Tyyliä työpöydälle

TERO LEHTO
TUOTEARVIOT: HENRI KUOKKA
KUVAT: TIMO SIMPANEN
PIIRROKSET: PETRI ROTSTEN

Perinteisen PC:n tylsän muotoilun ja monimutkaisuuden vastineeksi on ryhdytty rakentamaan uudenlaisia mikroja. Yhteistä näille legacy-free- ja paneelikoneiksi kutsutuille laitteille on helppokäyttöisyys, moderni muotoilu ja pieni koko. Tutkimme, mihin nämä Internet-ajan tietokoneet pystyvät ja soveltuvat.

Mukana vertailussa:
Acer Veriton FP
Compaq iPaq Desktop
Dell OptiPlex GX150
Fujitsu-Siemens Celvin
Fujitsu-Siemens Jetson
HP e-Vectra
IBM Netvista S40
IBM Netvista X40
Toshiba Equium 2000

Tietokoneiden vaihtelevat kokoonpanot ja erilaiset liitäntäratkaisut aiheuttavat päänvaivaa etenkin yritysten tietohallinnosta vastaaville. Usein ongelmien aiheuttajia ovat erilaiset liittimet, korttipaikat ja niihin asennetut laitteet, jotka eivät taivu yhteistyöhön esimerkiksi käyttöjärjestelmän kanssa.

Vanhat liittimet lisäävät myös kustannuksia, kun laitteisto on tehtävä yhteensopivaksi monenlaisten epästandardien komponenttien kanssa. Ei olekaan ihme, että etenkin laitteistovalmistajat luopuisivat mielellään kokonaan perinteisistä liittimistä. Niiden tilalle tarjotaan USB-liitäntöjä (Universal Serial Bus), joihin asennetut laitteet on helppo tunnistaa ja saada toimimaan.

Samalla kun liitäntäratkaisuja on yksinkertaistettu, valmistajat ovat keskittyneet yhä enemmän koneiden ulkonäön viimeistelyyn. Ulospäin tämä näkyy koteloina, joissa on panostettu tyylikkääseen muotoiluun ja tavallista harmaata puhuttelevampiin väreihin.

Näissä Internet-ajan mikroissa on huomattavia eroja ominaisuuksissa ja hinnoittelussa. Tämän vuoksi jaoimme koneet vertailussa kahteen eri ryhmään: legacy-free- ja paneelimikroihin. Keräsimme mukaan yhdeksän konetta, joista kolme oli paneelimikroja ja kuusi legacy-free-laitteita.

Eroon perinteiden rasituksista

Legacy-free tarkoittaa uudenlaista ajattelutapaa suunnitella PC, jotta se olisi mahdollisimman helppokäyttöinen, varmatoiminen ja näyttävän näköinen. Koneissa on luovuttu perinteisistä rinnakkais-, sarja- ja PS/2-porteista sekä ISA-väyläisistä korttipaikoista.

Ulkoisena liitäntänä käytetään USB:tä, koska siihen liitettyjen laitteiden tunnistaminen ja käyttöönotto onnistuu nopeammin ja varmemmin. Koneet on suunniteltu niin helpoiksi, että käytön aloittamiseksi riittää kaapeleiden kiinnittäminen ja virran päälle kytkeminen. Käyttöjärjestelmäkin on jo valmiiksi esiasennettuna.

Tavoitteena laitteissa on ollut halvat ylläpitokustannukset normaaleissa toimistotietokoneissa. Laajennettavuus on rajoittunut USB-laitteisiin, eikä esimerkiksi tekstinkäsittelyyn tarkoitetuissa koneissa yleensä enempää tarvitakaan.

Nopeus ei ole legacy-free-laitteissa itseisarvo. Toimistokäytössä koneet ovat käypiä useitakin vuosia, ja sen jälkeen ne on halvempaa vaihtaa uuteen kuin päivittää ajan tasalle.

Toimistojen lisäksi laitteet sopivat myös kotitalouksien perusmikroiksi helppokäyttöisyytensä vuoksi. Vaativan kotikäyttäjän tarpeisiin eli käytännössä pelaamiseen legacy-free-laitteita ei ole suunniteltu.

Vaihtelevia kokoonpanoja

Legacy-free-laitteita ei ole ollut markkinoilla pitkään. Alkuvaiheessa mallien elinkaari näyttää olevan hyvin lyhyt, ja monet valmistajat uusivat mallejaan sitä mukaa,kun nopeammat prosessorit halpenevat.

Kellotaajuudet vaihtelevat 500:sta 933 megahertsiin. Fujitsu-Siemens Celvin pyörii vaatimattoman 500 megahertsin AMD K6-2 -prosessorin varassa ja HP e-Vectra Intel Celeronilla. Muissa koneissa käytetään tehokkaampia Pentium III -suorittimia.

