Uutta ydinvoimaa
Selvitimme, miten AMD:n kuusiydinsuorittimet pärjäävät Intelin neliydinsuorittimia vastaan 2U-palvelinten uusissa malleissa.
Mukana vertailussa:
• Dell Poweredge R710
• Dell Poweredge R805
• Fujitsu Primergy RX300 S5
• HP Proliant DL380 G6
• HP Proliant DL385 G6
• IBM System X3650 M2
• Osborne Server 5520R
Palvelimia myydään kaiken muotoisina ja kokoisina. Kevein ja huokein luokka on pienyrityksen ainoiksi palvelimiksi sopivat tornipalvelimet, jotka testasimme numerossa 7/2009. Suuremman määrän palvelimia ja verkkolaitteita tarvitseva yritys investoi kuitenkin yleensä laitekehikkoon, johon erilaiset laitteet on kätevä keskittää.
Yhden kehikkoyksikön kokoiset palvelimet sopivat tarkoin rajattuihin käyttötarkoituksiin, ja niitä myydäänkin paljon jonkin sovelluksen kanssa valmiiksi paketoituina kokonaisuuksina. Palomuurit, vpn-keskittimet, utm-laitteet ja laajaverkkokiihdyttimet ovat yleisiä käyttökohteita.
Kun palvelimia tarvitaan runsaasti, ratkaisuksi tarjoutuvat korttipalvelimet. Niiden valtteja ovat energiatehokkaat virransyöttö- ja hallintajärjestelmät sekä integroidut verkko- ja tallennusliitännät, joista on helppo osoittaa eri palvelimille niiden tarvitsema kapasiteetti.
Yleisin palvelintyyppi on kuitenkin kahden kehikkoyksikön korkuinen peruspalvelin. Niihin mahtuu riittävästi muistia, levyjä ja laajennuskorttipaikkoja, ja niitä voidaan sovittaa monenlaisiin eri tarkoituksiin. Tämän kokoluokan palvelinten tehot ovat kasvaneet niin, että ne toimivat hyvin myös virtuaalialustoina. Korkeat myyntivolyymit pitävät myös hinnat kohtuullisina.
Miksi uusia palvelin nyt?
Uusien palvelinten hankintaan ajaa usein varsin arkipäiväinen syy: Vanhojen koneiden huoltosopimukset ovat umpeutumassa, eikä niitä ole enää mahdollista tai järkevää jatkaa. Varaosien saatavuus määrää pitkälle koneen taloudellisen käyttöiän. Vanhan pesukoneen voi kotonaan ajaa huoletta loppuun, mutta kuka palvelinvastaava haluaisi ajaa työnantajansa kriittisiä palveluita laitteilla, joissa jonkin komponentin rikkoutuminen voisi merkitä päivien tai jopa viikkojen katkosta?
Tällä kertaa tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että peruspalvelinten teholuokka on kasvanut hyppäyksenomaisesti. Intelin uusi Nehalem-arkkitehtuuri on nostanut niissä käytettyjen Xeon-suoritinten suorituskyvyn kaksinkertaiseksi, ja AMD on puolitoistakertaistanut Opteroneissaan ytimien määrän.
Kahden sirun peruslaitteita
Tilasimme vertailuun palvelimet vikasietoisina kahden suorittimen kokoonpanoina. Palvelinohjelmistona toimi kaikissa Windows 2008 Server. Välttääksemme erilaisten raid-konfiguraatioiden vaikutuksen suorituskykytesteihin tilasimme koneet vain kahden kiintolevyn massamuistilla. Intel-pohjaiset laitteet tilattiin 12 gigatavun ja AMD-koneet 16 gigatavun keskusmuistilla. Muuten jätimme toimittajille vapaat kädet laitteiden konfigurointiin.
Takuu- ja huoltokysymysten yhdenmukaistamiseksi pyysimme hinnat kolmen vuoden tukisopimuksella – palvelutasona huolto paikan päälle seuraavana työpäivänä.
Testimme kertoivat iloisia uutisia ostajalle: Palvelinten valmistus aletaan osata. Vertailtavissa laitteissa ei ollut yhtään varsinaista limboa. Varsinkin kansainväliset merkkivalmistajat ovat seurailleet toistensa tuotekehitystä ja päätyneet varsin samankaltaisiin teknisiin ratkaisuihin. Suomessa koottu Osbornekin on jo aivan kelvollinen tuote, vaikka se onkin vertailun erilaisin kone.
