Viimeinen elokuvalevy

Petteri Järvinen

Viimeinen elokuvalevy

Dvd-soittimet yleistyivät kymmenen vuotta sitten nopeasti. Vhs-kasetit saivat väistyä, sillä dvd-levyn kuvanlaatu on huomattavasti parempi. Levyä ei tarvinnut kelata ja pienen kokonsa ansiosta se vei vain vähän tilaa. Nyt viihdeteollisuus yrittää seuraavaa askelta: dvd halutaan korvata seuraavan sukupolven tekniikalla, joka tarjoaa tarkemman kuvan ja muita etuja. Riittävätkö ne houkuttamaan kuluttajaa?

Digitekniikan suossa rämpivät kotitaloudet eivät ihastu kuullessaan, että heidän pitäisi vaihtaa soitin nähdäkseen entistä hienompia elokuvia uudesta taulutelevisiostaan. Monen mielestä dvd-levyn tarkkuus riittää ihan hyvin. Kilpailijan luovutettua blu-raylla on kuitenkin tie auki.

Blu-rayn voitto

Alun perin dvd:n seuraajasta kilpaili kaksi lähes samanlaista tekniikkaa: hd-dvd ja blu-ray. Toshiban johdolla kehitetty hd-dvd miellytti pc-taloja ja esimerkiksi Microsoft asettui sen taakse.

Kaksi eri standardia hämmensi ostajia ja asetti myös elokuvayhtiöt hankalaan tilanteeseen. Monet huokaisivat helpotuksesta, kun sekä laitevalmistajana että elokuvayhtiönä toimiva Sony kiritti blu-rayn markkinajohtajaksi. Tämän vuoden helmikuussa Toshiba ilmoitti luopuvansa hd-dvd:n kehittämisestä.

Yhtenäinen standardi on edellytys massamarkkinoiden syntymiselle. Siksi lähes kaikki tervehtivät Toshiban päätöstä tyytyväisyydellä. Vähemmän tyytyväisiä olivat ne varhaiset omaksujat, jotka olivat ehtineet hankkia hd-dvd-soittimen ja siihen kasan elokuvalevyjä.

Tekninen kehitys vaatii uhrinsa.

Parempi kuva, hienompi ääni

Dvd-levyn läpilyönti oli seurausta samaan aikaan yleistyneistä kotiteattereista. Paremmalle kuvanlaadulle ja varsinkin monikanavaiselle tilaäänelle oli selkeä tarve, johon vhs-tekniikka ei pystynyt vastaamaan.

Blu-rayn tapauksessa avainsana on teräväpiirto. Koteihin on hankittu videotykkejä ja isoja taulutelevisioita. Dvd-levyn kuvanlaatu optimoitiin aikoinaan putkitelevisiolle, eikä se riitä enää tämän päivän näytöille.

Teräväpiirto yleistyy nyt useasta eri suunnasta. Tv-kanavien lisäksi myös uudet digivideokamerat tallentavat hd-videota. Blu-ray on elokuvateollisuuden vastaus tähän kehitykseen.

Uusi levy antaa enemmän tilaa myös äänelle, joskin siellä parannuksille on vähemmän tarvetta. Jo dvd-levyillä käytetty 5.1-tilaääni riittää hyvin kotikäyttöön. Vaikka äänimaailmaa voidaan parantaa kanavien määrää lisäämällä, harva haluaa asentaa olohuoneeseensa enää lisää kaiuttimia.

Kansainvälisillä markkinoilla äänellä on merkitystä, sillä yhdelle levylle mahtuu nyt vaikka kaikkien eurooppalaisten kielialueiden ääniraidat. Kapasiteetti riittää nyt myös suurten kielten 5.1-tilaäänille, mikä ilahduttaa paikallisia kotiteatteriharrastajia.

Hidas startti

Teknisistä eduistaan huolimatta blu-ray on yleistynyt hitaasti. Kukaan ei odottanutkaan dvd:n kaltaista menestystä, mutta silti blu-ray on ollut lievä pettymys.

