Mitä laserjyrsijä on syönyt?
Tapio Berschewsky • Kuva: Mikko Hannula
Mitä laserjyrsijä on syönyt?
Perinteiseen optiseen sensoriin verrattuna laserlukija mahdollistaa teoriassa selvästi isomman erottelukyvyn, eli toimii useammilla alustoilla tarkasti. Teoria ei aina muutu suoraan käytännöksi, sillä tuntuman vakaudelta parhaatkin laserhiiret ovat vasta tämän vuoden aikana nousseet parhaiden
optisten hiirten rinnalle.
Logitech MX-1000 oli ilmestyessään maailman ensimmäinen massamarkkinoille julkaistu laserlukijalla varustettu hiiri.
Hiiren etuosan puolella piirilevy on korotettu ja nappien kytkimet on asetettu sille. Neljästä identtisestä kytkimestä kaksi etummaista osuvat hiiren vasemman ja oikean napin painikkeisiin, takimmaiset taas painautuvat pohjaan, kun rullaa kallistaa sivuttain. Pienemmät mustat kytkimet näiden väleissä ovat vierity srullan painikkeille. Rullan pyörimisliikettä havainnoivat optiset sensorit on asetettu oransseihin muovijalustoihin.
Langaton hiiri tarvitsee virtalähteen. Akku on normaalisti kiinni hiiren kotelon yläosassa pienessä muovikopassa.
Hiiren piirilevy yhä kiinni alapuolen kuoressa. Piirilevy on rakennettu kahteen tasoon, joita yhdistää 14 kuparipinniä. Muuten varsin siistissä rakennelmassa kaksi pitkää metallista hyppylankaa herättävät ihmetystä. Eikö näitä muka olisi saanut kupariksi levylle?
Hiiren rulla, vierityspainikkeet ja vierityspainikkeiden sarana. Sarana on kiinni kotelon päällä ilman mitään varsinaista kiinnikettä, vain painikkeen muotoilun estäessä sen irtoamisen.
Hiiren rullan sisäosa on täynnä ohuita muovisia pinnoja. Kun rullaa pyörittää, pinnojen toiselle puolelle asettuva optinen sensori näkee, miten pinnat liikkuvat. Rullan kotelosta alaspäin sojottava tappi toimii rullanappina. Kun rullaa painaa, tappi osuu alemman piirilevyn kytkimeen. Jousi palauttaa rullan ylös.
Peukalopainikkeet ja niiden piirilevy. Painettaessa painikkeet osuvat kytkimiin, jotka muodostavat loogisen kytkennän. Pieni piirilevy on yhteydessä hiiren muuhun elektroniikkaan ruskeaan liittimeen kiinnitettävällä lattakaapelilla.
Vastaanottimen elektroniikka on melko yksinkertaista. Etuosan kytkin jää kättelyyn tarvittavan reset-napin alle. Valkoiseen liittimeen kiinnittyy tietokoneesta tuleva usb-johto, joka antaa vastaanottimelle sen tarvitseman sähkövirran. Tämän lisäksi piirillä on muutama pieni kondensaattori, radiolähetin ja -vastaanotin, sekä tarvittava määrä älyä kertomaan tietokoneelle, mikä laite siihen on kiinnitettynä.
Hiiren laturi ja vastaanotin. Vastaanottimen reset-napilla saa vastaanottimen kättelytilaan, jolloin hiiren alapinnan nappia painamalla laitteiden välille muodostuu yhteys.
Laturin elektroniikka on täysin erillään vastaanottimen omasta, vaikka ne samaan koteloon onkin rakennettu. Kupariset kontaktipinnat osuvat hiiren pohjan vastaaviin, kun hiiri on asetettuna laturiin.
Laserhiiri toimii kuten tavallinenkin optinen hiiri. Se ampuu laserdiodilla valoa pintaan, jota pieni kamera seuraa ja tulkitsee. Oikealla on laseria lähettävä diodi ja hiiren optiikan muovinen linssi. Piirilevyn pohjan pitkässä aukossa puolestaan näkyy pintaa lukeva pieni kamera. Kuvassa näkyy myös painike, jolla hiiren radiolähetin saadaan kättelemään vastaanottimen kanssa.
Akkumittari ja sen muovinen valonjohdin. Johdin on normaalisti pystyssä kiinnitettynä hiiren kotelon oikeaan reunaan ja johtaa piirilevyn pienistä ledivaloista hehkun hiiren pinnalla olevaan akkumittariin.
