Paneeli tekee näytön

Kun kuvaputkinäytöt viitisen vuotta sitten syrjäytyivät, 20-tuumaiset lcd-näytöt maksoivat 1500 euroa. Nyt 24-tuumaisen saa parillasadalla eurolla. Enemmän kannattaa sijoittaa, jos tietokoneella tekee muutakin kuin taulukkolaskentaa.

Keskeinen näytön ominaisuuksiin vaikuttava tekijä on paneelin perustekniikka. Valmistajien esitteistä tämä tieto usein puuttuu. Tekniikan voi parhaiten tarkistaa jostain riippumattomasta luettelosta (esimerkiksi www.tftcentral.co.uk/panelsearch.htm). Uusimmat mallit tulevat näihin yleensä kuitenkin pienellä viiveellä.

Mallinumero kannattaa syöttää tarkasti, mutta sekään ei aina riitä. Esimerkiksi HP:n ja Dellin näytöistä tiedetään tapauksia, joissa pelkän revisionumeron muutos on merkinnyt tekniikan vaihtumista.

Jos aikoo investoida suuren summan rahaa johonkin tiettyyn näyttöön, alan keskustelupalstoja googlaamalla saattaa välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Kannattaa kuitenkin huomata, että Euroopan ja Amerikan markkinoilla myydään joskus vähän erilaisia rinnakkaismalleja.

Kuumat markkina-argumentit

Lcd-näyttöjä markkinoidaan argumenteilla, joiden merkitys vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan.

Kuvan kirkkautta on helppo kasvattaa esimerkiksi siirtymällä led-taustavalon käyttöön. Suuresta kirkkaudesta on hyötyä lähinnä päivänvalossa ja vaihtelevissa valaistusoloissa käytettävissä matkamikroissa ja olohuoneiden televisioissa.

Normaalissa toimistovalaistuksessa näytön luminanssin suositusarvot vaihtelevat sadasta 140 kandelaan neliömetrille, mutta nykynäytöt kykenevät useisiin satoihin kandeloihin. Jotta silmät eivät väsyisi siirrettäessä katsetta näytöltä papereille ja takaisin, näytön kirkkautta on vähennettävä. Huokeissa näytöissä kirkkautta voi säätää vain prosentteina maksimista luminanssiarvojen sijasta.

Kontrasti on lcd-näyttöjen heikko kohta, koska taustavaloa vuotaa aina jonkin verran läpi paneeleista – täysin mustaa ei lcd-näytöstä saa kuin kääntämällä virrat pois! Nykynäytöillä kontrastin puute ei toimistotyötä enää haittaa, ja kuvankäsittelyyn näyttöä kalibroitaessa kontrastia säädetään yleensä pienemmälle.

Tumman pään harmaus kiusaa varsinkin elokuvien katselua hämärässä yleisvalaistuksessa; tummimpaan mustaan yltävät yleensä va-näytöt. Yleisvalaistuksen mukaan automaattisesti säätyvä kontrasti tai sisällön mukaan säätyvä dynaaminen kontrasti ovat omiaan viihdekäyttöön tarkoitetuissa näytöissä.

Kontrastia parantavat peilikirkkaat pinnoitteet näyttävät jäävän ohimeneväksi muodiksi. Taustavalon vuotamista näyttöä vinosta katsottaessa voidaan vähentää näytön pintaan lisättävällä a-tw-polarisointikalvolla (advanced true wide), jota tapaa joissakin Necin ips-paneeleissa.

Näytön laidoilta vuotava taustavalo häiritsee erityisesti videoiden katsojia, mutta graafista työtä saattavat kiusata enemmän näytön yli ulottuvat epäsäännölliset, vaalealla taustalla erottuvat tummemmat alueet. Ne johtuvat paneelin epätasalaatuisuudesta ja ovat tavallisia varsinkin isommilla ruuduilla.

Laikkuisuutta voidaan eliminoida näytön valmistusvaiheessa elektronisella korjauksella (colorcomp, uniformity), joka himmentää kirkkaammat pikselit tummempien tasolle. Joissakin näytöissä käyttäjä voi säätää korjauksen voimakkuutta.

Hännät poikki

Varhaiset nestekidenäytöt kärsivät kuvapisteiden tilan vaihtumisen hitaudesta, joka ilmeni animaatioissa ja jopa videoiden katselussa ”häntimisenä”. 60 hertsin virkistystaajuudella toimivassa näytössä kuvapisteen pitäisi pystyä vaihtamaan väriään 60 kertaa sekunnissa, jolloin yhden kuvapisteen eliniäksi jää 16,7 millisekuntia.

Näytön nopeus ilmoitetaan ISO-standardin mukaisesti aikana, joka kuluu kuvapisteen vaihtumiseen mustasta valkeaksi ja takaisin. Nopeimpia ovat tn-näytöt. Hitaammille mva, pva ja ips-näytöille on kehitetty erilaisia nopeutustekniikoita, jotka näkyvät paneelityypin määreessä muun muassa etuliitteinä A (advanced), P (premium) ja S (super).

Koska siirtymät eri harmaasävyparien välillä vievät eripituisen ajan, valmistajat ovat alkaneet ilmoittaa nopeudet vertailukelvottomasti lyhimpänä näytön antamana g2g-arvona (grey-to-grey). G2g-arvoksi ilmoitetaan nykyään tyypillisesti 2–8 millisekuntia.

