Tietotekniikkaa viidellä vuosikymmenellä
Tietotekniikkaa viidellä vuosikymmenellä
Tietokone-lehden pitkäaikainen kolumnisti ja suomalaisen tietotekniikan pioneeri, professori Osmo A. Wiio muistelee pitkää jo yli 40 vuotta sitten alkanutta uraansa alalla, jolla tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut aivan erityisen vaikeaa.
Ensimmäiset kokemukseni tietokoneista liittyivät 1960-luvulla väitöskirjatyöhöni. Sain silloiselta työnantajaltani luvan käyttää reikäkorttikoneiden luppoaikaa lävistääkseni luettavuustutkimusteni kokeiden aineistoa reikäkorteille. Kiikutin ensimmäiset korttipaketit Kaapelitehtaalle, jossa asiakastöitä laskettiin. Sitten sain luvan jatkaa Tampereen yliopistossa, jonne hankittu Elliott 803B aloitti laskennan 1966.
Väittelin joulukuussa 1968 ja aloitin Sitran palveluksessa yhtenä ensimmäisistä sinne palkatuista. Tehtäviini kuului muun muassa nykyaikaisen tulevaisuudentutkimuksen aloittaminen. Sitran perustaja ja silloinen yliasiamies kansleri Klaus Waris kehotti minua miettimään, miten voitaisiin hyödyllisesti käyttää Sitralle tulossa olleita Suomen Pankin voittovaroja. Professori Eino Tunkelon kanssa ideoimme Suomen yliopistoille yhteisen suurtietokoneen. Sellaisen Sitra kustansikin ja UNIVAC 1108 palveli valtion tietokonekeskuksessa yliopistojamme vuosina 1970–1982.
Kolvi kädessä
Olin ollut radioamatööri vuodesta 1948 ja vuodesta 1949 lähtien kirjoitin DI Unto V. Somerikon kanssa useita elektroniikan rakenteluun keskittyviä radiokirjoja. 1960-luvulla toimin myös Suomen Radioamatööriliiton puheenjohtajana. Siten ei ollut mitenkään ihmeellistä, että kiinnostuin heti tietokoneiden uudesta kehityksestä eli ”mikrotietokoneista”. Tilasin tuolloin amerikkalaista elektroniikkalehteä Popular Electronics, jonka tammikuun numerossa 1975 selostettiin omatekoisen tietokoneen rakentamista.
Harkitsin vakavasti artikkelin pohjalta tehdyn MITS-rakennussarjan tilaamista, mutta kova dollarihinta ja laitteen alkeellinen ohjelmointi lykkäsivät aikomusta. Radiomessuilla 1977 näin sitten suomalaisen insinööri Osmo Kainulaisen esittelevän suunnittelemaansa omatekoista tietokonetta ja lienen ollut tuon Telmacin painopiirin ensimmäisiä tilaajia. Omatekoisella näppäimistöllä varustettu laite, joka käytti näyttönä televisiota ja massamuistina äänikasettia, valmistui pikavauhtia, ja sillä opettelin konekielisen ohjelmoinnin.
Telmacia seurasi amerikkalainen SOL-20, johon olin tutustunut tammikuussa 1978 suomalaista sukujuurta olleen amerikkalaisen tietokoneprofessori Richard Basslerin kotona. SOL oli jo ”oikea” tietokone. Sen käyttöjärjestelmänä oli Basic, joka myöhemmin korvautui CP/M-järjestelmällä. Laite on nyt Tekniikan museossa.
Kokosin vielä pari muutakin CP/M-konetta ennen siirtymistä ensimmäiseen pc-koneeseen vasta vuonna 1985. Tähän päivään asti olen koonnut pöytäkoneeni itse, mutta kannettavat ovat sentään peräisin kaupan hyllyiltä. Omat tietokoneeni ovat olennaisesti liittyneet akateemiseen työhöni. Niillä olen laskenut tutkimusaineistoni tilastollisia ominaisuuksia ja niillä olen kirjoittanut tutkimusraportit sekä monet oppikirjani.
Lakeja säätämässä
Tietokoneista kirjoitin jo ennen mikrotietokoneiden käyttämistä tai rakentamista. Olen myös ”säätänyt” eräitä viestinnän ja tulevaisuudentutkimuksen lakeja, joista tunnetuin on viestinnän ensimmäinen laki: ”Viestintä yleensä epäonnistuu paitsi sattumalta.” Tulevaisuudentutkimuksen kaksi ensimmäistä lakia ovat peräisin 1970-luvun alusta. Niistä ensimmäinen kuuluu: ”Läheinen tulevaisuus yliarvioidaan”. Toinen laki on: ”Kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan”. Olen itsekin vuosien varrella syyllistynyt molempiin!
Seuraavassa eräs ennuste vuonna 1969 julkaistusta kirjasta ”Tieteen eturintamasta”, johon kirjoitin useita lukuja: ”Halukkaiden käytettävissä on television tapaisia lukulaitteita, joiden avulla voi saada luettavakseen mitä tahansa teoksia kirjastoista. Samoilla laitteilla voi olla yhteydessä kauppoihin ostoksien tekemistä varten ja pankkeihin raha-asioiden hoitamiseksi. Kuvaruutuun ilmestyvät tiliotteet ja nostot. Panot siirtyvät välittömästi rahalaitoksen tietokonerekisteriin.” Aliarvioksihan tämä osoittautui toisen lakini mukaisesti. Nykyistä internetiä ei tietääkseni kukaan arvannut kohdalleen.
