Windows 7

Windows 7 on vihdoin valmis. Huono-onnisen Vistan seuraaja näyttää kaikin puolin lupaavalta. Miten hyvin uusi käyttöjärjestelmä täyttää siihen kohdistuneet odotukset?

Lähes kolme vuotta sitten esitellyn Vistan tie on ollut tuskien taivalta. Hitauden ja yhteensopivuusongelmien vuoksi monet yritykset päättivät hypätä kokonaan sen yli, eivätkä kotikäyttäjätkään olleet tyytyväisiä.

Osa ongelmista oli todellisia, osa pelkkää huonoa julkisuutta. Microsoft ei jäänyt aikailemaan, vaan käänsi ongelman edukseen: vajaa vuosi sitten se jakoi tekeillä olevan Windows 7 beetan kaikille halukkaille.

Tuloksena oli valtava julkisuus, joka nosti odotukset pilviin. Kohta nähdään, pystyykö Windows 7 korjaamaan Vistan aiheuttamat vahingot, vai onko syytä jäädä odottamaan Windows 8:aa.

Kuin Vista, mutta parempi

Windows 7:n perusratkaisut ovat tuttuja Vistan käyttäjille. Kaikkea on kuitenkin hieman paranneltu.

Työpöydässä on monia uusia kikkoja, jotka tuntuvat heti hyödyllisiltä. Ikkunan heiluttaminen hiirellä edestakaisin pienentää kaikki muut ikkunat tehtäväpalkkiin – havainnollista ja näppärää.

Kaksi ikkunaa saa nopeasti rinnakkain viemällä ne hiirellä näytön vastakkaisiin reunoihin, jolloin Windows skaalaa ne sopivasti puolen näytön mittaisiksi. Ele on tehokas ja nopea, joskin toiminto aktivoituu helposti myös vahingossa.

Tehtäväpalkin oikeassa reunassa on painike, joka pudottaa kaikki ikkunat tehtäväpalkkiin. Vain työpöydän pienoisohjelmien ikkunat jäävät näkyviin. Kätevää.

Aero-käyttöliittymään on tehty vain pientä kasvojenkohotusta. Ikkunapalkki on edelleen läpinäkyvä ja kehysten perusväri vaaleansininen. Hailakka väritys ja asetusikkunoiden laajat valkoiset pinnat luovat paikoin aneemisen tunnelman. Visuaalinen suunnittelu ei selvästikään ole Microsoftin leipälaji.

Potkua on yritetty hakea värikkäistä taustakuvista, jotka ovatkin hienoja. Lisäksi taustakuvan voi säätää vaihtumaan automaattisesti – vihdoin ominaisuus on tullut myös Windowsiin.

Uusi tehtäväpalkki

Suurin muutos työpöydässä on uusittu tehtäväpalkki, johon voi nyt myös kiinnittää ohjelmien ja tiedostojen kuvakkeita. Idea on kopioitu Macista, mutta sen hyödyllisyys jakaa yhä mielipiteitä.

Ohjelmien käynnistäminen palkista on näppärää, koska siihen voi koota useimmiten käytetyt sovellukset ja kansiot. Toisaalta yhdistetty palkki hämärtää sovelluksen käynnistämisen ja ajamisen välistä eroa. Tilan erottaa vain kuvakkeen taustasta, joka on aavistuksen tummempi käynnissä jo olevalla ohjelmalla. Ero saisi olla selkeämpi.

Ikkunoiden esikatselutoiminto on erinomainen. Kun käynnissä olevan ohjelman kuvaketta osoitetaan hiirellä, palkin päälle ilmestyvät pienoiskuvat avoimista ikkunoista ja käyttäjän on helppo valita niistä oikea.

Toinen näppärä ominaisuus on hyppyluettelo, joka aukeaa hiiren kakkospainikkeella. Yleiset toiminnot saadaan valmiiksi listaan, josta ne on helppo valita. Täysi hyöty saadaan vain tätä tekniikkaa tukevilla sovelluksilla.

Laaja oheislaitetuki

Windows 7 tukee valtavaa määrää erilaisia oheislaitteita. Esimerkiksi usb-porttiin kytkettävä Anysee E30 -digivastaanotin asentui täysin automaattisesti, sillä Windows haki itse kaikki ajurit. Yhtä hienosti toimi Nokian E71-puhelin.

Aivan kaikki ei kuitenkaan toiminut. Esimerkiksi Canonin skanneri antoi ilmoituksen asennuksen epäonnistumisesta ja MP560-monitoimilaite asensi automaattisesti vain osan ajureista.