Gigabitin ethernet-liitännät on jo lähes järjestään integroitu emolevylle, ja parhaissa malleissa niitä on vakiona neljä. Kaikissa koneissa liitännät oli iscsi-käytön tehostamiseksi varustettu toe-tuella (TCP Offload Engine).
Myös etähallintasovittimen kautta käytettävissä hallintaohjelmissa näkyy yhdenmukaistumista. Tähän on arvattavasti syynä korttipalvelinympäristöjen vaikutus, koska erityyppisiä palvelimia halutaan hallita samoilla ohjelmilla.
Energiatehokkuus avaimena
Vihreys on merkittävä myyntiargumentti, ja tämän vuoden palvelimet antavatkin merkittävästi enemmän suoritustehoa kulutettua wattia kohti kuin viime vuoden mallit. Tämä näkyy vertailun laitteissa monin eri tavoin.
Selvä edistysaskel on virtalähteiden hyötysuhteen paraneminen. Ajanmukaiset virtalähteet toimivat 92 prosentin hyötysuhteella. Testeissä asian merkitys tuli dramaattisesti esille, kun Mikrolog kävi kesken testin vaihtamassa Osbornen virtalähteet ja virransyöttöyksikön uusiin. Tämän seurauksena mitattu virrankulutus putosi 30 prosentilla. Moniin koneisiin voi myös valita eritehoisia virtalähteitä asennettujen optioiden mukaan. Virtalähteen oikea mitoitus kun on sen optimaalisen toiminnan kannalta tärkeää.
Kotelon sisällä suunta on kohti pelkistämistä. Tuuletusratkaisut ovat siistiytyneet, eivätkä ilmanohjaimet ole enää joka komponentille erikseen jäähdytystä ohjaavia sokkeloita. Tuuletinten määrä laskee ja koko kasvaa. Sama ilmavirtaus saadaan aikaan hitaammin pyörivillä tuulettimilla. Tämä vähentää melua ja tuuletinmoottorien generoimaa lämpöä. Esimerkiksi IBM:n kotelossa on vain kolme isoa tuuletinta, ja koneen vasen laita jäähdytetään pelkästään virtalähteiden tuuletinten imuilmalla.
Laitteisiin ja hallintaohjelmiin on tullut yhä enemmän koneen energia- ja lämpötalouteen liittyviä toimintoja. Esimerkiksi HP on tuotteistanut emolevyjensä 32 lämpötila-anturia markkinointisloganilla ”sensorien meri”.
Palvelintekniikan kehitys
Testatuissa palvelimissa on jo joukko uuden sukupolven ratkaisuja, jotka tulevat varmasti yleistymään kautta linjan.
Pcie:n voittokulku on täydellinen, sillä vanhoille pci- ja pcix-laajennuskorteille ei vertailun koneista enää löydy paikkaa. Näillekin saa yleensä vielä liitinkortteja lisävarusteena.
Pcie:stä on jo käytössä ensimmäistä tuplasti nopeampi ja monipuolisempia hallintatoimintoja tarjoava toinen sukupolvi. Pcie 2.0 ilmestyi koneisiin jo viime vuoden lopulla. Siinä yhden linjan siirtonopeus on 500 megatavua sekunnissa, ja yhdessä liittimessä voi olla enintään 16 linjaa, tavallisimmin neljä tai kahdeksan. Ensi vuonna odotetaan valmistuvaksi määrityksen versiota 3.0, joka taas tuplaa nopeudet.
Myös levyliitäntöihin käytetyn sas-väylän nopeus on kaksinkertaistumassa kolmesta kuuteen gigabittiin sekunnissa.
Suurin ero tämänkertaisessa vertailussa saatiin juuri eri suoritinvalmistajien välillä. Intelin suorittimilla varustetut palvelimet rökittivät AMD:n. Jos palvelinkokonaisuus on aiemmin rakennettu tietyn valmistajan suorittimia käyttäen, voivat vaihtoehdot järjestelmän päivittämiseksi olla vähäisiä – ellei sitten olla valmiita päivittämään koko palvelinpatteristoa kerralla.
AMD vastaan Intel
AMD:n ja Intelin palvelinarkkitehtuurit näyttävät tällä hetkellä hyvin samankaltaisilta, mutta Intel käyttää kautta linjan hieman nopeampia ratkaisuja.
Kumpikin valmistaja on myös toteuttanut suorittimissaan ajanmukaisia toimintoja kuten vajaakuormituksella käyvän suorittimen ydinten sammutusta ja kellotaajuuksien säätöä. Tämä avaa käyttöjärjestelmille ja hallintaohjelmille uusia mahdollisuuksia optimoida palvelinten virrankulutusta.
