Kilpailu on kehityksen moottori
Kilpailu on kehityksen moottori
Kilpailu määrää tuotekehityksen vauhdin. Sen hiipuminen saattaa pysäyttää kehityksen tarpeettomana kuluna. Kun valmistaja voittaa kilpailijansa joko kuluttajien avulla tai muilla keinoin, kehitys hidastuu hyvin nopeasti.
Tietokoneen ja internetin rajapinnassa nettiselainten kehitys hyytyi vuosiksi Microsoftin päästyä kukkulan kuninkaaksi. Internet Explorerin kehitys miltei jäädytettiin viideksi vuodeksi version 6 julkaisun jälkeen. Kilpailun puutteessa seuraavan version julkaisu odotti uuden käyttöjärjestelmän, Windows Vistan, valmistumista.
IE:n valtakaudella kilpailijat jatkoivat kehitystyötään ja toivat tarjolle uusia ominaisuuksia. Markkinaosuutta ne eivät ennen Firefoxin kakkosversiota saaneet merkittävästi. Kilpailun kiristyminen sai vauhtia Microsoftin koneistoon, Internet Explorerin version kahdeksan pitäisi tulla saataville vain pari vuotta edellisen version jälkeen.
Ajankohtaisilla tai kokonaan uusilla aloilla kehitykseen riittää rahaa, joka vauhdittaa kilpailua. Yksi muodikkaimmista asioista on ollut energian säästäminen ja ympäristön pelastaminen, tosin hieman nurinkurisesti uusien tuotteiden avulla.
Energian säästämisessä myyntimiehet saavat leipänsä tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Prosessoreissa energiankulutus oli jo päässyt tiensä päähän, lämpöongelmat estivät nopeuden kasvattamisen. Kannettavissa laitteissa piti muutenkin tyytyä hitaampaan tekniikkaan käyttöaikojen ja kannettavuuden nimissä.
Ympäristön kannalta mainittavin kehitys liittyy virtalähteisiin ja laitteiden tehontarpeeseen valmiustilassa.
Haaskaaminen vähenee, koska asia on esillä. Tähän tarvittu tekniikka ei ole uutta. Sitä ei ole tuotu tuotteisiin, koska ei ole ollut syytä. Kovasti kilpailluilla markkinoilla pienetkin kustannukset siivotaan pois taloudellisen tuloksen parantamiseksi.
Tietokoneiden, näyttöjen ja muiden laitteiden tehonkulutusta laskevan tekniikan yleistyminen tulee tuomaan nämä ratkaisut osaksi perustekniikkaa. Kun sama toiminto on osa jokaisen piirivalmistajan perustuotteita, sen lisähinta ohenee olemattomiin. Samalla sen merkitys kilpailuetuna häviää.
Vihreän tekniikan veroista muoti-ilmiötä tietotekniikan kehitykseen on vaikea nähdä. Yksittäisissä tuoteryhmissä muodit näkyvät selvästi kuluttajatuotteissa, kännyköissä ja muissa kannettavissa laitteissa. Pari vuotta sitten kännykän piti olla simpukka, nyt kosketusnäytöllinen.
Tuotekehityksen nopeuden määräävät käytettävissä olevat resurssit, viime kädessä raha tai sen puute. Microsoftin selaimen pitkä valtakausi ja siihen liittyvä hitaan kehityksen jakso osuu myös yksiin internetkuplan puhkeamisen kanssa.
Taloudellinen tilanne ainakin hidasti muiden valmistajien kehitystyötä, joten uuden selaimen kehityksen sijaan Microsoft suuntasi voimansa toisaalle. Samaan aikaan myös verkkojen rakentaminen hidastui. Internethuuman huipulla operaattorit tuntuivat suorastaan kilpailevan siitä, kuka sai laskettua eniten uutta valokuitua maahan kuukaudessa.
Lähihistorian perusteella on ilmeistä, että pankkialalta alkaneet vaikeudet leviävät nopeasti kautta maailman kaikille aloille. Vaikutus näkyy tuotteissa vasta vuoden kuluttua, lähimmät kuukaudet nautimme edellisten vuosien tuotekehityksen hedelmistä. Tietotekniikan kehitys ei pysähdy, nopeus ja suunta muuttuvat kilpailun mukaan.
Tietotekniikan kehityksen suuntaan yleinen taloudellinen tilanne vaikuttaa myös kiertotietä. Yksittäiset yritykset voivat ajautua konkurssiin tai kilpailijoiden haltuun. Uudet omistajat päättävät tuotteiden ja teknologian kohtalon tarpeidensa mukaan.
Tilanne on varoissaan olevalle yritykselle herkullinen, sillä kilpailusäännöt ovat saattaneet estää ostamasta kilpailijan. Ne eivät kiellä sen ajautumista tai ajamista konkurssiin. Oman alansa suurimmat päässevät sanelemaan kehityksen suunnan ja nopeuden ainakin pariksi vuodeksi.
Jos minulla olisi paljon rahaa, vaanisin Suomen tasolla teleyritysten kurssien laskua. Tarjolle voi tulla tilaisuus koko maan kattavan valokuituverkon ostamiseen kohtuullisella hinnalla. Yhteisin voimin rakennettua tietoliikenneverkkoa ei olisi pitänyt myydä Soneran mukana ulkomaille.
Tietoliikenteen runkoverkko on jatkossa vähintään yhtä arvokas osa kansallista omaisuutta kuin tie-, rautatie- ja sähköverkot nyt. Jos sellaista ei ole myytävänä, Suomen pitää rakentaa uusi runko kansalliselle tietoliikenteelle ja varoa antamasta sitä muiden hallintaan. Vain omassa verkossa voidaan taata kunnollisten tietoliikenneyhteyksien saatavuus koko maahan.
Tietoliikenne on kriittinen osa yhteiskunnan toimintaa, ja se muuttuu vuosi vuodelta kriittisemmäksi. Sen turvallisuus ja käytettävyys täytyy pitää Suomessa.