Tulostinajurien lista oli aluksi vajavainen, mutta Windows latasi siihen netistä suuren joukon lisäyksiä. Päivityksen jälkeen listassa näkyi sekä HP:n että Hewlett-Packardin tulostimia.

Oheislaitteisiin on tarjolla uusi device stage -ominaisuus. Kyse on ikkunasta, jossa näkyy laitteen valokuva ja sen hallinta-asetukset. Toistaiseksi uutta ominaisuutta tukevia oheislaitteita on vasta muutamia.

Media Center

Tuki erilaisille multimediastandardeille on erittäin kattava. Windows toisti mpeg-1-, mpeg-2-, mpeg-4- ja suoraan hd-videokamerasta otetut avchd-videotiedostot. Jopa Canon 7D -järjestelmäkameran mov-tyyppiset hd-videot näkyivät heti.

Uutta on tuki blu-ray-levyille – tosin vain datakäytössä. Jos koneessa on blu-ray-poltin, omia tiedostoja voi kopioida niille cd- ja dvd-levyjen tavoin. Valitettavasti tuki ei kata elokuvien katselua.

Nyt Media Center tunnistaa Ylen tekstitykset ja tukee myös kaapeli-tv-kortteja. Maksu-tv-kanavien pitäisi näkyä ainakin joillakin laitteilla. Anyseellä ja antenniverkon maksukortilla niitä ei saatu näkymään.

Drm-suojauksen vuoksi tv-ohjelmat tallennetaan Microsoftin omaan wtv-muotoon. Tallennukset voidaan kuitenkin erikseen muuntaa ms-drv-tiedostoiksi, joiden editointia ja katselua tukevat monet eri sovellukset.

Kotiverkot ja kirjastot

Kotiverkko on uusi, nimensä mukaisesti kotikäyttöön tarkoitettu verkkotekniikka, joka korvaa raskaan ja aikoinaan toimistokäyttöön suunnitellun resurssien jakotekniikan.

Kotiverkon ansiosta perheen eri tietokoneet voivat helposti jakaa musiikin, valokuvat ja tiedostot keskenään. Jako toimii kuitenkin vain Windows 7 -koneiden välillä; edes Vista-koneet eivät pääse samaan verkkoon.

Tietokoneen oletustulostin vaihtuu automaattisesti, kun työpaikan kannettava tietokone tuodaan kotiverkkoon, ja päinvastoin. Oletustulostimen voi määritellä verkkokohtaisesti.

Toinen uudistus on kirjasto-käsite. Hakemistoja sekä eri koneissa olevia levyjakoja voi kytkeä yhteen, jolloin kaikkien tiedostot näkyvät saumattomasti yhdessä virtuaalisessa hakemistossa. Tiedostojen haku tekstisisällön perusteella kattaa kaikki kirjaston hakemistot.

Turvallisuus

Vistan tietoturva tuotti käyttäjille harmia, koska uac-kuittauksia ja admin-tunnuksen käyttöä vaadittiin niin tiheästi.

Windows 7 häiritsee käyttäjää vähemmän, sillä esimerkiksi kellonaikaa voi nyt muuttaa perusoikeuksilla. Vistassa onnistui vain aikavyöhykkeen muuttaminen. Vastaavasti laitehallinnan tietoja voi katsoa perusoikeuksilla. Lisäoikeuksia kysytään vasta, kun asetuksia yritetään muuttaa.

Toisaalta admin-oikeuksia kysytään yhä turhan monissa tilanteissa. Miksei esimerkiksi levyn pirstoutumisen poistoa voi tehdä perusoikeuksilla?

Kyselyitä rajoitetaan neliportaisella asteikolla, jonka oletusarvona on taso kolme. Kaksi alinta tasoa sallitaan vain admin-käyttäjille ja niitä suositellaan vain tilanteissa, joissa on pakko käyttää vanhoja sovelluksia.

Monella on houkutus pudottaa säädin alimpaan arvoonsa, mutta se ei ole turvallisuuden kannalta viisasta. Yhtä epäviisasta on se, että uusi paikallinen käyttäjä – jopa ylläpitäjä – syntyy edelleen ilman salasanaa, eikä Windows edes muistuta salasanan tarpeellisuudesta.

Windowsin vankeina

Windows 7 on askel eteenpäin taipaleella, jota on kestänyt jo neljännesvuosisadan. Tällä kertaa kyse on nimenomaan askeleesta, jonka rinnalla Vista oli todellinen harppaus.