AMD pyrkii pitämään suorittimillaan hintaeron Inteliin nähden. Intelin Nehalemiin verrattuna laitteistokokoonpanon hinta pysyy AMD:n Istanbulilla helpommin kurissa myös siksi, että AMD käyttää vanhempaa ja huokeampaa ddr2-muistia ja on muutenkin yhteensopiva vanhan arkkitehtuurin kanssa. Tämä toisaalta kostautuu myös suorituskyvyssä. Testissä käyneet AMD-koneet olivat vain vajaat 15 prosenttia halvempia kuin saman valmistajan Intel-mallit, mutta suorituskyvyssä ero on dramaattisempi.
Istanbulin eräänä teknisenä valttina on HT Assist -toiminto, joka optimoi Hypertransportin tiedonsiirtoa eri suoritinten ja muistin välillä nelisuorittimisissa palvelimissa. Kaksisuoritinmalleissa siitä ei kuitenkaan ole apua, koska suoritinten välillä on vain yksi väylä.
IDC julkisti marraskuussa suoritinten myyntiluvut tämän vuoden kolmannelta neljännekseltä. Sen mukaan AMD:n markkinaosuus palvelinsuorittimissa oli laskenut puoli prosenttiyksikköä edellisestä neljänneksestä 9,6 prosenttiin Intelin kahmiessa loput.
AMD:n suunnitelmissa on julkistaa ensi vuonna 8- ja 12-ytimiset Magny-Cours-suorittimet. Niissä on kuitenkin vain integroitu samalle piipalalle kaksi Shanghai- tai Istanbul-suoritinta.
Varsinaista mikroarkkitehtuuriuudistusta saadaan ilmeisesti odottaa vuodelle 2011. Silloin on luvassa Bulldozer-arkkitehtuuri, jolla AMD pyrkii vastaamaan Intelin hypersäikeistykseen: Yhden ytimen sisään on upotettu kaksi erillistä ydintä, jotka jakavat osan logiikkatoiminnoista ja välimuisteista. Viimeistään tässä vaiheessa AMD siirtyy myös 32 nanometrin tekniikkaan.
Suoritinsarjat
Intelin palvelimiin suunnatut Nehalem-suorittimet löytyvät Xeon 55xx -sarjasta. Niitä on neljää alisarjaa: W, X, E ja L. Huippumallit ovat W-sarjassa, jonka nimellinen virrankulutus on 130 wattia. Tämän vertailun tehokkaimmat mallit kuuluvat X-sarjaan ja syövät 95 wattia. E on perussarja, jonka virrankulutus on 80 wattia. L-sarjaan on sijoitettu matalavolttiset virransäästömallit, jotka kuluttavat vain 60 wattia.
”Nehalemin käyttämää DDR3-muistia on kolmea eri nopeutta: 1333, 1066 ja 800 megasiirtoa sekunnissa.
Nopeimmat muistit käyvät vain nopeimmilla kellotaajuuksilla toimivien suoritinten kanssa. Nopeimmilla muisteilla ei voi kalustaa koko konetta täyteen, ja koko muisti toimii korkeintaan hitaimman asennetun kamman nopeudella. Lisäksi laitteet tukevat vikasietoisia muistikokoonpanoja.
AMD:n Opteroneilla perussarjan suorittimet – joita tämänkin vertailun palvelimet käyttävät – kuluttavat 75 wattia. SE-sarjan tehomallit kuluttavat 105 wattia ja HE-sarjan säästömallit 55 wattia. Näiden alta löytyy vielä EE-sarja, jonka virrankulutus on vain 40 wattia. Säännöt pätevät sekä neli- että kuusiydinmalleissa. Vanhemmissa kaksiydinmalleissa on oma logiikkansa.
Opteronit käyttävät vanhempaa ddr2-muistia. Muistinlisäyssääntö on yksinkertaisempi: muistikampoja on lisättävä identtisinä pareina.
Suorituskyvyt puntarissa
Ajoimme koneille joukon suorituskykytestejä. Yksittäisiä komponentteja kuten suoritinten ja keskusmuistin nopeutta ja levyjen paikallista suorituskykyä mittaavissa testeissä saatiin suhteellisen suuriakin eroja.