Ilmassa leijuva taloudellisen taantuman odotus on huono aika lanseerata uusia tekniikoita. Saman sai kokea digi-tv, jonka startti osui juuri teknokuplan puhkeamiseen syksyyn 2001. Lopulta se kuitenkin levisi kaikkialle.

Blu-ray-laitteita ovat hankkineet lähinnä kotiteatteriharrastajat, eivät tavalliset kotitaloudet. Muutosta kuitenkin odotetaan. Tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla blu-ray-elokuvien myynti kasvoi nelinkertaiseksi vuoden takaiseen verrattuna.

Futuresource Consulting on arvioinut, että Yhdysvalloissa myydään tänä vuonna 45 miljoonaa blu-ray-levyä. Vuonna 2012 niiden osuuden uskotaan olevan jo lähes puolet kaikista myydyistä elokuvalevyistä.

Kuluttajien kannalta ratkaisevaa on myyntikanava, valikoima ja tietenkin hinta. Viime vuoden aikana levyt tulivat myyntiin tavarataloihin ja nyt valikoimassa on jo satoja nimikkeitä.

Myös aikuisviihdettä on nykyään saatavissa noin tusinan nimikkeen verran, vaikka Sony uhosikin aluksi kieltävänsä pornotuottajilta blu-ray-lisenssin käytön.

Soittimet halpoja, levyt kalliita

Soittimista yleistymisen ei pitäisi olla kiinni. Hyvälaatuisen laitteen saa alle 300 eurolla, mutta levyt ovat hintavia. Tavaratalon hyllyssä blu-ray-levyt maksavat 25–35 euroa, kun saman elokuvan dvd-versio irtoaa 15–19 eurolla.
Suurin ero on vanhoissa klassikoissa, joiden dvd-version saa usein viidellä eurolla. Vain todellinen leffaharrastaja maksaa 30 euroa lisähintaa kauan sitten filmille kuvatusta elokuvasta, jonka teräväpiirrosta saama lisäarvo on vähäinen.

Elokuvayhtiöt ovat silti luottavaisia. Niiden on pakkokin olla, sillä ne kaipaavat uusia tulonlähteitä. Blu-rayn myötä yhtiöt pääsevät myymään vanhat elokuvansa uudelleen, tällä kertaa entistä ehompina teräväpiirtoversioina. Niinpä Disney ilmoitti loppukesällä julkaisevansa blu-ray-versiot omista piirrosklassikoistaan.

Dvd-levyjen kopioinnista on tullut kansanhuvia, sillä 40-bittinen css-suojaus murrettiin jo 1990-luvun lopulla. Blu-ray-levyjen suojaus on tuntuvasti tehokkaampi. Vaikka sekin voidaan murtaa, jo yksin tiedostojen suurempi koko hillitsee kopiointia vielä usean vuoden ajan.

Pc + Av = ?

Blu-ray-levyjen juuret ovat elokuvissa, mutta entistä isommalle tallennuskapasiteetille on kysyntää myös tietokonemaailmassa.

Teräväpiirtoisten tv-ohjelmien, kotivideoiden ja digikameran raw-kuvien arkistoinnissa dvd:n kapasiteetti loppuu äkkiä kesken. Siksi 25 ja 50 gigatavun blu-ray-levyt ovat enemmän kuin tervetulleita.

Ero pc:n ja audiovisuaalisen tekniikan välillä on muutoinkin ohut. Monen soittimen sisällä toimii pieni Linux-ydin. Levyjen valikot on puolestaan toteutettu Javalla.

Lähes pahaenteiseltä tuntuu blu-ray-koteloihin lisätty varoitus siitä, ettei soitin välttämättä tue kaikkia elokuvan ominaisuuksia. Katsojaa neuvotaan vierailemaan soitinvalmistajan www-sivulla ja päivittämään laitteen firmware.
Eräissä uusissa levyissä on toimintoja, joiden käyttö vaatii soittimeen nettiyhteyttä. Elokuvayhtiöt uskovat, että vuorovaikutteisuus on päivän sana.

Tällä tiellä on vaaransa. Liika teknisyys ja tietokonemaisuus voi kääntyä blu-raytä vastaan. Elokuva halutaan jatkossakin katsella ilman mikrotukihenkilön apua.

