Ulottuvimmat kompaktit

Olli Rinne • Kuva: Timo Simpanen

Ulottuvimmat kompaktit

superzoomi, telekompakti, siltakamera, mikä sitten onkaan kameran kutsumanimi, pitkä kiinteä zoom- objektiivi siitä löytyy. nämä kamerat ovat hiukan jääneet järjestelmien varjoon, mutta edelleen niille löytyy käyttäjänsä.

Testissä:
• Nikon Coolpix P80
• Olympus SP-570UZ
• Panasonic Lumix DSC-FZ28
• Sony DSC-H50

Pitkällä zoom-objektiivilla kiinteästi varustetut kamerat ovat kompromisseja. Niissä yhdistyvät eri polttovälien erilaiset käyttöalueet ja kohtuullinen kuvaamisen hallittavuus yhteen valmiiseen kokonaisuuteen. Vas­tapainona on suurempi koko kuin taskukamerassa, eikä kuitenkaan niin hyvä kuvanlaatu kuin järjestelmärungolla. Superzoom onkin kamera sellaiselle, jota jo kiinnostavat valokuvauksen mahdollisuudet mutta joka haluaa vielä pysyä helpossa ja edullisessa laitteistossa.

Useimmiten tärkein hankintaperuste on pitkä tele. Halutaan saada yksityiskohtia kauempanakin olevasta maiseman kohteesta tai eläimistä. Toisaalta, jotta kamera olisi yleiskäyttöinen, vaaditaan myös laajakulmaa, jolla voi kuvata läheltä ihmisiä ja esittää laajoja maisemia. Kameroiden zoom-objektiivit ovatkin kehittyneet melkoisesti päätyen Olympuksen 26–520 mm polttovälialueeseen. Tällainen väli tarkoittaa, että voi kuvata metrin levyisen kohteen koko valokuvan kokoiseksi 80 sentin päästä tai telellä 16 metrin päästä.

Huolimatta zoom-alueen kasvamisesta, kameroiden fyysinen koko on pienentynyt. Edelleenkään ei toki puhuta taskuun mahtuvasta kamerasta, mutta optiikan kokoonmenevyys on nostanut leveyden suurimmaksi mitaksi ja sekin on enää noin 12 senttimetrin luokkaa. Tällainen kamera kulkee käsi- tai vyölaukussa jo mukavasti. Kuvattaessa objektiivi sitten venyykin katu-uskottavampiin mittoihin.

Järjestelmäkameroiden hinnanlasku on muuttanut monen kameranostajan suunnitelmia. Rungon ja perusobjektiivin saa noin sadan euron lisäpanostuksella. Järjestelmä tarjoaisi lisää nopeutta ja herkkyyttä, jolla kuvista saa kohinaa vähäisemmäksi myös hämäräkuvauksessa. Järjestelmän ongelma on se, että superzoomia vastaavan polttovälialueen aikaansaamiseksi tarvitaan vähintään kaksi objektiivia. Varsinkin telepäässä painoa ja hintaa kertyy melko paljon.

Uusia ominaisuuksia

Pitkäzoomisten kehitys on seurannut muita digikameroita. Kennot ja ohjelmallinen kohinanpoisto on kehittynyt, eikä suuremmilla herkkyyksillä otettuja kuvia enää riivaa kirjava lumisade. Kohinanpoisto kuitenkin suodattaa yksityiskohtia, ja lisääntyneen pikselimäärän edut tuntuvat hukkuvan kuvan pehmenemiseen.

Toinen selkeä kehityskaari ovat erilaiset automatiikat tarkennukselle ja dynamiikalle. Kamera löytää kuvasta kasvot ja tarkentaa niihin. Kirkkaita ja pimeitä kohtia sisältävän kuvan tummia osia vaalennetaan. Nämä kaikki toiminnot mahdollistavat helpomman kuvaamisen hiukan vaikeammissakin olosuhteissa.