Testiohjelmat, joita ei ole optimoitu käyttämään rinnakkaisia ytimiä ja säikeitä, eivät kuitenkaan anna täyttä kuvaa tämän teholuokan palvelinten käyttökelpoisuudesta.
Virtualisointi happotestinä
Koska palvelinten todennäköinen käyttötapa on virtualisointi, testasimme suoritustehoa myös Microsoftin Hyper-V:tä käyttäen. Määrittelimme palvelimeen kymmenen XP-konetta, joille allokoitiin kaksi virtuaalisuoritinta ja 384 megatavua muistia, ja kuormitimme niitä verkon kautta Everestin testiohjelmalla.
Lisäksi määrittelimme palvelimeen yhden Windows 2003 -palvelimen, jonka IIS-palvelua kuormitimme työasemilta Webbench-testillä. Mittaukset tehtiin tämän virtuaalipalvelimen suorituskyvystä lisäämällä kuormittavia asiakaskoneita yksitellen. Koska palvelimet olivat tällä kuormalla jo ylikuormitettuja, todellisen suorituskyvyn rajat löytyivät.
Tällainen testi mittaa järjestelmän kaikkien komponenttien suorituskykyä. Koska prosesseihin oli määritelty virtuaaliytimiä yhteensä enemmän kuin palvelimissa oli fyysisiä ytimiä, myös suoritinten virtualisointituen toteutus joutui kovalle koetukselle.
Suoritin vie virtaa
Virtasyöpöimmiksi osoittautuivat Dellit, kun taas energiatehokkaimmiksi erottuivat HP:n AMD-malli sekä IBM:n palvelin. Ero sähkölaskussa voi olla sadan euron luokkaa vuodessa. Molemmat HP:t selvisivät voittajiksi joutokäynnillä ja pelkällä levykuormituksella, mutta kukapa tämän teholuokan palvelimia tyhjän pantiksi ostaisi.
Mittasimme laitteiden virrankulutuksen neljässä eri tilanteessa: joutokäynnillä, paikallisen levykuormitustestin aikana, suorittimen kuormitustestin aikana ja virtualisointitestin aikana.
Pisteytys
Suorituskyvyn määrää lähes yksinomaan suoritin, koska laitteiden muu varustelu oli varsin yhteneväistä. AMD-koneet jäivät selvästi Intel-pohjaisista.
Käyttöönottoa ja hallintaa arvioitaessa tarkasteltiin laitteiden mukana tulevia varusohjelmia. HP ja Fujitsu ovat johdonmukaisimpia, Dellin Intel-versio sai lisäpisteen uefi-toteutuksestaan. IBM:llä on kehittämisen varaa pienen palvelinmäärän hallinnassa. Osborne jäi heikon hallintansa vuoksi peränpitäjäksi.
Virrankulutuksen pisteytysperusteet näkyvät suoraan graafista. Laajennettavuutta arvioitaessa otettiin huomioon massamuistien, muistin ja io-väylien (laajennuskorttien) lisäysmahdollisuudet. Voittajiksi selvisivät Fujitsu sekä HP:n ja Dellin Intel-mallit. Osbornea rokotettiin keskusmuistin rajoitteista ja käyttökelpoisten korttipaikkojen niukkuudesta.
Hallinta läheltä ja kaukaa
Palvelimia hallitaan parhaiten etäkonsoleilla ja keskitetyillä hallintaohjelmilla, ja kaikissa vertailun palvelimissa olikin etähallintaportti vakiona.
Perinteisten kvm-kytkinten ystävät joutuvat laitteidensa kanssa päivityskierteeseen, sillä ps/2-liittimiä hiirelle ja näppäimistölle on enää HP:n ja Osbornen malleissa usb:n vallatessa tilaa.
Useimpien valmistajien mielestä konesalissa ahertavat palvelinhuoltajat tarvitsevat myös paikallisen diagnostiikan apuvälineitä, jotka toimivat ilman tietokoneen apua.
Fujitsu Primergy RX300 S5
Eurooppalaista osaamista
+ Runsaasti laajennusvaraa, hyvä kokonaisuus
– Emolevyllä vain kaksi ethernet-porttia
Arvosana: 8,8 Toimituksen valinta
6150 €
Saksassa palvelimensa suunnitteleva ja valmistava Fujitsu oli vertailun ainoa toimittaja, joka ei ollut tukeutunut minkäänlaisiin liitinkortteihin. Kaikki pcie-paikat olivat suoraan emolevyllä. Niitä oli vertailun ennätysmäärä eli seitsemän.