Tarvitaanko levyjä?

On varmaa, ettei av-tekniikan kehitys pääty blu-rayhin. Yhä hienommat näyttölaitteet sekä viihdeteollisuuden kasvava merkitys varmistavat sen, että entistä vahvemmille elämyksille riittää kysyntää.

Jakelun ei kuitenkaan tarvitse perustua levyjen myyntiin ja vuokraukseen. Laajakaistan ansiosta sisältöä voi ostaa netistä ja ladata suoraan omaan koneeseen. Kaikesta päätellen Apple uskoo tähän skenaarioon.

Voi olla, että suuri yleisö arvostaa enemmän jakelun helppoutta ja alhaista hintaa kuin huipputerävää kuvaa. Kun nettiyhteydet nopeutuvat riittävästi, elokuvayhtiöt pääsevät myymään sisällön suoraan katsojille, ja laskuttamaan siitä käytön mukaan.

Tämä bisnesmalli jättäisi turhat välikädet pois ja sopisi hyvin elokuvayhtiöille.

Kävi blu-raylle miten tahansa, se jäänee elokuvateollisuuden viimeiseksi levyformaatiksi. Uusia levytekniikoita kehitetään jatkossakin, mutta ne suunnataan tietokonekäyttöön ja yleiseen datatallennukseen.

Niitä odotellessa nautitaan blu-ray-elokuvista. Tätä juttua tehtäessä paikallisessa Anttilassa oli tarjous ”kolme blu-ray-levyä kahden hinnalla”.

Se jos mikä osoittaa blu-rayn saaneen jalansijaa myös tavallisissa kotitalouksissa.

Isot valmistajat empivät

Apple ei tue blu-raytä lainkaan. Vaikka blu-ray-asemat yleistyvät pc-koneissa nopeasti, Apple tarjoaa vain dvd-asemia eikä edes Imovies-ohjelma tue blu-raytä.

Myös Microsoftilla on ollut vaikea päättää kannastaan. Alun perin se oli hd-dvd-leirissä ja siksi Xbox-pelikonsoliin on yhä tarjolla vain hd-dvd-asema. Helmikuun karvas tappio on saatu sulateltua ja elokuussa Microsoft ilmoitti lisäävänsä jatkossa blu-ray-tuen Windowsin XP- ja Vista-versioihin.

Käytännössä tuki merkitsee sitä, että levyjä voi polttaa suoraan tiedostohallinnasta. Tähän asti niitä on voinut vain lukea; polttamiseen on tarvittu kolmannen osapuolen apuohjelma.

Xboxin omistajille blu-raytä ei kuitenkaan ole luvassa.

Toshiba on todellinen vastarannan kiiski. Se panostaa yhä halvempaan dvd-tekniikkaan ja julkisti kesällä uuden xd-e500-mallin, jossa kuvan terävyyttä, kontrastia ja värisävyjä parannellaan keinotekoisesti teräväpiirtotelevisioita varten.

Sony ja Panasonic ovat panostaneet vahvasti blu-ray-soittimiin. Myös Samsung, LG ja muut aasialaiset valmistajat tarjoavat blu-ray-laitteita avautuville markkinoille.

Iso näyttää paremmalta

Täysi hyöty blu-ray-elokuvista saadaan vasta riittävän isolla ja hyvälaatuisella näytöllä. Jos oma telkkari on 32 tuumaa tai pienempi, ei hd-tarkkuudesta ole paljoakaan iloa. Isolla 50 tuuman näytöllä tai videotykillä seinälle heijastettuna kuva on parhaimmillaan ällistyttävän hyvä.

Kaikesta huolimatta blu-rayn elokuviin tuoma parannus ei ole niin dramaattinen kuin televisiossa. Tavallisen digi-tv:n alhainen bittivirta tuottaa silmää häiritseviä pakkausvirheitä. Teräväpiirto kasvattaa tarkkuutta ja lähes poistaa pakkausvirheet.