Kuvanvakaajat tulivat ensimmäisinä tämän sarjan digikameroihin, eikä niiden tarve ole vähentynyt ollenkaan. Kaikissa testimme kameroissa on vakaaja, ja se käytännössä mahdollistaa äärimmäisen telen käytön käsivaralta ja näytöltä tähtäämällä. Muuten olisi erittäin vaikea saada riittävän lyhyitä valotusaikoja päivänvalossakaan.

Tärkeät erot

Tekniset edistysaskeleet leviävät varsin nopeasti kaikkiin merkkeihin. Erot syntyvätkin usein asiassa, jota on vaikeampi mitata: käytettävyydessä.

Tämän luokan kamera sisältää jo paljon ominaisuuksia, joita olisi syytä pystyä käyttämään nopeasti kuvauksen yhteydessä. Automatiikka voi toki hoitaa valotuksen, herkkyyden asetukset ja valkotasapainon. Edelleen jäävät esimerkiksi tarkennuksen asetukset, automaattivalotuksen korjaus ja salaman käyttö, joilla on suuri merkitys kuvan sisällön käsittelyyn. Näitä ei kamera voi aina arvata oikein – se ei osaa tulkita kuvan sisältöä.

Pitkäzoomisiin kameroihin voidaan jo mahduttaa rullasäätimiä. Näiden avulla voi nopeasti saada haluamansa asetuksen kohdalleen. Myös Olympuksen käyttämä objektiivirengas on näppärä, vaikka sähköisenä sillä zoomaus on hitaampaa kuin aidolla mekaanisella renkaalla. Renkaan käyttö muuttaa myös käsitarkennuksen mahdolliseksi. Lcd-näytön tarkkuus on parantunut sen verran, että sen avulla saa tarkennuksen kohdalleen.

Toinen merkittävä tekijä on näytön käyttö älykkäästi käyttöliittymän apuna. Esimerkiksi Panasonicin pienen nuppiohjaimen avulla käytettävä alasvetovalikko on luonteva. Siitä löytää oikean valinnan nopeasti sen paikan avulla ja laskeutuva valikko tarjoaa useimmat vaihtoehdot. Ei ole ihme, että sama konsepti on käytössä useimmissa tietokoneohjelmissa. Heikkonäköisille ongelmaksi voivat tulla kovin pieneksi jäävät kirjaimet ja symbolit.

Sonyn kääntyvä näyttö on myös käytettävyyttä. Jos kameran etsinkuvaa pitää katsoa näytöltä, ei ole mitään syytä, etteikö kameraa voisi sitten pitää missä tasossa tahansa. Kääntyvä näyttö on erittäin suuri helpotus maanrajasta ja pään yläpuolelta kuvattaessa.

Näytön lisäksi kamerat tarjoavat etsinkuvan myös sähköisessä etsimessä. Tämä tulee käyttöön, kun halutaan pitää kameraa tukevasti tai kirkas auringonvalo estää näytön käytön. Suurikokoisin ja kirkkain etsin tuntuu löytyvän Panasonicista, Sony seuraa heti kannoilla.

Kaupan päälle

Jos superzoom toimii tienä harrastuksesta valokuvan hyötykäyttöön, salamaliitäntä on melkoisen merkittävä asia. Erityisesti sisällä otettujen valokuvien valaisuun kääntyväpäinen lisäsalama tuo paljon lisämahdollisuuksia. Kameran oma salama on hyvä kirkkaan valon täytesalamana, mutta vain pakkovalinta hämärän tilan valaisuun. Olympus on testimme ainoa kamera, jossa salamaliitäntä löytyy.

Kun salamaa ei halua käyttää, nousevat kameran valovoima ja herkkyyden nosto esille. Näiden kameroiden valovoimat ovat lähes samat. Laajakulmapäässä f/2.8 on riittävä sisäkuvaukseenkin, syväepäterävyyttä sillä ei saa tosin aikaan. Telepään f/4.5 on hiukan vähän sisälle, mutta sen kanssa tulee toimeen. Näiden lukujen ero merkitsee suunnilleen valotusaikojen kolminkertaistumista. Se on hallittavissa herkkyyttä nostamalla, mutta kuvan kohinat nousevat ja tällä on merkitystä hämärissä sisätiloissa.

