Ystävät ja viholliset verkossa
Ystävät ja viholliset verkossa
Muutama päivä Kauhajoen tapahtumien jälkeen puolituttu toimittaja soitti ja halusi kysellä verkosta ja yhteisöllisyydestä. Taustalla oli julkisuuteen tullut poliisin aie ryhtyä seuraamaan verkkoyhteisöjä aiempaa tarkemmin, jotta esimerkiksi väkivallantekoja suunnittelevat henkilöt pystyttäisiin löytämään jo ennakolta.
Vastasin puheluun amsterdamilaisessa kahvilassa, jossa yritin sulatella Picnic-seminaarin sisältöä. Yhtenä seminaarin aiheena oli juuri yhteisöllisyys verkossa.
En luultavasti osannut vastata toimittajan kysymyksiin mitään järkevää. Koko yhteisöllisyyskäsite on varsinkin internetin yhteydessä niin epämääräinen, että sillä ei tunnu tekevän yhtään mitään. Yhteisö kun näyttää netissä syntyvän mihin tahansa ja miten tahansa.
Tutkija ja kirjailija Clay Shirky esitteli esimerkkejä tästä Picnic-tapahtumassa. Hän näytti suositussa Flickr-kuvanjakopalvelussa käytyä keskustelua hdr-valokuvauksesta. Yhdestä kuvasta alkanut keskustelu, jossa keskustelijat upottivat kommentteihin myös omia kuviaan, on Shirkyn mielestä esimerkki siitä, kuinka yhteisö voi hyvin nopeasti syntyä minkä tahansa yksittäisen url-osoitteen ympärille.
Tässä tapauksessa url osoitti yksittäiseen hdr-kuvaan, ja keskustelun osallistujat loivat kolme kuukautta kestäneen virtuaaliseminaarin, jonka toteuttaminen netin ulkopuolella olisi todennäköisesti ollut mahdotonta tai ainakin merkittävästi kalliimpaa ja vaivalloisempaa.
Samassa tilaisuudessa puhunut Jaiku-palvelun perustaja, nykyisin Googlella työskentelevä Jyri Engeström muotoili asian niin, että käyttäjät muodostavat yhteisöjä sosiaalisten objektien ympärille. Nämä objektit tosin saattavat tosin olla mitä tahansa: valokuvia (Flickr), musiikkia (Last.fm), kirjoja (Librarything.com) tai matkoja (Dopplr.com). Itse objektien lisäksi tärkeää on se, mitä niille voidaan tehdä: esimerkiksi Flickr-kuvia voidaan järjestää erilaisiin ryhmiin avainsanojen, ajan ja kuvaajan mukaan.
Jos yhteisö voi muodostua minkä tahansa sosiaalisen objektin ympärille missä tahansa www-osoitteessa, mitä mahdollisuuksia poliisilla on seurata miljoonia potentiaalisia yhteisöjä ja tulkita niiden jäsenten aikomuksia? Urlien ympärille syntyvä yhteisö ei ole rekisteröity yhdistys sääntöineen, puheenjohtajineen ja jäsenkirjoineen. Se ei myöskään noudata yrityksen tai viraston organisaatiomallia; sen vuoksi sen löytäminen ja analysointi voikin olla vaikeaa perinteisiin organisaatiomalleihin tottuneelle.
Shirkyn esitys käsitteli positiivista yhteisöllisyyttä, mutta siitä saattaa olla apua mietittäessä negatiivista tai rikollista verkkoyhteisöllisyyttäkin. Shirky käytti esityksessään tenthousandcents.com-projektia esimerkkinä spontaanista yhteisöllisyydestä ja työnjaosta.
Projektissa tutkija ja taiteilija Aaron Koblin käytti hyväkseen Amazon.comin Mechanical Turk -palvelua, joka on eräänlainen työn ulkoistamiseen kehitetty markkinapaikka. Tehtävä oli yksinkertainen: luoda kuva sadan dollarin setelistä niin, että kukin projektiin osallistuja piirsi pienen palasen setelistä yhden centin korvausta vastaan. Näin syntyi kollaasi, josta tehdyt painatukset myytiin ja tulot luovutettiin edelleen One laptop per child -projektiin.
Tällaiseen projektiin ei voi rekrytoida ketään, siihen voi ainoastaan kutsua osallistujia ja luottaa osallistujien itse itselleen rakentamaan motivaatioon. Seteliprojektissa motivaatio ja tulos olivat luultavasti kaikkien ihmisten mielestä positiivisia. Mutta täsmälleen samalla mallilla voidaan rakentaa myös ympäröivälle yhteiskunnalle haitallisia projekteja.
Pystyäkseen hyötymään yhteisöllisyyden voimasta, pahoja aikeita hautovien täytyy toisaalta käyttää yhteisöllisyyden perusrakennusainetta eli avoimuutta. Avoimuus tekee verkkoyhteisöstä yhtä aikaa voimakkaan ja haavoittuvan.
Engeström kurotti omassa Picnic-esityksessään myös ennakoinnin suuntaan. Hänen mukaansa verkon sosiaalisten palvelujen kehittymisen myötä meille kehittyy eräänlainen teknis-sosiaalinen ääreisnäkö: näemme karttapalvelusta missä ystävämme ovat, ja puhelimen osoitekirjasta mitä he aikovat tehdä. Tämän ääreisnäön kehittyessä me ja koneemme pystymme ennakoimaan tapahtumia; tietyn ihmisen ollessa tietyssä paikassa tietynlaiset tapahtumat ja reaktiot ovat mahdollisia tai jopa todennäköisiä.
Yksinkertaisimmillaan tämä ennakointi voi tarkoittaa sitä, että osaan asettaa itseni oluelle oikeaan ravintolaan ja oikeaan aikaan tavatakseni oikeanlaisia ihmisiä. Poliisille se saattaa tarkoittaa valmiuden nostamista tiettyjen merkkien perusteella.