Lisäksi tv-ohjelmat kuvataan yleensä suoraan videolle, jolloin laatua heikentävää filmiskannausta ei tarvita lainkaan.
Paljon riippuu siitä, miten hyvästä filmioriginaalista digitointi on tehty ja miten paljon työhön on nähty vaivaa. Joitakin katsojia kuvakohina tai filmirakeen näkyminen häiritsee, toisille se on osa elokuvan fiilistä.

Kuvanlaadun kannalta parhaita ovat äskettäin tuotetut ison budjetin elokuvat. Moni suosittelee Spiderman 3:a tai Pirates of the Caribbean -sarjaa. Myös Zodiac-elokuva on referenssiluokkaa.

Toista ääripäätä edustavat muun muassa Kellopeli appelsiinin ja Gangs of New Yorkin tuoreet blu-ray-julkaisut. Lehtiarvostelujen mukaan niiden kuvanlaatu on suorastaan kehno.

Lisäiloa elokuviin

Blu-ray tarjoaa uusia jippoja elokuvien ystäville. Pienillä kuvilla varustettu kohtausvalikko ilmestyy jo käynnissä olevan elokuvan päälle. Ääni- ja tekstitysvaihtoehtoja voi niin ikään muuttaa elokuvan keskeytymättä. Lisämateriaaleihin kuuluu usein ohjaajan tai tekijöiden kommenttiraita. Tässä blu-ray on omaa luokkaansa, sillä joillakin levyillä on toteutettu kuva-kuvassa-toiminto. Se näyttää puhujasta äänen lisäksi myös kuvan.

Koska kommenttiraita voi olla pakattu eri koodekilla kuin itse elokuva, soittimen on tuettava kahta samanaikaista videokoodekkia.

Viimeinen uutuus on bd live, joka edellyttää soittimelta nettiyhteyttä. Katsoja pääsee elokuvan valikosta valmistajan palveluun, josta voi ladata soittoääniä, taustakuvia, pieniä ohjelmia, osallistua peleihin ja katsella uusien elokuvien trailereita. Katsoja voi myös rekisteröidä elokuvansa.

Blu-ray tietokoneessa

Blu-ray-asemia on saatavissa sekä sisäisinä että ulkoisina malleina. Ulospäin ne eivät poikkea dvd-asemista. Windowsista vaaditaan vähintään XP-versio. Edes Vista ei osaa polttaa itse blu-ray-datalevyjä, vaan on käytettävä aseman mukana tulevaa apuohjelmaa (yleensä Nero Essentials).

Tilanne muuttuu, kun Windows Feature Pack for Storage valmistuu. Kehitystä voi seurata sivulta connect.microsoft.com/site/sitehome.aspx?SiteID=434.

Lukevan blu-ray-aseman saa alle 100 eurolla, polttavien hinnat alkavat 200 eurosta.

Elokuvien katselu

Elokuvien katseluun vaaditaan blu-ray-yhteensopiva asema, ohjelma, näytönohjain ja näyttö.

Videopakkauksen purkaminen vaatii vähintään tuplaydinprosessorin. Neljä vuotta vanha, yhdellä ytimellä varustettu 2,6 gigahertsin pc jaksoi purkaa 720-juovaista Pekingin olympialaisten hd-kuvaa reaaliajassa, mutta prosessorikuormitus oli koko ajan 90 prosentin yläpuolella.

Elokuvalevyjen bittivirta on kuitenkin vähintään kaksinkertainen ja juovamäärä 1080. Siksi kannattaa hankkia näytönohjain, jossa on sisäänrakennettu tuki mpeg-4-videon purkamiselle (rautakiihdytys). Tällaisia ovat muun muassa ATI:n Radeon-mallit HD 2xxx, HD 3xxx ja HD 4xxx sekä GeForce 8xxx- ja 9xxx-sarjat.

Näytön on tuettava hdcp-suojausta, mikä edellyttää dvi- tai hdmi-liitäntää. Halpoja lcd-näyttöjä myydään yhä pelkällä d-sub-liitännällä varustettuna, joten ne eivät kelpaa. Edes dvi-liitäntä ei vielä takaa katselun onnistumista. Jos näyttö on yli vuoden vanha, siinä ei ehkä ole hdcp-tukea dvi:stä huolimatta.