Kohinanpoisto on parantunut kameroiden prosessoritehojen kasvaessa. Testimme kamerat tarjoavat kaikki kohtuullisen kuvanlaadun vielä ISO 800 -herkkyydellä. Tämän jälkeen alkaa eroja löytyä erityisesti yksityiskohtien toistossa. Monen mallin suurimmat herkkyydet toteutetaan pudottamalla kuvan kokoa.

Viimeisenä pisteenä kameran yleiskäyttöisyyteen ovat videotoiminnot. Videon kuvaaminen löytyy kaikista näistä kameroista vähintään 640 x 480 -koossa, Panasonicissa myös 1280 x 720 hd-laadulla. Kaikki kamerat zoomaavat ja tarkentavat videon kuvauksen aikana, mutta Nikonissa ja Olympuksessa tämä pitää erikseen kytkeä päälle. Lisäksi Nikonin zoom-aluetta on rajattu kuvauksen aikana. Jos videolle hakee laatua, Sony ja Panasonic tuntuvat tuottavan parempaa jälkeä.

PITKÄN ZOOMIN KOMPAKTIKAMEROITA
Valmistaja: Nikon | Olympus | Panasonic | Sony
Malli: Coolpix P80 | SP-570UZ | Lumix DMC-FZ28 | DHC-H50
http:// www.nikon.com | www.olympus.com | www.panasonic.com | www.sony.com
Hinta: 332 € | 400 € | 400 € | 347 €
Lisätietoja: Nikon Finland | Olympus Finland | Panasonic Nordic | Sony Finland
Puhelin 0207 589570 | (09) 875 810 | 030 622 7501 | 020 742 1200
http:// www.nikon.fi | www.olympus.fi | www.panasonic.fi | www.sony.fi
Kuvakenno: 10 Mpix, 3:4 | 10 Mpix, 3:4 | 10 Mpix, 3:4 | 9 Mpix, 3:4
Polttoväli: 27–486 mm | 26–520 mm | 27–486 mm | 31–465 mm
Valovoima: f/2.8–4.0 f/2.8–4.5 f/2.8–4.4 f/2.7–4.5
Lähin tarkennus: 1 cm | 1 cm | 1 cm | 1 cm
ISO-herkkyydet: 64–1600 | 50–3200 100–1600 80–3200
Salamakenkä: O • O O
Vakaaja: • • • •
Video: 640 x 480, 30 fps | 640 x 480, 30 fps | 1280 x 720, 24 fps | 640 x 480, 30 fps
Sarjakuvaus: 2 kuvaa/s, 13 kuvaa/s 1,2 kuvaa/s, 7 kuvaa 2,5 kuvaa/s, 5 kuvaa 1,6 kuvaa/s, 100 kuvaa
Näyttö: 2,7”, 230 000 pix | 2,7”, 230 000 pix | 2,7”, 230 000 pix | 3,0”, 230 000 pix
Kuvatiedostot: jpeg jpeg jpeg jpeg
Muistityyppi: sd | xd | sd | ms duo
Akku: Li-ion | 4 x AA| Li-ion | Li-ion
Mitat: 110 x 79 x 78 mm, 405 g | 116 x 79 x 78 mm, 405 g | 118 x 75 x 89 mm, 417 g | 116 x 81 x 86 mm, 547 g

Nikon Coolpix P80

Nikonin erikoisuus on nopea sarjakuvaustila, jolla saadaan 13 ruutua sekunnissa 30 kuvan ajan. Vastaavia toimintoja on myös muissa merkeissä, mutta Nikonissa kuvan koko sarjakuvauksessa on jo varsin käyttökelpoinen kolme megatavua. Muuten kamera ei pröystäile erikoisominaisuuksilla, vaan on pikemminkin hyvä peruskamera. Tähän pyrittäneen myös kaikista toiminnoista saatavilla olevilla opasteksteillä. Hinta on testijoukon alhaisin.

