Yritys 2.0
Yritys 2.0
Web 2.0:sta on puhuttu kaikkialla jo vuosikausia, ja sen perusideat ovat käytössä lähes jokaisessa uudessa web-palvelussa. Näin siis avoimessa internetissä. Yritysverkoissa muutos on ollut paljon hitaampaa, vaikka erityisesti sosiaalisen median sovelluksista olisi niissä paljonkin hyötyä.
Moni seuraa jo nyt esimerkiksi Facebookia paitsi kotonaan myös työpaikallaan. Harvinaista ei ole enää sekään, että työkoneessa pyörii koko ajan Twitter, Jaiku tai jokin vastaava palvelu, josta näkee, mitä tuttavapiiri milloinkin tekee.
Sosiaalisen median maihinnousu yrityksiin ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tekninen operaatio. Sen mielekäs toteutuminen riippuu siitä, miten yrityksissä on halua muuttaa suhtautumista tietotekniikan käyttöön ja erityisesti verkostoitumisen tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin.
Perinteisesti yrityksen tietojärjestelmistä ja koneista on pyritty karsimaan kaikki suoraan työtehtäviin liittymätön. Rajoitetut käyttöoikeudet työasemiin, tiukat palomuurisäännöt ja minimaalinen sovellusvalikoima ovat tehokkaita keinoja varmistaa, että internetin kohina ei pääse häiritsemään – tai edistämään – työntekoa.
Monella työpaikalla on kuitenkin jo heitetty lapsi pesuveden mukana ja onnistuttu rajoituksilla jopa luomaan kokonaan uudenlaisia tietoturvauhkia. Yksi tällainen uhka on sosiaalinen urkinta. Jos yrityksen työntekijät keskustelevat työaikana keskenään osittainkin avoimessa nettipalvelussa, riski yritystiedon päätymisestä vääriin käsiin on aina olemassa.
Jos taas työntekijöille tarjottaisiin yritysverkossa vastaavat palvelut, joita he ovat tottuneet jo käyttämään vapaa-ajallaan, tietovuotojen riski pienenisi. Samalla entistä suurempi osa niin sanotusta näkymättömästä yritystiedosta tulisi päivänvaloon. Perinteisessä keskitetysti hallitussa tietovarastossa tieto päivittyy hitaasti ja kohtaa vain pienen osan niistä työntekijöistä, joille siitä voisi olla hyötyä.
Yritysohjelmistojen valmistajia luonnollisesti houkuttaa uusien trendikkäiden ratkaisujen tuotteistaminen ja myyminen, mutta pitkälti käyttäjien vapaaehtoisuuteen ja omaan aktiivisuuteen perustuva palvelu ei käynnisty pelkällä asennuksella ja ohjeistuksella. Monen sosiaalisen palvelun perusluonteeseen kuuluva anonymiteetti ja yksityisyys saattavat niinikään olla yritysjohdolle vaikeasti nieltäviä tosiasioita.
Onnistuneiden web 2.0 -hankkeiden lopputulos on jonkinlainen yrityksen sisäisten ja ulkoisten palvelujen yhdistelmä, jossa yritysverkon ja avoimen netin raja hieman sumentuu ja molempien maailmojen parhaat piirteet yhdistyvät. Tällaisiin palveluihin voitaisiin onnistua houkuttelemaan myös yrityksen asiakkaita myynnin tietovarastoja kartuttamaan.