Toisaalta emolevyllä oli vain kaksi ethernet-liitäntää, mikä ei raskaassa virtualisoinnissa riitä pitkälle. Laajennusvaraa oli muutenkin, sillä laitteessa oli paikat peräti kymmenelle lisäkiintolevylle. Fujitsu käyttää vertailun ainoana valmistajana L-sarjan suorittimia, mutta kokonaisvirrankulutuksessa laite on keskitasoa. RX300 on varsin tasapainoinen kokonaisuus, josta on vaikea löytää moitteen sijaa.
Fujitsun käyttöönotto- ja hallintaohjelmistot ovat vuosien mittaan kehittyneet, eikä nykyisissä juuri enää ole moitittavaa.
HP ProliantDL380 G6
Ahkera työjuhta
+ Suorituskyky, hallintaohjelmat
– Liitinkorttien kiinnitys, tukisopimuksen hinta
Arvosana: 8,8 Toimituksen valinta
7149 €
HP:n Intel-palvelin pärjäsi suorituskykytesteissä erinomaisesti. Laitteen emolevyllä on valmiina neljä gigabitin ethernet-porttia, ja asennus- ja hallintaohjelmat ovat totuttuun tapaan selkeitä ja johdonmukaisia.
Virrankulutuksen optimoimiseksi HP tarjoaa kolmea eri toimintomoodia: Parhaan suorituskyvyn, tasapainotetun ja vähävirtaisen. Kahden ensimmäisen välillä ei suuria eroja ole, mutta nimensä veroinen vähävirtainen vaihtoehto pudottaa myös suorituskykyä selvästi.
HP:n kotelosuunnittelija ei ole hemmotellut laitteen ylläpitäjää. Muistin lisäämiseksi kone on purettava liki alkutekijöihinsä. Kotelon sisäisiä tuuletusilmanohjaimia ei saa irrotettua, ennen kuin liitinkorttien suojalevy on otettu pois. Koska liitinkortit on kiinnitetty suojalevyyn, on koneesta samalla nostettava pois kaikki asennetut laajennuskortit.
IBM System X3650 M2
Suorituskykyä vähillä wateilla
+ Energiatehokkuus, suorituskyky virtualisoinnissa
– Testikoneen levyohjain, pienen ympäristön hallinta
Arvosana: 8,6
5500 €
IBM:n palvelin on vertailun koneista toinen, jossa biosia on alettu korvata uefilla. Sen kautta voi tehdä verkkosovitinten ja raidin määrittelyt.
Virtualisointitestissä IBM loisti antaen Intel-koneiden parhaita lukemia vähimmällä virrankulutuksella. Testikoneen erikoisuus oli ainoastaan raid-tasoja 0, 1 ja 1E tukeva, paristovarmistusta vailla oleva levyohjain. Useamman levyn raid-pakan lisääminen vaatii ohjaimen vaihtamisen.
IBM-palvelinten hintaan kuuluu erilliseen hallintatyöasemaan asennettava Systems Director -ohjelma, joka on tarkoitettu mittavien laitemäärien hallintaan: asennusohjeissa mainitaan pieneksi ympäristöksi alle viisi sataa palvelinta.
Yhden koneen hallintaohjelmistot ovat pykälää vaatimattomampia kuin muiden merkkikoneiden. Koska Systems Director on oppimiskynnykseltään vaativa ja vasteajoiltaan hidas, muutaman palvelimen hallintaan jää kaipaamaan kevyempää ratkaisua.
Dell Poweredge R710
Tehoa tuttuuntapaan
+ Tehokas suoritin, hyvä uefi-toteutus
– Korkeahko virrankulutus
Arvosana: 8,5
5149 €
Dell toimitti vertailuun HP:n tavoin testin kireimmät Intel-suorittimet, ja laitteet saivatkin varsin samanlaisia suorituskykyarvoja suoritinta ja muistia testattaessa. Dellissä on valmiina neljä gigabitin ethernet-liitäntää, joten laajennuspaikkoja jää hyvin vapaaksi.
Hallintaohjelmat noudattavat Dellin perinteistä linjaa ilman isompia uudistuksia. Erityismaininnan ansaitsee Dellin uefi-toteutus.
Dell on toteuttanut laiteohjelmien päivitykset internetin kautta uefin avulla. Vanha konfiguraatio voidaan tallentaa ennen päivitystä varamuistiin, ja siihen voidaan palata, mikäli päivityksessä menee jotain mönkään.
