Koneeni, rakkaani
Koneeni, rakkaani
Oma tietokone on ihmiselle paljon enemmän kuin muutaman kilon möykky metallia ja muovia. Oma tietokone on osa oman pään sisältöä. Tästä syystä esimerkiksi tietokoneesta eroaminen on monille tuskallista. Kuka tulee toimeen, jos aivoista puuttuu otsalohko?
Työpaikalla henkilökohtainen suhde metalli- ja muovikappaleeseen paljastuu heti, kun firman mikrotuki kurkkaa työhuoneen ovelta. Mikrotuki ehdottaa, että saisi katsoa konetta hetken. Syynä ovat taas kerran jotkin merkilliset päivitykset tai jokin yleinen ronkkiminen, jota ei muka mitenkään voi siirtää myöhemmäksi.
Koneen omistajan näkökulmasta mikrotuki, olkoon hän kuinka mukava heppu hyvänsä, on ulkopuolinen tunkeilija – rinnakkaissuhde, ylimääräinen ja vaarallinen tekijä koneen ja hänen omistajansa välisessä intensiivisessä suhteessa. Uhkana mikrotuki on pariskunnan näkökulmasta merkittävä: sen jäljiltä menee yleensä monta minuuttia, ennen kuin omistaja edes tuntee koneensa taas omakseen. Niin pahasti on mikrotuki taas työpöydän kuvakkeita sekoittanut.
Vaan ei auta: koneen omistaja huokaa raskaasti ja sanoo, että hyvä on, kunhan et istu tässä kovin monta minuuttia. Hänen tunteensa on sama kuin ihmisellä, jonka kotiin on juuri tunkeutunut kutsumaton, vieras ihminen, joka on saman tien asettunut röhnöttämään isäntäväen parhaaseen telkkarituoliin eikä lainkaan tajua, kuinka vähän häntä talossa kaivataan.
Samantyyppinen kriisi aiheutuu, kun ihminen joutuu koneestaan eroon. Jos kyseessä on huoltoon joutunut työkone, ainoa vaihtoehto on mennä työpaikan kahvihuoneeseen surutyötä tekemään.
Siellä ei yleensä jaksa olla kovin kauan, joten tuokion kuluttua työntekijä palaa työhuoneeseen, joka ilman tietokonetta on täysin sieluton, tarpeeton tila. Hetken ajan hän siivoaa paperirojua pöydältä roskikseen ja koettaa soitella kavereille, joiden numerot hänellä on kännykän muistissa. Työasioita hän ei pysty hoitamaan, koska ei ilman konetta pysty muistamaan, mitä asioita hänellä olisi ylipäätään ollut hoidettavina.
Mitä pidempään kone on huoltofirman hyllyssä, sitä suuremmaksi käy ihmisen riski joutua sairauslomalle ahdistuksen, synkkyyden tai yleisen lamaannuksen takia.
Jos ihminen joutuu eroon kotikoneestaan, tilanne järkyttää jo perusturvallisuutta. Kotikoneen uumenissa ovat omistajan ja hänen läheistensä kaikki tärkeät valokuvat kolmen viime vuoden ajalta.
Älkää, hei, nyt taas viitsikö äkistä niistä varmuuskopioista. Ei niitä ole! Ei kellään ole! Koko sen kolme viikkoa, jonka kone viettää epämääräisellä reissullaan huoltoliikkeessä, maahantuojalla ja takuuhuollossa, omistaja tuntee päivittäin epämääräistä kauhua: Jos huollossa nyt tunaroidaan, minulta on viety historiakin. Mitä on jäljellä? Onko enää elämää?
Tietokoneen hetkellinenkin menetys raunioittaa ihmisen myös sosiaalisesti. Kun ei ole sähköpostia, Facebookia eikä Skypeä, ei pian ole kavereitakaan. Mikä vakuutus korvaa tämän?
Puhelimella voi tietysti yrittää soitella, tärisevin käsin voi koettaa vääntää tekstareita, mutta kenties kukaan ei ehdi vastata. Ne ovat niin kiireisiä, kun ne parhaillaan Facebookissa miettivät, mihin kummaan juuri tämä yksi tietokoneen omistaja on kadonnut. Ne eivät tiedä, että se ei ole ihminen, vaan kone, hänen oma rakas kulta nuppunen tietsikkansa, joka tässä nyt on mieron tiellä!
Työkoneestaan ihminen voi joutua eroon myös siksi, että vaihtaa työpaikkaa. Kone on ymmärrettävästi jätettävä vanhan työnantajan hoteisiin. Viimeiset päivät vanhalla työpaikalla ovat silkkaa skitsofreenista tuskaa: mitä kaikkea sellaista koneen uumenissa onkaan, mikä pitäisi välttämättä saada mukaan?
Työnantajan salaisuudet kuuluu tietysti jättää työnantajalle, mutta hitto, miten paljon kaikkea henkilökohtaisesti tärkeää kone onkaan nielaissut: sähköpostissa on työmailien seassa kavereiden ja sukulaisten viestejä, työpöydälle on tallentunut kummilapsen yksivuotiskuva, jostain oman koneen levyltä löytyy jonkin sortin päiväkirjakin.
Kuka perkaa oman elämänsä, oman päänsä, oman maailmansa – eli siis oman tietokoneensa – kolmessa päivässä? Toimeen tarvittaisiin vähintään tietokonepsykiatri, joka ottaisi tilanteen haltuunsa ja pelastaisi koneen omistajan persoonallisuuden hajoamiselta. Pelkkä isohko usb-tikku ei auta, koska siltä puuttuu sekä äly että moraali.