Katseluohjelmaksi tarvitaan esimerkiksi Cyberlinkin Powerdvd tai Nero 8, jonka blu-ray-tuesta joutuu kuitenkin maksamaan 25 euron lisähinnan.

Slysoftin Anydvd hd-ohjelma pystyy poistamaan hdcp-suojauksen ja aluekoodit katseluna aikana. Se pelastaa elokuvan, jos katselu muutoin jäisi kiinni näyttölaitteen puuttuvasta tekniikasta.

Matkamikroissa akkuongelma

Matkamikroissa teräväpiirto on tuottanut ongelmia, sillä varsinkin avchd-purku tyhjentää akun nopeasti. Uusin Montevino-niminen Centrino 2-piirisarja on ensimmäinen, jonka pitäisi jaksaa elokuvan loppuun asti pelkän akun varassa.

Tien päällä katseltaessa elokuvan tarkkuudella ei ole suurtakaan merkitystä. Suurissa multimediakannettavissa teräväpiirto on paikallaan – se nähtiin jo viime talven laitevertailussa, joskin silloin tarjolla oli vain hd-dvd-asemia.
Datakäytössä blu-ray-asemat puolustavat paikkaansa. Esimerkiksi kaikki uudet Lenovon kannettavat saa tilattua blu-rayllä.

Syksyn alussa lehdessä mainostettiin erään valmistajan blu-ray-kannettavaa alle 1000 euron hinnalla. Näillä hinnoilla dvd-asemat väistyvät nopeasti blu-rayn tieltä.

Pakkaus syö tehoa

Testasimme blu-ray-kotivideoiden tekemistä Nero 8- ja Pinnacle 12-ohjelmilla. Lähdemateriaalina oli mpeg-2-koodattuja hdv-nauhoja sekä Canonin HF-10-videokameran tuottamia avchd-pakattuja tiedostoja eri bittinopeuksilla.
Pinnacle 12 tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet editointiin, tekstityksiin ja tehosteisiin. Myös levyn valikko syntyy näppärästi. Nero 8:ssa on vähemmän editointimahdollisuuksia, mutta sekin riittää mainiosti kotivideoiden siirtoon blu-ray-muotoon.

Molemmissa ohjelmissa voi valita blu-ray-polton joko mpeg-2- tai avc-muotoon. Nerossa avc-tuki sisältyy vain erikseen ostettavaan, 25 euron hintaiseen lisämoduliin.

Photoshop Elementsin uusin 7-versio tukee avchd:tä, mutta siitä oli testin aikana käytettävissä vasta beetaversio. Jo edellinen 4-versio tuki blu-raytä, mutta vain mpeg-2-pakkauksella.

Hd-editointi vaatii raskasta laskentaa. Testikoneessa oli 64-bittinen Windows Vista, kahdeksan gigatavua muistia ja 2,8 gigahertsin neliytiminen prosessori. Tällä varustuksella editointi sujui hyvin, mutta ennen polttoa suoritettava materiaalin avc-pakkaus kesti tuskallisen pitkään.

Pinnacle sai laskettua sekunnissa vajaat kaksi kuvaa ydintä kohti. Koska joka sekuntiin tarvitaan 25 kuvaa, neljä ydintä laski 3,3 sekuntia jokaista valmiin videon sekuntia. Mpeg-2-pakkaus oli yli kaksi kertaa nopeampaa ja sujui neljältä ytimeltä lähes reaaliajassa.

Mikään ohjelma ei suostunut siirtämään Canonin avchd-tiedostoja levylle sellaisenaan, vaan itsepintaisesti purki ne auki ja pakkasi uudelleen. Saman käsittely kohteeksi joutuivat myös hdv-kasetin mpeg-2-tiedostot, vaikka blu-rayn tallennusmuodoksi oli valittu mpeg-2.

Digitan lähettämistä Pekingin kisaohjelmista tehtyjä tallenteita ei saatu poltettua blu-ray-videoksi, koska tietokoneen digi-tv-kortti oli tallentanut ne h.264-pakattuun transport stream -säiliöön. Sitä mikään videoeditointiohjelma ei tuntenut.