Muistia koneissa on tavalliseen koti- ja toimistokäyttöön riittävät 128 megatavua lukuun ottamatta Celviniä, jossa on tyytyminen 64 megatavuun. Kiintolevyissä vaihteluväli oli kahdeksasta aina 40 gigatavuun. Levytilan merkitys on vähäinen työskenneltäessä yrityksen lähiverkossa, jossa suuret tietomäärät säilytetään joka tapauksessa lähiverkon palvelimella.

Legacy-free-koneiden ytimenä on tavallista ATX-emolevyä pienempi FlexATX. Siinä on kiinnitetty huomiota erityisesti pienen koon asettamiin rajoituksiin ja jäähdytykseen. Koneiden emolevy Fujitsu-Siemensin Celviniä lukuun ottamatta perustuu Intelin 810- tai 815-piirisarjoihin.

Yhteistä mikroille on myös tilan säästämiseksi emolevylle integroidut näytönohjain, ääni- ja verkkokortti. Laitteiden multimediaominaisuudet ovatkin äänen ja liikkuvan kuvan toistamisessa vaatimattomat, mutta näitä ominaisuuksia ei tavallisessa toimistotyössä juuri tarvitakaan.

Niukka laajennettavuus

Legacy-free-laitteista selviää nopeasti, että ne on tarkoitettu käytettäväksi sellaisenaan ja korvattavaksi uudella, kun teho ja ominaisuudet eivät enää riitä. Esimerkiksi vapaa keskusmuistipaikka on vain Fujitsu-Siemens Jetsonissa ja IBM Netvista S40:ssä. Vapaita PCI-korttipaikkoja oli vain Dell OptiPlexissa ja Netvistassa. Nämäkin vaativat tavallista matalampia PCI-kortteja, koska tilaa ei kotelossa riitä tavallisille korteille.

Laitteiden laajentaminen jää siis USB-liittimien varaan, joiden määrä vaihtelee kahdesta viiteen. USB-laitteina on saatavina esimerkiksi ZIP- ja CD-asemia, kuvanlukijoita, digitaalikameroita ja tulostimia. Jos liitännät loppuvat kesken, voi hubin kautta liittää vielä useampia laitteita.

Suurin hankaluus monissa liittimissä on, että eri laitteita kaapeleineen kertyy koneen ympärille. Tilanteen helpottamiseksi USB-liittimiä on sijoitettu koneen eteen, taakse ja esimerkiksi Jetsonissa myös näppäimistöön.

Koska legacy-free -koneet nojaavat liitettävyydessä vahvasti USB:n varaan, on niiden käyttöjärjestelmien oltava käytännössä Windows 98, Me tai 2000.

Toimisto-ohjelmia ei koneiden mukana tule, mikä kertoo enemmän pääasiallisesta kohderyhmästä kuin pihtailusta. Laitevalmistajat laskevat, että yritykset mieluummin säästävät koneiden hinnassa ja huolehtivat tarvittavista ohjelmistoista omien lisenssijärjestelyjensä kautta.

Välivaiheen rajoituksia

USB-liitäntä on vaivaton liitäntä lisälaitteille, muttei suinkaan ongelmaton. Kodeissa ja yrityksissä on kuitenkin edelleen paljon laitteita, kuten digitaalikameroita, kuvanlukijoita ja ZIP-asemia, jotka on tehty vain rinnakkais- tai sarjaporttiin liitettäviksi.

Osa mikronvalmistajista on katsonut paremmaksi jättää koneisiinsa vielä perinteiset liittimet. Tällaisia legacy-light-malleja edustavat vertailussa Compaq iPaq, Dell OptiPlex ja HP e-Vectra.

USB:n ongelmana on pieni siirtonopeus, joka on nykyisin enimmillään 12 megabittiä sekunnissa. Nopeus riittää hyvin esimerkiksi kuvanlukijan käyttämiseen. Ongelmiin törmätään silloin, kun laitteita on samanaikaisesti käytössä useita ja niissä pitäisi siirtää suuria tietomääriä nopeasti. Massamuisteille, kuten ulkoisille kiintolevyille, 12 megabittiä sekunnissa ei ole järin kehuttava nopeus.

Lähitulevaisuudessa kaistanleveysongelmista päästään eroon, kun USB 2.0 -standardi valmistuu ja yleistyy. Se nostaa nopeuksia tuntuvasti jopa 480 megabittiin sekunnissa.

Paneelinäyttö ja pienkone yhdessä

Paneelimikroilla tarkoitetaan litteän TFT-näytön yhteyteen integroituja pienkoneita. Niitä on alkanut tulla yhä useammalta laitevalmistajalta TFT-näyttöjen halpenemisen myötä. Koneiden edut ovat pienessä koossa, kevyessä painossa ja edustavassa ulkokuoressa. Vertailussamme paneelimikroja edustavat Acer Veriton FP, IBM Netvista X40 ja Toshiba Equium 2000.