Ei siis ihme, että Windows 7:n sisäinen versionumero onkin 6.1.

Monen mielestä parasta Windows 7:ssa on se, ettei siinä ole suuria uudistuksia, jotka pakottaisivat päivittämään ajureita tai sovelluksia. Rakenteellisia uudistuksia tehtiin Vistassa, ja niistä nousi kova poru.

Microsoft on Windowsin vanki. Käyttöjärjestelmän todellinen parantaminen vaatisi niin merkittäviä muutoksia, etteivät sen paremmin yritykset kuin kotikäyttäjätkään ole niihin valmiita. Vanhojen sovellusten halutaan toimivan ikuisesti.

Hyvät ja huonot

Pieniä parannuksia

+ Näytön tarkkuutta voi säätää suoraan pikavalikosta, eikä sitä varten tarvitse mennä ohjauspaneeliin.

+ Tehtäväpalkin järjestelmäkuvakkeet näkyvät vain, kun niitä tarvitaan.

+ Työpöytäohjelmat (gadget) eivät enää ole kiinni sivupalkissa, vaan niitä voi sijoittaa työpöydälle vapaasti.

+ Varmuuskopiointiohjelma on monipuolisempi kuin Vistassa.

+ Wordpad-, Notepad-, Windows Mail- ja Moviemaker-sovelluksissa on nauhamainen käyttöliittymä, kuten Office 2007:ssa.

+ Tarjolla olevien päivitysten ikkuna näyttää kunkin päivityksen koon.

+ Wordpad lukee ja kirjoittaa sekä Openoffice- että Office 2007 -tiedostoja.

Puutteita

– Flashista mukana ikivanha versio, joka vaatii heti päivittämistä.

– Ei valmista pdf-tukea.

– Ei näytä blu-ray-elokuvia.

– Sekava versiokäytäntö, osa ominaisuuksista vain kalliimmissa versioissa.

– Sähköposti ja kontaktien hallinta astuivat askeleen taaksepäin.

– Visuaalisuus jättää vieläkin toivomisen varaa.

– Kallis hinta.

Versiokaaos pahenee

Windows on Officen ohella Microsoftin tärkein rahasampo. Tulojen maksimointi on saanut Microsoftin tuotteistamaan Windowsin useina hieman erilaisina versioina. Toiveena kaiketi on, että yhtiö saa lisää rahaa käyttäjiltä, jotka päivittävät jo ostamansa Windows 7:n uuteen, kehittyneempään versioon. Lisäksi Ultimate-versiosta voidaan pyytää korkeampaa hintaa kuin kotiversiosta.

Kaupan hyllyllä myytäviä Windowseja on kolme: Home Premium, Professional ja Ultimate. Yrityksille myydään Enterprise-lisenssiä. Konevalmistajat saattavat tarjota Home-halpaversiota, ja miniläppäreille on uusi Starter-versio, josta on karsittu kaikki ylimääräinen.

Apuohjelmat ja ominaisuudet vaihtelevat version mukaan, mikä vaikeuttaa ohjeiden kirjoittamista ja sotkee käyttäjiä.

Esimerkiksi XP-tila löytyy vasta Professional-versiosta ylöspäin, ja Bitlocker-levynsalaus on rajoitettu Enterprise- ja Ultimate-käyttäjille. Sen vielä jotenkin ymmärtää, mutta miksi ihmeessä mahdollisuus vaihtaa Windowsin käyttökieltä on vain Enterprise- ja Ultimate-versioissa?

Entä miksei kotiversiossa ole mahdollisuutta palauttaa työtiedostojen vanhoja versioita? Siellä jos missä sattuu eniten vahinkoja. Kotiversio ei liioin osaa tehdä varmistusta kotiverkossa.

Live-palveluissa ikäviä yllätyksiä

Uusien ominaisuuksien vastapainoksi vanhoja on karsittu. Sähköposti, digikuvien katselu- ja käsittelyohjelma, kalenteri, Messenger-pikaviestin ja Moviemaker on jätetty pois.

Niistä on tehty osa Live-pakettia, joka pitää ladata erikseen. Hyvä puoli on, että ohjelmat voi ladata myös vanhempaan Windows-versioon. Mukana on myös aivan uusia ohjelmia, kuten blogien kirjoittamiseen tarkoitettu Live Writer.