Nopeustesteissä näitä jopa 20 gigatavun videoleikkeitä poltettiin levylle datatiedostoina, jolloin niiden katselu onnistuu vain tietokoneella. Siitä huolimatta tuloksena on kerrassaan hieno elämys.
Avchd:tä dvd:llä

Jos tietokoneessa on vain polttava dvd-asema, avchd-videota voi polttaa myös tavallisille dvd-levyille ("blu-ray on dvd"). Näin saatu levy toimi blu-ray-soittimissa normaalisti, mutta ohjelman pituus on dvd:n vuoksi rajoitettu noin 25 minuuttiin (kaksikerroslevyillä 40 minuuttiin). Dvd-aihiot ovat halpoja ja puoleen tuntiin mahtuvat hyvin lastenkutsut ja kesän onkiretket.

Levyä ei voi katsoa tavallisella dvd-soittimella, se voi jopa jumittaa soittimen.

Dataa levyn täydeltä

LG:n tallentavaa blu-ray-asemaa käytettiin myös datalevyjen polttamiseen. Nero 8 tukee sekä yhden että kahden kerroksen blu-raytä. Testissä käytettiin 2x-nopeuden aihioita (sekä r että re). Blu-ray-levyillä perusnopeus on 36 megabittiä sekunnissa.

Tietokonekäytössä dvd:n kapasiteetti on käynyt jo ajat sitten pieneksi. Nero 8 pystyi polttamaan blu-ray-levylle enintään 23097 megatavua, joten yhdelle levylle mahtuu esimerkiksi 7700 hyvälaatuista digikameran kuvaa tai lähes 20 tuntia digi-tv:stä tallennettua ohjelmaa.

Television teräväpiirtolähetykset suorastaan vaativat blu-raytä. Tavalliselle dvd-levylle mahtui vain noin 52 minuuttia Pekingin olympialaisia, blu-raylle sopi koko illan kilpailut (4 tuntia 27 minuuttia).

Mittasimme levyn kirjoitusnopeuden polttamalla sille muutamia isoja tiedostoja, niin että levy tuli vähintään 90-prosenttisesti täyteen. Tulos kuvaa optimaalista nopeutta; poltettaessa paljon pieniä tiedostoja aikaa kuluisi enemmän.
Lukunopeus mitattiin kopioimalla levyn tiedostot kiintolevylle ja mittaamalla kopiointiin kuluva aika.

Kokeilun vuoksi poltettiin myös yksi kahden kerroksen blu-ray-levy. Varman päälle (ei aivan täyteen) poltetulle levylle mahtui peräti 27627 digikuvaa, yhteensä 44576 megatavua. Poltto kesti kolme tuntia 26 minuuttia. Samojen kuvien kopiointi takaisin kiintolevylle kesti puolitoista tuntia.

Tunnin avchd-pakatun videon kokoonpuristamiseen kului 198 minuuttia, vaikka käytössä oli tehokas neliydinprosessori. Vastaavaan mpeg-2-pakkaukseen kului vain 78 minuuttia, mutta syntyneen videotiedoston koko (12 gigatavua) oli selvästi suurempi. Tiedostojen koolla on vain viitteellistä merkitystä, sillä se ei kerro mitään kuvanlaadusta. Molemmissa tapauksissa ohjelman asetuksista oli valittu paras mahdollinen kuvanlaatu.

Jopa 200 gigaa tilaa

Nimi blu-ray on väännetty sinistä tarkoittavasta blue-sanasta. Viimeinen kirjain on jätetty pois, jotta sanalle on voitu hakea tavaramerkkisuoja. Silti väärin kirjoitettua blue-ray-sanaa näkee usein.

Tiheästi tallennetun tiedon lukeminen edellyttää lyhyttä aallonpituutta. Blu-rayn käyttämä 405 nanometrin aallonpituus näkyy siniviolettina valona.