Kolumnistin näköaloja
Tietokone-lehti alkoi ilmestyä 1982 ja olen ollut alusta alkaen sen avustaja, tosin taukoja on ollut eri syistä matkan varrella. Kolumnini alkoivat nimellä ”Osmon Sivu” ja esimerkiksi lehden 2/1985 kerroin, miten päädyin tietokoneiden pariin. Jutun lopussa kirjoitin: ”Minulle tietokone on ja on aina ollut työkalu. Tai – onhan se tavallaan sikäli harrastuskin, että olen aina askarrellut elektroniikan parissa ja tina on sulanut juottimessani jatkuvasti. Mutta itse laite on työkalu – ja hyvä onkin.”
Numeron 9/1986 palstalla tarkastelin henkilökohtaisten tietokoneiden uranuurtajia otsikolla ”Pioneerit lähtevät”. Kerroin esimerkiksi kalifornialaisesta matematiikan opettaja George Morrow’sta, joka perusti Thinker Toys-nimisen yrityksen. Sen S-100-järjestelmän koneen kerrotaan olleen yhtenä mallina IBM:n PC:n kehityksessä. Oma S-100-koneeni on vieläkin kellarissamme odottamassa varsinaisen tietokonemuseon perustamista.
Viestinnän tutkijana kiinnitän jutuissani luonnollisesti huomiota myös ihmisen ja tietokoneen väliseen viestintään. Yhtäältä siihen, miten ihmisen ja tietokoneen yhteistyö sujuu ja miten saamme tietokoneen avulla sanomamme mahdollisimman selväksi ja tehokkaaksi. Toisaalta siihen, miten tietokoneen käytöstä saadaan tehtyä ”käyttäjäystävällistä” kaikille käyttäjille.
Esimerkiksi Tietokoneen numerossa 8/1987 puutuin asiaan otsikolla ”Tietotekniikan inhimilliset tekijät”. Kirjoitin: ”Kirjallinen dokumentointi on pääasiassa surkeata, se on joko tekniikan edustajien toisille asiantuntijoille tekemää tai sitten liian aatamista lähtevää. Vähäinenkin inhimillisen viestinnän koulutus olisi tuottanut kvanttihypyn ymmärrettävyydessä”. Yhdeksän vuotta myöhemmin, syyskuussa 1996, kirjoitin otsikolla ”Esitysviestintä ja tietotekniikka” seuraavasti: ”Erinomainen esittäjä ilman mitään esitystekniikkaa yleensä voittaa huonon esittäjän, jolla on apunaan kaikki mahdolliset vempeleet. Kaiken lisäksi on jopa olemassa ’liian hyvä esittäjä’, jonka loistavan esityksen jälkeen yleisö jää kysymään: ’Mitä hän oikeastaan sanoi?’ Loistava esitystekniikka ei kuitenkaan aina ole onnistuneen viestinnän edellytys.”
Informaatiota ei voi syödä
Elämme parhaillaan kansainvälisen laman aikaa enkä tätä kirjoittaessani vielä tiedä, mihin päädytään. Toukokuussa 2001 puutuin kolumnissani juuri päättymässä olevaan kansainväliseen lamaan, joka vaikuttaa nykytilanteen kenraaliharjoitukselta: ”Olen viime vuosina muutamaan otteeseen Tietokoneen palstoilla varoitellut liiallisista odotusarvoista ja it-kuplista.” …”Muistutan, että puhun informaatioteollisuudesta, informaation tuottajista.
Esimerkiksi Nokia on pääasiassa laitetuottaja eikä aineettoman informaation tuottaja. Ehkä hieman aliarvioin informaation menekkiä, mutta kännykän kilinöitä tai näytön tikku-ukkoja on vain rajallinen määrä, ei niillä pitkään mikään yritys elä.”
”Saarnaanko siis liiallista varovaisuutta? Onhan aivan selvää, että jos meillä Suomessa ei oltaisi tietotekniikan riskejä otettu, emme olisi eturivin it-maita koko maailmassa”… ”Toivon vain, että Suomessa vastaisuudessa tutkitaan hieman tarkemmin sekä mennyttä että tulevaa ja kartoitetaan karit. Ei ihminen ole miksikään muuttunut uuden talouden vaikutuksesta, eikä kännykkä tai tietokone muuta savannin vaeltajan aivoja supertietokoneeksi”.
Näin siis edellisen laman loppuvaiheissa. Nyt maailmalla on meneillään paljon suurempi talouden romahdus, joka alkaa muistuttaa 1920-luvun lopun aikoja. Siitä huolimatta tässä pohjoisessa maailmankolkassa ei näytä aivan surkealta, sillä olemme varautuneet vaikeuksiin entistä paremmin.
Muistutan kuitenkin vastaisen varalle useasti toistamastani varoituksesta: ”Informaatiota ei voi syödä, siinä ei voi asua eikä se paljon lämmitä kylminä talvi-iltoina.”
Lopuksi
Tämä juttuni on viimeinen Tietokone-lehden vakinaisena avustajana. Tieteellinen ja tekninen kehitys tarvitsee tiedon jatkuvaa kasaantumista, mikä puolestaan johtaa uusiin teoreettisiin ja käytännöllisiin sovelluksiin. Tietokone-lehdellä on tässä tehtävässä ollut maassamme hyvin tärkeä tehtävä ja olen iloinen siitä, että olen saanut olla tässä tiedon kartuttamisessa mukana.