Ikävämpi yllätys on siinä, että sähköposti on askel taaksepäin Vistaan verrattuna. Niin ikään kalenteriohjelma on muuttunut Live-palveluksi ja näppärä yhteystietojen hallinta on poistettu kokonaan.

Vistassa henkilöiden yhteystiedot tuotiin osaksi käyttöjärjestelmää. Jokaisesta sähköpostin osoitekirjaan perustetusta henkilöstä syntyi contact-loppuinen tiedosto yhteystietojen kansioon.

Windows 7 unohtaa tämän hienon järjestelmän kokonaan. Sekä sähköposti että yhteystiedot painottavat nyt Live-palveluita, ja vaikka pop- ja imap-laatikot edelleen toimivatkin, pääpaino on Hotmailissa. Gmailia voi käyttää imap-protokollan avulla.

Microsoftin viesti on selvä: Sähköposti ja muut palvelut ovat siirtymässä pilveen, ja Microsoft haluaa osansa markkinoista. Paikallisen sähköpostin aika on ohi.

Live-ohjelmista kehittynein on digikuvien hallintaan tarkoitettu Galleria, joka on edelleen kehitetty versio Vistan vastaavasta. Kuvien järjestäminen ja metatietojen hallinta sujuvat helposti. Ohjelma suoristaa kuvat ja korjaa värit automaattisesti. Diaesityksissä on todella näyttäviä vaihtoehtoja.

Galleria jopa tunnistaa kuvissa näkyvät ihmiskasvot ja kysyy henkilöille nimet. Macista poiketen ohjelma ei kuitenkaan yritä tunnistaa ihmiskasvoja automaattisesti.

Valokuvia voi julkaista napin painalluksella muiden nähtäväksi – Microsoftin omassa Live-palvelussa tietenkin.

Vanha Windows virtuaalisesti

Varsinkin yrityksissä käytetään yhä vanhoja sovelluksia, jotka eivät toimi kunnolla Vistan jälkeisissä Windowseissa. Ratkaisu on XP Mode -laajennus, joka on käytännössä virtualisointiohjelman räätälöity versio. Se vaatii virtualisointia tukevan prosessorin ja biosin.

Asennuksen jälkeen XP Mode avaa pienen Windows XP -ympäristön omaksi ikkunaksi. Siihen voidaan asentaa ne ohjelmat, jotka eivät toimi oikein Vistan tai Windows 7 kanssa. Koska kyse on itsenäisestä Windowsista, siinä voidaan ajaa vaikkapa vanhaa Internet Explorer -versiota rinnan uudemman kanssa.

XP:lle asennetut sovellukset näkyvät Windows 7:n omassa käynnistysvalikossa. Sieltä avattuna ohjelma käynnistyy työpöydälle muiden sovellusten tavoin. Vain XP:stä kertova sininen ikkunakehys ja punainen sulkupainike muistuttavat, että kyse on vanhasta Windowsista.

XP:ssä ajettavat sovellukset näkevät Windows 7:n hakemistot ja levyasemat, tosin pienen mutkan kautta: asemat näkyvät samannimisinä verkkolevyinä.

Toinen näppärä ominaisuus on Bitlocker-levynsalaus, joka toimii nyt myös usb-tikuilla ja irrotettavilla levyasemilla. Salaus on toteutettu fiksusti, sillä tikulle kopioituu automaattisesti myös tiedostot vanhassa Windowsissa avaava apuohjelma Bitlocker-to-Go.

Ratkaisun ansiosta salattuja tikkuja voidaan lukea myös vanhemmilla Windows-versioilla. Yhteensopivuus Maceihin ja Linuxiin tietenkin menetetään. Lisäksi vanhemman Windowsin apuohjelma sallii vain tikun lukemisen, ei sille kirjoittamista.

Salasanan sijaan käyttö voidaan sitoa toimikorttiin, jolloin kortti yhdessä pin-koodin kanssa avaa tikun, eikä salasanaa tarvita.

Windows 7 vastaan Lumileopardi

Windows 7:ää on luontevaa verrata Macintoshin OS X 10.6 -versioon eli Lumileopardiin, joka tuli myyntiin elokuun lopussa.

Sekä OS X:n että Windowsin uunituoreet versiot ovat pienehköjä päivityksiä, eikä kummassakaan ole radikaalia uutta. Ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään ne ovat yllättävän lähellä toisiaan. Jos tämä kehitys jatkuu, OS X 12 lienee jo sama tuote kuin Windows 9 – mutta toivottavasti ei sentään.

Seuraavassa on esitelty käyttöjärjestelmien eroja ja yhdenmukaisuuksia eri osa-alueilla.

