Blogissa lukee niin!
Vielä muutama vuosikymmen sitten sanomalehdistöllä oli auktoriteettia. Kun jokin asia oli painettu lehteen, siihen uskottiin: ”Sen täytyy olla totta, kun kerran lehdessä lukee niin.”
Lukijoiden luottamusta ei haitannut edes se, että samasta tapahtumasta saatettiin kertoa eri lehdissä eri tavoin. Jopa kansainvälisten uutistoimistojen sähkeitä peukaloitiin, ja Kansan Uutisten mukaan ensimmäisen avaruussukkulan lähtöä seurasi paljon pienempi yleisö kuin mitä Uuden Suomen uutisessa kerrottiin.
Viimeistään poliittinen journalismi sai ihmiset epäilemään sanomalehtien riippumattomuutta, mutta televisioon ja Yleisradioon luotettiin vielä pitkään. Kaikilta kahdelta kanavalta tuli Suomen virallinen totuus kello puoli yhdeksän illalla. Olisi ollut pyhäinhäväistys epäillä Arvi Lindin sanaa.
Sittemmin televisionkin tarjoama maailmankuva on fragmentoitunut useiksi rinnakkaistodellisuuksiksi. Esimerkiksi Yhdysvallat on jakautunut kahtia sen mukaan, mitä uutiskanavaa ihmiset seuraavat. Fox-Yhdysvaltojen Irakissa oli joukkotuhoaseita ja Saddam teki yhteistyötä Bin Ladenin kanssa; CNN-Yhdysvaltojen Irakilla ei ollut joukkotuhoaseita eikä Al Queida -yhteyksiä. Ei ihme, etteivät Foxin ja CNN:n katsojat ymmärrä toistensa käsityksiä Irakin sodasta.
Vanhojen medioiden asemesta moni luottaa ennemmin uusiin verkkomedioihin, nettikirjoituksiin, blogeihin ja tweetteihin. Ajatellaan, että tietoon voi luottaa, kun sen takana on tavallinen ihminen eikä rahaa osakkeenomistajille tahkoava Mediat Oy tai poliittisilla päätöksillä luotu Yleisradio Ab. Tavallisten ihmisten moraaliin ja riippumattomuuteen uskotaan enemmän kuin mediataloihin tai viranomaisiin.
Esimerkiksi tietoa sikainfluenssarokotusten haittavaikutuksista haettiin netissä kaikkialta muualta paitsi sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta. Kuka nyt terveysviranomaisiin luottaisi, kun on kyse oman lapsen terveydestä? Eikä auton tai digikameran ostaja etsi enää erikoislehtien tuotevertailuja vaan muiden kuluttajien kokemuksistaan kirjoittamia blogeja. Mutta kuka takaa, että sen blogin on kirjoittanut aito kuluttaja eikä kamerafirman mainostoimisto?
Ihmisten nettimedioita kohtaan tuntemaa luottamusta käytetään jo hyväksi. Suosittujen blogien kirjoittajille lähetetään ilmaisia tuotteita siinä toivossa, että nämä kirjoittaisivat niistä. Esimerkiksi Microsoft lahjoitti vuonna 2006 blogien kirjoittajille tuhansien dollarien arvoisia Acer Ferrari -läppäreitä Vistalla. Moni lahjan saanut tosiaan kirjoitti lahjastaan, mutta täysin päinvastaisessa sävyssä kuin Microsoft oli toivonut.
Nettimedian manipulointia ja suoranaisia väärennöksiä on alettu nähdä myös politiikassa. Esimerkiksi Yhdysvaltain Connecticutissa paikalliset republikaanit jäivät kiinni 33 demokraattipoliitikkojen nimissä luodun väärän Twitter-tilin perustamisesta. Floridan republikaaneja hämmentää puolestaan republikaanien puoluetoimistossa luotu väärä Twitter-tili, jota käytettiin puolueen sisäiseen oppositioon kuuluneen republikaanipoliitikon mustamaalaamiseen. Poliitikon nimissä julkaistut tweettaukset noudattivat hänen poliittista linjaansa, mutta olivat alatyylisiä.
Todellisuudessa blogittajat ja nettikeskustelijat ovat tismalleen yhtä luotettavia ja epäluotettavia kuin kaikki muutkin, eli heihin ei kannata luottaa yhtään sen enempää kuin itseensä. Toisin kuin toimittajien, heidän ei ole myöskään tarvinnut päntätä mitään tylsiä ”journalistin eettisiä ohjeita”.
Eettiset ohjeet kannattaisi kuitenkin lukea, sillä nettikirjoittajilla on monia perinteisesti toimittajille kuuluneita etuoikeuksia ja vastuita. Esimerkiksi vuodesta 2003 voimassa ollut laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä antaa blogien kirjoittajille lähdesuojan mutta myös vahingonkorvausvastuun. Yksityishenkilöiden edellytykset korvausten maksamiseen ovat kuitenkin toista luokkaa kuin mediayhtiöillä, joilla on tarvittaessa varaa myös asianajajiin.
Netissä kirjoittaja ei myöskään laita itseään samalla tavalla likoon kuin perinteisissä tiedotusvälineissä. Spekulatiivisesta journalismista kiinni jäävä toimittaja menettää helposti uskottavuutensa ja työpaikkansa. Sen sijaan puuta & heinää kirjoittava blogittaja vaihtaa vain nimimerkkiä ja jatkaa verbaalin biomassansa tuotantoa.