Kuvanlaatu on kohtalaisen hyvä korkeammillakin herkkyyksillä. ISO 1600 -tasolla näkyy, että kohinaa on poistettu ohjelmallisesti, mutta yksityiskohdat ovat tallella. Käytettävissä on myös ISO 3200 ja 6400 -herkkyydet, mutta jälleen vain 3 megapikselin tarkkuudella.

Optiikka toistaa yksityiskohdat. Laajakulmapäässä on tavallinen tynnyrivääristymä. Valotus on tarkkaa, mutta video jää kovin tummaksi. Videokuvausta rajoittaa myös zoomausalueen rajoittaminen. Ennen kuvausta voi zoomata mihin tahansa, mutta kuvauksen aikana kuvakulmaa voi muuttaa vain osittain.

Näistä neljästä mallista kamera on pienin, joskin ero ei ole kovin suuri. Ote kamerasta on hyvä, takaseinään tehty sija suorastaan tarraa peukaloon. Nappuloita on vähän, mikä on hyvä, mutta useimmat kuvausasetukset on tehtävä valikon kautta, joka taas ei ole kovin nopeata. Voineekin sanoa, että kamera on helppo opeteltava, mutta ei tehokäyttöön.

Hinta: 332 €
Lisätietoja: Nikon Finland, www.nikon.fi, 0207 589570

+ kompakti koko, vähäkohinaisuus, avustustekstit, nopea sarjakuvaus
- ei täyttä zoomia videossa

Tähtiä: 3,5

Olympus SP-570UZ

Olympuksella on luultavasti pisimmät perinteet pitkän zoomin kameroista. Tässäkin mallissa on testijoukon pisin zoom-alue. Viimeinen milli laajakulmapäässä on merkitsevämpi kuin parikymmenen millin ero telessä.

Olympus tarjoaa myös muita erikoisuuksia, kuten ulkoisen salamaliitännän ja objektiivirenkaan, jota voi käyttää zoomaukseen ja käsitarkennukseen. Salamaliitännän lisäksi voi Olympuksen salamalaitteita käyttää myös langattomasti rungon ohjaamina. Tämä toiminto on totuttu näkemään vain järjestelmärungoissa.

Zoom on hiukan hidaskäyttöinen, mutta käsitarkennus on yllättävän näppärää renkaalla ja lcd-näytön suurennoksen avulla. Käsitarkennukselle voi tulla käyttöä, sillä äärimmäisessä teleasennossa tarkennus on hidasta ja hämärässä varsin epäluotettavaakin.

Myös kuvanlaatu voisi kamerassa olla parempi. ISO 800:sta alkaen kohinanpoisto luo kuvaan värillisiä läikkiä. Näin pitkäksi teleksi kuvissa esiintyy varsin vähän värivirhettä, mutta kulmista kuva jää hiukan pehmeäksi.

Runko on kookkaan tuntuinen, vaikka todellisuudessa Sonykin on isompi. Useimmat asetukset voi tehdä samalta inforuudulta neliohjaimen ja säätörullan avulla. Lisäapua löytää erillisestä näytöllä selattavasta oppaasta, joka osaa myös esittää säätöjen vaikutuksen esikatselussa ja asettaa kameran asetukset tarpeiden mukaiseksi.

Hinta: 400 €
Lisätietoja: Olympus Finland, www.olympus.fi, (09) 875 810

+ laaja zoom-alue, ulkoinen salamaliitäntä, objektiivirengas
- hitaahko tarkennus, värikästä kohinaa korkeilla herkkyyksillä

Tähtiä: 4

Panasonic Lumix DSC-FZ28

Panasonic on useimmiten loistanut optiikallaan, eikä tee nytkään poikkeusta. Viivat eivät kaareudu, eikä värivirheitäkään ole. Kuva on skarppi. Kennon puolellakin on tehty jotain, sillä perinteinen kohinaisuus on kadonnut. ISO 800 on hyvän näköinen ja ISO 1600 -tasollakin kohina on varsin yksiväristä, eikä yksityiskohtia ole sumennettu.