Muutoin blu-rayn tekniikka noudattaa cd/dvd-levyistä tuttuja ratkaisuja. Tämän ansiosta uudetkin soittimet osaavat lukea 25 vuotta vanhoja cd-levyjä. Yhteensopivuus taaksepäin säilyy tavalla, joka nopeasti kehittyvällä it-alalla on liki ainutlaatuista.

Puoli megaa pisteeseen

Lyhyemmän aallonpituuden vuoksi tieto voidaan pakata tiheämmin kuin dvd-levyllä. Urat ovat yli kaksi kertaa aiempaa tiheämmässä ja datasta kertovat merkit ovat myös aiempaa lyhyempiä uran suuntaan mitattuna. Yhden kerroksen levylle tietoa mahtuu 25 ja kahden kerroksen 50 gigatavua.

Tallennustiheyttä havainnollistaa tämän lauseen perässä oleva piste. Sen läpimitta on noin 0,42 milliä ja pinta-ala siten 0,14 neliömilliä. Jos dvd-levyn pinta-ala olisi täytetty tämänkokoisilla pisteillä niin, ettei väliin jäisi yhtään tyhjää, yhden pisteen alle mahtuisi 72 kilotavua dataa. Blu-ray-levyllä tietomäärä olisi yli 400 kilotavua. Kaksikerroslevyllä arvot ovat tuplasti suuremmat.

Toisin kuin dvd-levyssä, blu-ray-levyn data-aluetta suojaa vain 0,1 millimetrin läpinäkyvä kerros. Suoja-aineen on oltava erittäin lujaa, sillä pienikin naarmu vahingoittaa dataa.

Ohuen suojakerroksen etu on siinä, että tulevaisuudessa kerrosten määrä voidaan kasvattaa jopa kahdeksaan. Se nostaisi levyn kapasiteetin lähes 200 gigatavuun.

Lähinnä videokameroita varten blu-ray-levyistä on myös kutistettu, kahdeksan sentin versio. Hitachi toi elokuussa 2007 ensimmäisen sitä käyttävän kameran. Pikkulevyn kapasiteetti on 7,5 gigatavua, joten siihen mahtuu tunnin verran hd-videota.

Blu-ray-tekniikan yleislyhenne on bd (blu-ray disc). Elokuvalevyistä käytetään lyhennettä bd-mv. Tietokonekäytössä levyjä voidaan polttaa kerran (bd-r) tai useaan kertaan (bd-re). Bd-av tarkoittaa itse poltettua elokuvalevyä, jossa ei ole hienoja valikoita eikä suojausta.

Elokuvalevyjen valikoissa ja vuorovaikutteisissa osissa käytetään Javaa.

Lisää kanavia äänelle

Elokuvalevyillä käytetään joko vanhaa mpeg-2- tai uudempaa mpeg-4-pakkausta. Jälkimmäisestä on kaksi varianttia: avc/h264 ja vc-1. Siinä, missä dvd-levyn on pärjättävä 11 megabitin datavirralla (video + ääni), blu-ray-levyllä on käytettävissä 48 megabittiä. Kun videolle kuluu enintään 40 megabittiä, pelkälle äänelle jää yhtä paljon kuin dvd-tekniikassa videolle.

Dvd-levyillä monikanavaääntä joudutaan pakkaamaan voimakkaasti, jotta kuvalle jäisi riittävästi tilaa. Blu-ray-levyillä kaikki kuusi äänikanavaa voidaan tallentaa vaikka ilman pakkausta (lpcm). Lisäksi on tarjolla tukku uusia, entistä kehittyneempiä formaatteja: Dolby Digital plus (pakattu, jopa 13.1 kanavaa), Dolby Truehd (häviötön pakkaus, jopa 13.1 kanavaa), Dts-hd (lievä pakkaus, enintään 7.1 kanavaa) ja Dts-hd master audio (häviötön pakkaus).

Uusia superäänijärjestelmiä ei vielä juuri näy levyillä, eikä niitä tunnistavia vahvistimiakaan ole markkinoilla.
Aluekoodeissa maapallo on jaettu kolmeen alueeseen: A, B ja C. Eurooppa on B-aluetta.

