Viestintäministeri Suvi Lindén
Suomen on arvosteltu jääneen laajakaistakehityksessä kärkimaista jälkeen. Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) kertoo, mitä valtio tekee niin mobiilin kuin kiinteänkin laajakaistan vauhdittamiseksi. Entä palvelut, joita laajakaistalla käytettäisiin?
MOBIILIT JA KIINTEÄT LIITTYMÄT OVAT KESKITTYNEET KOLMELLE SUURELLE OPERAATTORILLE. TOIMIIKO KILPAILU AIDOSTI TELEPALVELUISSA?
Suomessa mobiilipalveluiden hinnat ovat miltei maailman halvimpia. Onhan se osoitus siitä, että kilpailu toimii. Yhdessä vaiheessa kilpailu oli todella raakaa. On suotavaa, että teleyhtiöilläkin jää jotain viivan alle, koska silloin rahaa käytetään palveluiden kehittämiseen. Vaikka hinnat ovat nousseet, ne ovat edelleen Euroopan halvimpia.
Tietysti toivotamme tervetulleeksi markkinoille uusia toimijoita. Kansainvälisillä yhtiöillä on ollut kiinnostusta tulla tänne, ja monesti on sanottu, että Suomi on sopivan kokoinen maa koelaboratorioksi.
MIKSI 4G-TAAJUUKSIEN LUVAT JAETTIIN HUUTOKAUPALLA, VAIKKA OPERAATTORIT ARVIOIVAT SEN NOSTAVAN HINTOJA JA HIDASTAVAN KEHITYSTÄ?
Taajuuksien tehokkaampi käyttö ja jossain määrin kaupallistaminen ovat hallitusohjelmassa. Työryhmämme selvityksen perusteella niissä maissa, joissa markkinat toimivat, taajuuksien myöntäminen ei välttämättä ole näkynyt hintatasossa. Kilpailu hoitaa sen, etteivät hinnat nouse. Meillä kolmen suuren toimijan kilpailutilanne on melko optimaalinen. Olemme tällä hetkellä luultavasti Euroopan halvin. Huutokauppalaki on tehty yksittäistä 4g-huutokauppaa varten. Sen jälkeen arvioidaan tarkasti vaikutukset.
NOPEIMMAT LAAJAKAISTAT EIVÄT OLE YLEISTYNEET KULUTTAJILLA YHTÄ HYVIN KUIN JOISSAKIN MUISSA EU-MAISSA. PITÄISIKÖ TÄSTÄ HUOLESTUA?
Meillä on verkkoja, ja ihmisillä mahdollisuus ostaa palveluita. Tärkeää on, että nopeampiakin yhteyksiä on saatavana. Nopeampi yhteys maksaa enemmän kuin hitaampi. Ihmiset arvioivat, millaista yhteyttä he tarvitsevat, ja jos yhdellä tai kahdella megabitillä tyydyttää päivittäiset tarpeet, miksi maksaa 24 megabitistä? Tämä kertoo siitä, että olemme murrosvaiheessa, jossa sähköisiä palveluita tai sisältöjä ei ole kauheasti tarjolla.
Nykyiset palvelut eivät edellytä suuria nopeuksia. Uskon, että aika nopeasti tässä ollaan menossa eteenpäin. Julkinen valta muuttaa prosessejaan sähköisiksi, ja kaupalliselta puolelta tulee uusia palveluita.
On keskityttävä siihen, minkälaiset digitaalisten sisältöjemme markkinat ovat. Tässä edetään monella rintamalla. Tilausvideopalvelut suoraan netistä televisioruutuun varmasti vauhdittavat tätä. Iptv on yksi iso tekijä, ja olen laittanut liikkeelle selvityksen tämän vauhdittamisen tiellä olevista pullonkauloista.
YLEISRADIO AIKOO TUODA LIKI KAIKEN OHJELMISTONSA NETTIIN. SAAKO SE TARJOTA MITÄ TAHANSA SISÄLTÖÄ NETISSÄ?
Ylellä on selvä lakisääteinen tehtävä tuoda radio- ja tv-ohjelmia saataville, eikä minusta jakelukanavalla ole väliä. Kysymys on sisällöstä, jota Yle tuottaa kaikkiin jakelukanaviin, ei pelkästään nettiin. Siinä että Yle rupeaisi tuottamaan jotain pelkästään nettiin, tullaan käymään rajanvetoa. Ylen sisältöjen jakaminen muualle on myös sillä rajalla, että voiko Yle jakaa niitä maksutta vai pitäisikö sen veloittaa tuotantokustannukset.
VALTION TAVOITE ON SAADA SADAN MEGABITIN LAAJAKAISTA KAIKKIEN ULOTTUVILLE VUOTEEN 2015 MENNESSÄ. TÄSTÄ 95 PROSENTTIA PITÄISI TOTEUTUA MARKKINAVOIMIN JA TÄTÄ OPERAATTORIT EPÄILEVÄT.
Huolemme on nyt (haja-asutusalueiden) viisi prosenttia. Toinen huoli on, miten nykyisestä 80 prosentista päästään sinne 95:een. Hallitus on sitoutunut 66 miljoonan panostukseen. Jos lisää rahaa tarvitaan, puhetta on ollut, että sitä kerätään alalta taajuusmaksuilla, televeroilla tai huutokaupoilla.
Siinä mielessä operaattoreiden kannattaisi kovasti punnertaa, jottei täytyisi mennä ikäviin keinoihin. Tarkastuspiste on vuonna 2012. Jos kehitys ei ole edennyt tavoitteiden mukaan, valtiovalta ryhtyy toimenpiteisiin, ja ne eivät aina ole operaattoreiden näkökulmasta mukavia. Seuraavat kaksi vuotta ovat kriittisiä.
