtoon astui Robert Brunner, joka pysyi ryhmän ohjaksissa Jonathan Iven läpimurtoon asti. Brunnerin johdolla Applen suunnittelutiimi alkoi hakea uutta ja omaa. Sitä tarjosi esimerkiksi pönttömallinen Macintosh Color Classic (1993), ensimmäinen värinäytöllä varustettu mikrotietokone.
Jonathan Ive oli tuolloin liittynyt tiimiin, mutta vasta Steve Jobsin palattua Applen ruoriin 1997 alkoi tapahtua. Käsiin levinnyttä mallistokirjoa karsittiin ja valikoimaa selkeytettiin. Ammattikäyttöön vakiinnutettiin vain yksi mallisto, Power Macintosh G3, ja sen rinnalle esiteltiin uudentyyppinen kuluttajamallisto Imac, jonka suunnittelusta päävastuun kantoi juuri Ive.
Kottaraispönttöjen perinteestä ammentava Imac oli suunnittelun virstanpylväs ja röyhkeä irtiotto konttoreissa kököttävistä kulmikkaan kömpelöistä harmaista laatikoista. Läpinäkyvään muovikuoreen paketoitua muhevaa Bondi Blue Imacia seurasi joukko hedelmäisen kirkkaita vaihtoehtoja.
Iven työssä muotoilun semantiikkaa sovelletaan kutkuttavalla tavalla. Kun esimerkiksi Imacista oli päätetty tehdä kertaheitolla jokamiehen kone, tavoite huomioitiin suunnittelun kaikilla tasoilla. Koneessa on kädensija, jotta sitä voi nostella, mutta vähintään yhtä paljon siksi, että kahvalla viestitään tietokoneita karsastavalle potentiaaliselle käyttäjälle, että Imac on helposti lähestyttävä ja kotoisa esine, joka ei ole liian hauras koskettavaksi tai arvokas liikuteltavaksi.
Askeesia kohti
Jo toistakymmentä vuotta kestäneen Jobs/Ive-kauden aikana Apple on tehnyt muutamia linjantarkistuksia, joista ensimmäinen tuli vuosituhannen vaihteessa, kun läpikuultavan karamellisten ja pyöreiden Imacien ja Ibookien tilalle esiteltiin kaksi toisistaan erotettua ja niukemmin muotoiltua tuotelinjaa: metallipintaiset ammattilaitteet ja valkoiset muovikuoriset kuluttajatuotteet.
Nyt vuosikymmenen kallistuessa lopulleen valkoinen muovi on alkanut väistyä Applen kuluttajatuotteissa ja molemmilla segmenteillä kuljetaan kohti tummaa alumiinia ja lasia, entistä askeettisempaa minimalismia. Käyttöpinnoista on pyritty siivoamaan kaikki mitä siinä ei ole pakko olla – kouluesimerkkinä tästä Iphone-puhelin.
