Merkitystä etsimässä
Merkitystä etsimässä
Olin kirjoittanut tämän kolumnin lähes valmiiksi jo maanantaina 22.9., jotta olisin valmiina hyvissä ajoin ennen deadlinea. Jätin tekstin odottamaan viimeistelyä seuraavaan päivään. Tiistaina sanat loppuivat.
En edes yritä kirjoittaa tuon tiistain tapahtumista. Niistä on kirjoitettu jo sekä liikaa että liian vähän. Tove Jansson kirjoitti novellissaan Kasvihuone: ”Liikaa sanoja ja liian pitkään hiljaisuutta.” Se on erinomainen novelli, suosittelen. En myöskään kirjoita alkuperäistä tekstiä liiketoiminnan prosessien tärkeydestä. Tärkeitä ne ovat liiketoiminnalle edelleen, mutta palaan niihin myöhemmin.
Muutaman viikon aikana on tapahtunut paljon muutakin. Tätä kirjoittaessani USA:ssa senaatti on kohta äänestämässä pankkitukipaketista, jonka kongressi jo hylkäsi. Maailmantalous on oikeasti vaakalaudalla, ja syitä ja syyllisiä tähänkin kriisiin etsitään vielä pitkään jälkikäteen. Sumeilemattoman ahneuden kapitalismi ei näytä toimivan kovin hyvin, minkä ei pitäisi olla kovin suuri ihme.
Niin sanotussa normaalissa arjessa ei juuri pysähdy ajattelemaan asioiden suurempia merkityksiä. Ei ehdi tai ei ole oikeastaan edes tarvetta, koska rutiinien hoitaminen vie oman aikansa ja antaa samalla oman turvallisuuden tunteensa. Muutoksessa asioiden merkitys nousee uudelleen esiin. Niinpä kirjoitan tällä kertaa joitakin hajanaisia, henkilökohtaisia ajatuksia merkityksestä.
Tein kesällä Leenamaija Otalan kanssa kirjaa sosiaalisen median käytöstä yritysten ja organisaatioiden tiedon ja osaamisen hallinnassa. Yksi Leenamaijan esille tuomista asioista oli, että uusi sukupolvi Y arvostaa erilaisia asioita kuin edellinen sukupolvi X. Se etsii työstään merkitystä ja arvoja pelkän rahan sijasta.
Kyynisesti voisi sanoa, että sukupolvella Y on siihen varaa, koska se on perinyt asuntonsa ja varallisuutensa, mutta asiassa on toinenkin puoli. Ihminen tarvitsee merkityksen elämälleen, tavalla tai toisella. Mahdollisuuden – ja samalla kyvyn – tulla onnelliseksi.
Tshin Shengt’an oli 1600-luvulla elänyt kiinalainen impressionistinen kriitikko, jonka kirjoittamat 33 onnellista hetkeä Lin Jutang luettelee kirjassaan Maallinen onni. Yksi suosikeistani on ”Leikkaan kesäiltana terävällä veitsellä kirkkaanvihreätä vesimelonia punainen lautanen alustana. Ah, eikö se ole onnea?” Joskus merkitys löytyy pienistä hetkistä, kun vain muistaa pysähtyä katsomaan niitä.
Hyviä hetkiä ovat keskustelut ystävien kanssa. Samoin hyvien kirjojen lukeminen. Ystäväni Sami Franssila on koonnut muistikirjaan lainauksia lukemistaan hyvistä kirjoista; siinä yhdistyvät molemmat. Kuulun siihen ryhmään ihmisiä, joka aina kylässä käy katsomassa kirjahyllyistä, mitä mielenkiintoista niistä löytyy. Keskustelu hyvistä kirjoista ystävien kanssa on onnellinen hetki.
Puhuin professori John Kaon kanssa innovaatioista; se oli erittäin onnellinen hetki. Yksi tapa, jolla hän kuvasi innovaatiota, oli ”haha ja aha”. Kun kaksi aivan erilaista ajatusta kohtaa toisensa aivan uudella tavalla, niistä syntyy haha-elämys, aivan kuten Gary Larsonin piirroksista. Samassa kohtaa aivoissa syntyy aha-elämys, kun noista ajatuksista syntyy aivan uusi idea, innovaatio. Sillä on merkitys – ja se on hauskaa.
Luen juuri Bill Brysonin kirjaa A Short History of Nearly Everything. Suosittelen sitäkin; hyviä ja samalla humoristisia kuvauksia siitä, miten erilaisista asioista, kuten maapallon painosta, on otettu selvää ja millaiset ihmiset ovat olleet niitä selvittämässä. Kaikkien elämä ei ole ollut helppoa, mutta kaikilla on ollut merkitys.
”Stop to smell the roses” muistuttaa, että on syytä pysähtyä hetkeen ja nauttia siitä. Japanilaisen kukkienasettelun yksi merkitys on se, että asetelma kuihtuu, joten siitä on osattava nauttia, kun se on olemassa. Se ei anna täydellistä vastausta kaikkeen, mutta se voi antaa yhden onnellisen hetken.