Teräväpiirto salataan

Elokuvalevyt salataan 128-bittisellä aacs-tekniikalla (advanced access content system), joka yhdessä laitteen oman avaimen kanssa muodostaa tarvittavan purkuavaimen. Lisäksi levyissä on suojakoodi, jota ei pysty kopioimaan kotilaitteilla.

Salaus ulottuu myös videokuvan siirtoon. Soitin saa antaa salaamattoman signaaliin kuvaa vain perustarkkuudella. Digitaalinen teräväpiirtokuva on aina siirrettävä hdcp-salattuna, jonka vasta näyttölaite purkaa.

Profiili kertoo blu-ray-soittimen teknisen valmiustason. 1.0-taso (initial standard profile) edellyttää soittimelta vain kykyä toistaa levyjä sekä 64 kilotavun flash-muistia. Uudempi 1.1-taso (bonus view) tukee kahta yhtäaikaista ääni- ja videokoodekkia (pip-toiminto) sekä 256 megatavun muistia. Tuore 2.0-taso (bd live) lisää vaatimuksiin nettiyhteyden ja vähintään gigatavun muistin.

Profiili 2.0:n nettiyhteyttä voi käyttää soittimen firmware-ohjelman päivitykseen, mutta myös erilaisiin peleihin, tietokilpailuihin, mainosvideoihin ja niin edelleen. Ehkä elokuvat pitää jonain päivänä aktivoida samoin kuin tietokoneohjelmat nyt, jotta niiden kopiointi vaikeutuisi.

Ensimmäiset bd live-levyt julkaistiin kesällä 2008.

Blu-ray-laitteet

Ensimmäiset soittimet tulivat myyntiin kaksi vuotta sitten. Hinta oli tuhansia euroja ja laitteiden käyttöviiveet raivostuttavan pitkiä.

Tämän päivän soittimet ovat toista maata. Ne toimivat lähes yhtä ripeästi kuin perinteiset dvd-soittimet. Lisäksi ne skaalaavat vanhat dvd-elokuvat teräväpiirtoisiksi, mikä parantaa jonkin verran niidenkin kuvanlaatua.

Koska kuva siirretään eteenpäin digitaalisesti, laitteiden kuvanlaadussa ei ole eroja. Kuva muodostetaan vasta televisiossa tai videotykissä. Soittimien keskinäiset erot liittyvät lähinnä käytettävyyteen sekä tuettujen ominaisuuksien määrään.

Sonyn Playstation 3 on markkinoiden valopilkku. Pelikonsolina se on myynyt erittäin hyvin ja vakiona oleva blu-ray-asema on luonut kuin varkain kysyntää myös elokuville. Peliohjain on hieman kömpelö, mutta erikseen myytävä bluetooth-kauko-ohjain poistaa senkin ongelman.

Säännöllisten ohjelmapäivitysten ansiosta Ps3:n blu-ray-tuki on monta askelta erillislaitteiden edellä. Esimerkiksi bd live-tuki julkaistiin jo maaliskuun 2008 ohjelmapäivityksessä, eli ennen kuin ensimmäistäkään live-levyä oli markkinoilla.

Ps3 on tehokas pelikone, joten se hurisee ja lämpenee ikävästi. Pelkistä elokuvista kiinnostunut valitsee mieluummin tavallisen soittimen. Suomessa edustettuja soitinvalmistajia ovat Sony, Panasonic, Samsung ja Denon.

Käytimme koekatseluihin vuoden vanhaa Panasonicin BD30-mallia. Siinä blu-ray-elokuvan käynnistymiseen kului 37 sekuntia. Laitteen käynnistäminen virrat pois -tilasta elokuvalevy sisällä pidensi aikaa vain kahdella sekunnilla.

Siitä voi päätellä, että laitteen sisäiset toiminnot heräävät henkiin erittäin nopeasti.

Sammutusajaksi mittasimme 12 sekuntia. Aika laskettiin virtanapin painalluksesta siihen, kunnes bye-teksti hävisi näytöltä.

Toimivuus ja käyttövarmuus oli kaikin puolin hyvä, eikä yhteensopivuusongelmia esiintynyt. Laite toisti myös itse poltetut blu-ray-kotivideot.