Käyttöliittymän rasitteet

Macin käyttöliittymää pidetään ylivoimaisena Windowsiin verrattuna. Siihen ei ole mitään syytä. Macissa on omat, historiasta kumpuavat kummallisuutensa. Hitaasti mutta varmasti kehittynyt Windows on ajanut monin paikoin käytettävyydessä Macin ohi.

Macin pahin rajoitus on se, että ohjelman valikkorivi näkyy aina näytön yläreunassa. Se oli hyvä ratkaisu 25 vuotta sitten, kun kottaraispönttö-Macissä oli yhdeksän tuuman näyttö, mutta nykyisillä 24 tuuman näytöillä matka valikkoriville on kiusallisen pitkä ja rasittaa hiirikättä.

Kokenut Mac-käyttäjä turvautuu pikanäppäimiin, joita onkin lukuisia, osa niistä mutkikkaita neljän painikkeen yhdistelmiä. Näppäinyhdistelmät tuskin ovat hyvän graafisen käyttöliittymän merkki?

Tiedostojen merkintä tapahtuu eri näyttötiloissa epäjohdonmukaisesti. Useita tiedostoja merkittäessä Mac näyttää vapaan tilaan, mutta ei tiedostojen yhteiskokoa, mikä olisi se tärkein tieto. Monia toimintoja voi tehdä pikavalikosta, mutta tiedoston nimen vaihtamista ei.

Suomenkieliset termit on päätetty kauan sitten, eivätkä ne vastaa nykyaikaa. Toimintojen vaikutusta on joskus hankala päätellä nimestä. Mitä mahtaa tehdä esimerkiksi työpöydällä näkyvän cd-levyn kohdalla vaihtoehto ”piilota näkyvistä”? Tai ”vilkaise ’työpöytä’”? Tai mikä on ”inspektori”?

Moni valitseekin mieluummin englanninkielisen käyttöliittymän.

Kuvakkeesta näkee tiedostoon

Mac osaa näyttää Windowsia suuremman joukon erilaisia työtiedostoja. Esimerkiksi pdf-tuki on käyttöjärjestelmässä valmiina, samoin aukeavat kameroiden raw-kuvatiedostot.

Myös Microsoftin Office-sovellusten työtiedostoja voi katsella ilman asianomaisia sovelluksia – temppu, joka ei Windowsilta itseltään onnistu! Windowsin oma esikatselu näyttää vain sellaisten Office-tiedostojen kuvakkeet, joihin on tallennusvaiheessa lisätty esikatselukuva.

Macissa tiedostojen katselu on erityisen näppärää, sillä suurta kuvaketta voi selata sivu kerrallaan eteen- ja taaksepäin. Esimerkiksi monisivuista pdf-dokumenttia voi lukea suurentamalla kuvakkeen riittävän isoksi ja painamalla sen jälkeen kuvakkeen päällä olevia selausnuolia.

Tekniikka häivyttää eron kuvakkeen ja tiedoston välillä. Fiksua!

Ääni- ja videotiedostojen kuvakkeen päälle ilmestyy toistopainike, josta tiedostoa voi katsella ja kuunnella. Toisaalta jpeg-valokuvien katselu koko ruudulla on kömpelöä, sillä esikatseluohjelma ei tue hiiren rullaa zoomauksessa ja kuvan siirtämistä varten on vaihdettava työkalua.

Windowsissa metatietojen hallinta on integroitu osaksi tiedostohallintaa. Macissa vastaavaa ei ole.

Macin tukemissa tiedostoformaateissa on erikoinen puute: Se ei osaa näyttää kaikkein yleisintä videopakkausta eli mpeg-2:ta. Ikivanha mpeg-1 ja uusi mpeg-4 toimivat, mutta eivät niin hyvin kuin Windowsissa: hd-kameran videot jäivät näkemättä.

Mpeg-2:n puuttuminen on erityisen kummallista siksi, että Mac toistaa dvd-elokuvia, joissa käytetään juuri tätä pakkausta. Mpeg-2 pitää joko hankkia maksullisena lisäkoodekkina Quicktimeen tai ladata netistä VLC-ohjelma, joka tuntee monia muitakin videoformaatteja.

Tehtäväpalkki ja käyttäjän vaihto

Windowsin tehtäväpalkki on lainannut ideansa Macista – paitsi että Macin kuvakkeet kasvavat suuremmiksi, kun hiiri kulkee niiden ohi ja huomiota kaipaavan ohjelman kuvake pomppii paikallaan.