Pienen pettymyksen tuotti Dellin virrankulutus, joka oli varsinkin laitetta kuormitettaessa selvästi testin korkein. Testikokoonpanoon nähden ylimitoitetulta tuntunut virtalähde toimi ilmeisesti huonommalla hyötysuhteella kuin muissa laitteissa käytetyt.
HP Proliant DL385 G6
AMD:n lipunkantaja
+ Hallintaohjelmat, energiankulutus
– Liitinkorttien kiinnitys, suorituskyky
Arvosana: 8,2
6100 €
HP:n AMD-versio on ratkaisuiltaan varsin lähellä valmistajan Intel-versiota. Molempiin koneisiin saa testissä käyneen kaksipaikkaisen liitinkortin sijaan ja rinnalle kolmipaikkaisia, joten laajennuskortteja saa kaikkiaan kuusi.
Kaikkia DL380:n hienouksia ei kuitenkaan löydy virranhallintapuolelta. Myös integrointiasteessa on pieniä eroja: esimerkiksi raid-levyohjainta ei ole lähdetty viemään emolle, vaan se on edelleen oma korttinsa.
Suorituskyvyn suhteen DL385 on pienoinen pettymys Intel-koneisiin verrattuna erityisesti virtualisointitestissä. Virrankäytön suhteen DL385 lunasti AMD:n lupaukset ollen vertailun kaikista koneista säästeliäin niin joutokäynnillä kuin kuormitettunakin.
HP:n AMD-laite oli vertailun kolmanneksi kallein laite. Laitteelle on ilmeisin markkina Vmware-taloissa, joissa on vanhaa AMD-asennuskantaa.
Osborne Server 5520R
Perustehoa halvalla
+ Koottu Suomessa, levyjen suorituskyky
– Laajennettavuus, hallinta
Arvosana: 7,9
4025 €
Amerikkalaisen Supermicron emolevyjen varaan palvelimia Suomessa kokoava Mikrolog toimitti ainoana testilaitteen 3,5 tuuman levyillä, mikä selittänee osaltaan sen hyvän sijoituksen levyjä kuormittavissa suoritustesteissä.
Myös palvelimen Intel-pohjainen emolevy poikkeaa monin tavoin muista vertailun palvelimista. Muistinlaajennusvaraa on vähiten, ja emolevyn kolme pcie-paikkaa ovat lähes samassa linjassa estäen korttiliitintä pidempien laajennuskorttien samanaikaisen käytön. Kokonaisuuden kruunaa nippusiteellä liitinkortin tukirautaan kiinnitetty raid-ohjaimen paristo.
Karun oloisesta toteutuksesta huolimatta Osborne on kuitenkin kuronut kiinni välimatkaa muihin palvelinvalmistajiin. Hallintaohjelmistojen kehittymisestä huolimatta selvä ero kilpailijoihin säilyy, ja Osborne kilpailee ennen kaikkea hinta/suorituskyky-suhteella.
Dell PoweredgeR805
Huokea peruskone
+ –
– Suorituskyky, korkeahko virrankulutus, levypaikkojen vähyys
Arvosana: 7,7
4449 €
AMD on mainostanut kuusiytimistä Istanbul-siruaan laitevalmistajille suunnittelusäästöillä, sillä se ei suorana jatkona neliytimiselle Shanghai-suorittimelle vaadi suuria muutoksia emolevyyn. Tämä paistaakin läpi Dellin AMD-palvelimen tekniikasta, joka on ikään kuin puoli sukupolvea valmistajan Intel-versiosta jäljessä. Esimerkiksi uefista ei ole tietoakaan.
Dell toimitti testiin puhtaasti virtualisointiin tarkoitetun laitteiston, jossa on massamuistipaikat vain kahdelle järjestelmälevylle. Levyohjain tukee kuitenkin myös useampia levyjä vaativia raid-tasoja, joten kokoonpanoa ei voi pitää täysin optimoituna.
Suorituskykytesteissä R805 poikkesi eniten HP:n AMD-verrokista virrankulutuksen suhteen. Laite kulutti kuormituksen alla Dellin Intel-koneen jälkeen toiseksi eniten virtaa.
TOIMITUKSEN VALINTA
• Fujitsu Primergy RX300 S5
• HP Proliant DL380 G6
Tasapäisen testijoukon valioiksi seuloutuivat Fujitsu sekä HP:n Intel-malli. Kummankin suunnittelu ja toteutus osoittavat varmaa ammattilaisotetta, ja laitteista on vaikea löytää varsinaisesti heikkoja kohtia.