FZ28:ssa on ehkä tämän ryhmän paras etsin, iso ja tarkka. Kamerassa ei ole ohjausrullia, mutta niiden tilalla on eräänlainen ”joystick”, pieni nuppi, joka liikkuu neljään suuntaan ja toimii myös painonappina. Tällä voidaan tehdä kuvausasetukset eräänlaisilla alasvetovalikoilla. Ratkaisu on hyvä, koska halutun asetuksen saa tehtyä muutamalla peukalon heilautuksella. Nappulalla tehdään myös käsivalotuksen säädöt.

Panasonic tarjoaa melkoisesti ohjelmistoa kamerassaan. Kuvia voi säätää ennen ja jälkeen kuvaamisen tai jättää asian kameran automatiikalle. Jopa väriasetuksia voi haarukoida ja valita sopivan vasta jälkeenpäin.

Täysautomaattikuvaustila pyrkii arvaamaan kuvauskohteen ja vaihtaa sen mukaisesti esimerkiksi kasvojentunnistukselle, makroiluun tai maisemakuvaustilaan. Järjestelmä toimii, joskaan ei täysin pomminvarmasti.

Videon laatu nousee myös kameran valtiksi. Suurempi kuvankoko on tietysti etu, mutta hyvä kuvanlaatu tulee esille peruskoossakin. Hd-tasoinen video syö melkoisesti muistikorttitilaa.

Hinta: 400 €
Lisätietoja: Panasonic Nordic, www.panasonic.fi, 030 622 7501

+ nappiohjaus ja alasvetovalikot, hyvä etsin, laadukas video ja sen hd-koko
- ei salamakenkää, alasvetovalikon pienet tekstit ja kuvat

Tähtiä: 4

Sony DSC-H50

Sony erottuu joukosta ylös ja alas kääntyvällä lcd-näytöllä. Ilman tätäkin näyttö on kirkas ja näkyy myös sivulle. Etsin on kirkas ja terävä. Käteen otettaessa runko on hiukan liukkaan tuntuinen, joskin oikein muotoiltu.

Kameran valotusarvojen säätö on hiukan erikoinen, mutta tottumisen jälkeen hyvin nopea käyttää. Neliohjaimen ympärillä on rulla, jolla sekä valitaan tehtävä säätö että valitaan arvo. OK-näppäin vaihtaa rullan toimintaa. Muut asetusvalikot on jaettu kahteen osaan kahden eri nappulan taakse, ja joskus on hankala muistaa, mistä kukin asetus tehdään.

Kamera on nopea ja tarkennus toimii hämärässäkin. Sonyn erikoinen Nightshot-tila käyttää kameran infrapunavaloa ja mustavalkokuvaa vangitsemaan kuvan myös täysin pimeässä ilman näkyvää valonlähdettä.

Kuvan kohinat py­syvät hyvin kurissa ISO 800 -herkkyyteen asti, mutta sitten kamera tuntuu lyövän uuden vaihteen kohinanpoistoon ja yksityiskohdat puuroutuvat ISO 1600 -herkkyydellä. Kameran kohinanpoiston asetuksia kannattaa säätää oman maun mukaisiksi. Optiikka sinänsä toistaa yksityiskohdat hyvin sekä laajakulmalla ja telellä.

Videokuvauksen tuottama jälki on laadukasta ja tiedostoformaattina käytetään vähemmän muistikorttitilaa vievää mpeg-muotoa. Kamerasta löytyy myös varsin hyvät kuvanesitysominaisuudet taustamusiikkeineen.

Hinta: 347 €
Lisätietoja: Sony Finland, www.sony.fi, 020 742 1200

+ kääntyvä näyttö, hyvä etsin, laadukas video
- asetusvalikko, kohinat suurilla herkkyyksillä

Tähtiä: 3