Macissa on rajattomasti hauskoja yksityiskohtia, joiden rinnalla Windows 7 vaikuttaa suorastaan tylsältä. Yksi monista on aktiivisen käyttäjän vaihtaminen: Macissa työpöytä pyörähtää vaakatasossa ympäri, mikä on erittäin havainnollista. Windowsissa käyttäjän vaihdosta kertoo vain tylsä kirjautumisikkuna.

Lumileopardissa on uutena ominaisuutena virtuaaliset työpöydät. Neljä rinnakkaista työpöytää saadaan käyttöön napin painalluksella. Vastaava toiminto on lähes kaikissa Linux-versioissa, mutta Windowsiin sen saa vain erillisellä apuohjelmalla.

Aikakone palauttaa vanhankin

Yksi Macin hyödyllisimmistä ohjelmista on Time Machine eli Aikakone. Kyse on varmuuskopiointiohjelmasta, joka toimii huomaamatta tausta-ajossa ja varmistaa muuttuneita tiedostoja tunnin välein. Kohteena voi olla usb-tikku, toinen kiintolevy tai lähiverkon yli jaettu levyasema.

Ainutlaatuiseksi Aikakoneen tekee sen helppokäyttöisyys. Varmistus on täysin huomaamaton, ja tiedostokansioita voi selata ajassa taaksepäin, mikä mahdollistaa vanhempien versioiden palauttamisen. Grafiikka siivittää lentoa aikatunnelin läpi.

Windows 7:ssä on vastaava toiminto, mutta se pitää osata ottaa käyttöön ja säätää sopivaksi. Macissa kaikki on mietitty ja tuotteistettu loppuun asti, Windowsissa vain puolimatkaan.

Versiot ja hinta

Lumileopardista on vain yksi versio ja sillä vain yksi hinta: 29 euroa. Viiden koneen perhepakkaus maksaa 49 euroa. Windowsiin verrattuna hinnat ovat erittäin edullisia. Käytännössä kyse on päivitysversioista, sillä uuden koneen mukana tulee automaattisesti tuorein käyttöjärjestelmä. Macia ei voi ostaa ilman käyttöjärjestelmää.

Microsoftin hinta- ja versiokirjo on sekametelisoppa, joka jättää suuhun rahastuksen maun. Lisäksi Windowsin asennusta rajoittaa pakollinen aktivointi. Macissa tällaista riesaa ei ole.

Molemmista on eri kieliversioita ja käyttöliittymän kieltä voi vaihtaa, mutta Windowsissa tähän vaaditaan vähintään Enterprise-versio.

Yhdessä suhteessa Microsoft vie voiton: Lumileopardi toimii vain Intel-koneissa, eli ennen vuotta 2006 koneensa ostaneet jäävät osattomiksi sen eduista. Pc-maailmassa ei tulisi kysymykseenkään, että kolme vuotta sitten koneensa ostaneet unohdettaisiin täydellisesti.

Mac-käyttäjällä on käyttöjärjestelmien suhteen etulyöntiasema: hän voi valita molemmat. Boot Campilla Mac-koneeseen voi asentaa myös Windowsin. Päinvastainen ei onnistu.

Kokonaisuus ratkaisee

Käyttäjän kannalta tietokone on kokonaisuus, jossa käyttöjärjestelmä on vain välttämätön työkalu asioiden suorittamiseksi. Tässä suhteessa Mac on omaa luokkaansa. Kun laite (Mac), käyttöjärjestelmä (OS X), tärkeimmät sovellukset (Iwork, Ilife, Aperture, Final Cut), oheislaitteet (Time Capsule, Airport) ja palvelut (Itunes, Mobileme) tulevat samalta valmistajalta, kaikki pelaa yhteen kuin se kuuluisa junan vessa.

Windowsin vahvuus on rajaton ohjelmatarjonta ja palveluiden kirjo, josta riittää valinnanvaraa. Uudet jutut tulevat ensimmäisenä Windowsiin.

Vaikka Macin markkinaosuus onkin kasvanut, sen käyttäjä tietää kuuluvansa vähemmistöön. Esimerkiksi Solon verkkopankin välilehtien lipukkeet näkyvät väärin, eivätkä kaikkien www-sivujen videotiedostot avaudu, koska ne käyttävät vain Windowsissa toimivia koodekkeja.

Epäreilua, mutta niin se vain on. Markkinaykkösen asemasta on tiettyjä etuja.