Bitit eivät kerro värien määrää

Rgb-näytöillä ja tulostimilla kukin osaväri ilmoitetaan kahdeksalla bitillä, jolloin pystytään esittämään noin 16,7 miljoonaa väriä. Va- ja ips-paneelit pystyvätkin esittämään näin monta väriä.

Tn-paneeleissa kukin osaväri on tavattu tuottaa vain kuudella bitillä, jolloin erilaisten värien määräksi jäi 262 000. Rasteroinnilla tai frc-tekniikalla (frame rate control) näytetään erisävyisiä kuvapisteitä vierekkäin tai nopeasti peräkkäin puuttuvien värisävyjen tuottamiseksi. Näillä tekniikoilla 16,2 miljoonaa väriä on tavallisesti esitteissä mainittu luku, mutta nykyään tn-näyttöjen valmistajat väittävät usein yltävänsä aidosti 16,7 miljoonaan väriin.

Srgb on tavanomaisten graafisten oheislaitteiden ja kuvapalveluiden sekä Windowsin ja webin yhteinen väriavaruus. Graafisen alan ammattilaisille on pitkään tarjottu painotekniikan vaatimusten vuoksi laajemman väriavaruuden näyttöjä, jotka ovat leviämässä televisiotekniikan kautta myös edullisempiin näyttöihin. Esimerkiksi Adobe rgb -näytöistä saa kuitenkin hyötyä vain värinhallitussa prosessissa.

Kuvankäsittelyn minimivaatimukset

Halpoja tn-näyttöjäkin saatetaan myyntiesitteissä ja jopa lehtitesteissä suositella ”kevyeen digikuvien käsittelyyn”. Miksei, jos kevyt käsittely tarkoittaa kuvien rajausta ja horisontin suoristusta.

Vähänkin pitemmälle ehtinyt digikuvien harrastaja alkaa kuitenkin kiinnostua valotuksen ja värisävyjen korjailusta. Vaikka tyrmääviin taiteellisiin efekteihin ei pyrkisikään, on mukava säätää vaikkapa samasta tilaisuudesta samassa tilassa otettuihin kuviin yhtenäinen sävymaailma.

Harva kotikuvaaja on investoinut kolorimetriin, jollaisen avulla voidaan mitata näytön antamat värit ja korjata ne haluttua gamma-arvoa, luminanssia ja värilämpötilaa vastaaviksi. Avuksi tulevat visuaaliset gammakorjaustestit, joilla voi säätää ainakin osavärien suhteelliset tummuusasteet kohdalleen. Niissä on näytöllä rinnakkain sävyliuku ja rasterikuviolla toteutettu simulaatio, joiden avulla voidaan näytön tai näytönohjaimen säädöillä päästä tyydyttävään lopputulokseen.

Koska tn-näytöillä sävyjen tummuus riippuu voimakkaasti katselukulmasta, silmämääräinen kalibrointi on mahdotonta. Mittarillakin ”oikein” kalibroitu näyttö on tarkoitetun sävyinen vain siinä kohdassa, johon katse osuu kohtisuoraan. Jos yrittää säätää näytöllä kahta päällekkäin aseteltua kuvaa samansävyisiksi, ylemmästä tulee väkisinkin erisävyinen kuin alemmasta.

Erilaisilla va-näytöillä tilanne on parempi, mutta aivan immuuneja katselukulmalle nekään eivät ole. Parhaiten sävyjen tasaisuuden takaavat ips-näytöt.

Millaisen näytön tarvitset?

Teksti, käppyrät ja surffailu

Kun faktat ja numerot ratkaisevat, estetiikkaan ei kannata sijoittaa ylimääräistä. Tn-näytöt ovat luotettavia ja edullisia työjuhtia.

Leffat pitää nähdä

Jos olet kotiteatteria rakentaessasi pohtinut valintaa ison näytön ja tykin välillä, arvostat todennäköisesti korkeata kontrastia ja täyteläisiä tummia sävyjä hämärässä katselutilassa. Va-tekniikat ovat sinua varten.

Peleissä olet peto

Jos pelaat muitakin reaktiopelejä kuin Tetristä, näytön nopeus ratkaisee. Nopean vasteajan ja lyhyet viiveet takaava tn-näyttö jättää kukkaroosi rahaa myös pelien ostamiseen, mutta testaa myös lempipelisi nykyaikaisella va-näytöllä.

Digikuvat siisteiksi

Kun näppäilet kuvia omaksi iloksesi, näytöltä vaadittava tekniikka riippuu täysin intohimostasi. Perhealbumissa riittää kun sukulaiset tuntevat naamat, mutta jos väkerrät raw-kuvista vedoksia valokuvakerhon kilpailuihin, saatat haluta sijoittaa näyttöön korkeatasoisen järjestelmäkameran hinnan. Ips on paras valinta digipimiöön, mutta va-näyttö on hyvä kompromissi.

Graafinen suunnittelu webiin

Kun säädät kuvia web-sivustolle, niitä katsellaan enimmäkseen säätämättömillä tai väärin säädetyillä perusnäytöillä ilman värinhallintaa (vasta Firefox 3.5 tukee oletuksena kuvien icc-profiileja). Keskimäärin parhaan tuloksen saat oikein säädetyllä srgb-näytöllä, ja va- tai ips-tekniikka takaa työn miellyttävyyden.

Graafinen suunnittelu painotöihin

Käytät värinhallittua työnkulkua, jossa kuvien on näytettävä samalta näytöllä, vedoskirjoittimen tulosteilla ja painosta tullessaan. Työnantajasi on jo sijoittanut laajan väriavaruuden ips-näyttöösi tuhansia euroja.