Vertailun laitteet perustuvat 15-tuumaiseen paneelinäyttöön. Kotelon sisällä sykkii Intelin Celeron- tai Pentium III -prosessorit. IBM käyttää emolevyllä vieraampaa SiS 630 -piirisarjaa, kun kahdessa muussa on perinteisistä työasemista tuttu Intelin 440BX.

Paneelimikroissa on legacy-free-laitteiden tapaan luotettu paljolti USB-liittimiin, sillä IBM:ssä ja Toshibassa ei ole lainkaan perinteisiä liittimiä. Acer edustaa legacy-light-ajattelua sikäli, että kotelossa on myös rinnakkais-, sarja- ja PS/2-liitännät.

Vähän valinnanvaraa

Vertailuun valittiin vähintään 500 megahertsin suorittimella ja Windows 2000 -käyttöjärjestelmällä varustettuja paneelimikroja, joiden suorituskyky riittää toimistokäytössä pitkälle eteenpäin. Rajaukseen mahtuvia laitteita ei ole Suomen markkinoilla kovin paljon suhteellisen kalliin hinnan vuoksi, joten tähän ryhmään tuli lopulta vain kolme laitetta.

Paneelimikroissa valinnanvara on komponenteissa ja varustelutasossa melko vähissä, minkä takia laitteet tilattiin oletuskokoonpanolla. Iso osa hinnasta muodostuu kotelon yhteyteen rakennetusta TFT-näytöstä.

Acer Veriton FP ja IBM Netvista X40 käyttävät lähes samannopeuksista Pentium III -prosessoria, kun taas Toshiba Equiumissa palvelee selvästi hitaampi 500 megahertsin Celeron. Netvista-paneelimikrossa piirisarjana on SiS 630, kun sen kahdessa kilpailijassa on perinteinen Intelin 440BX-piirisarja.

Paneelimikroissa ääni- ja video-ominaisuudet eivät anna liiemmin ylistämisen aihetta, ja esimerkiksi äänikortti onkin integroitu emolevylle. Näytönkäsittelystä huolehtii Acerissa ja Toshibassa ATI Rage -ohjain. Se tarjoaa riittävän suorituskyvyn toimistokäyttöön ja osaa esimerkiksi purkaa MPEG-videoita. Pelaamiseen ohjaimen vääntö ei kuitenkaa riitä. IBM:ssä tilanne on vieläkin huonompi, sillä näytönohjain on emolevylle integroitu piiri.

USB-liittimien ja yrityskäytön takia luonnollinen käyttöjärjestelmävalinta koneisiin on Windows 2000. Toimisto-ohjelmia ei näissäkään tule mukana yritysten omien lisenssijärjestelyjen takia.

Helppokäyttöisiä ja tyylikkäitä

Legacy-free-koneista on rakennettu edullisia ja helposti käytettäviä sekä ylläpidettäviä koneita. Ne ovatkin tyylikäs vaihtoehto perinteiselle PC:lle tavalliseen toimistotyöhön. Nykyisten koneiden suorituskyky riittää tähän mainiosti, ja vanhaksi käytyään kone kannattaa suoraan vaihtaa uuteen eikä panostaa päivittämiseen.

Paneelimikrot ovat sopivia koneita pieneen toimistotilaan, mutta niiden hankintaa rasittaa suhteellisen korkea hinta. Samalla rahalla saa näppärästi esimerkiksi mukana kulkevan pienikokoisen kannettavan tehomikron. Paneelimikrot tarjoavat kuitenkin vastineeksi isomman näytön ja normaalikokoisen näppäimistön sekä hiiren.

LEGACY-FREE-MIKROT

Fujitsu-Siemens Jetson
Jetson on näyttävä ja hyvin tuotteistettu kokonaisuus, joka menestyi lähes jokaisella osa-alueella. Erityistä kiitosta se ansaitsee USB-liittimien määrästä ja sijoittelusta, multimediaominaisuuksista, DVD-asemasta sekä hyvästä kiintolevy- ja keskusmuistivarustuksesta.

Dell OptiPlex GX150
Vertailun sovellustesteissä aivan omaan luokkaansa karannut Dell Opti-Plex on tehokas legacy-light-laite, joka kohtuullisesta hinnastaan huolimatta tarjoaa riittävästi tehoa vaativaan toimistokäyttöön. USB-liitäntöjä on riittävästi koneen edessä ja takana, eikä käytettävyydessä muutenkaan ole valittamista.

PANEELIMIKROT

Acer Veriton FP
Acerin paneelimikro ylsi suorituskyvyssä nopeimmaksi sarjassaan paljolti ATIn näytönohjaimen ansiosta, joka päihittää selvästi kilpailijoiden emolevylle integroidut piirit. Laitteen käytettävyys on erinomainen molemmille sivuille sijoitettujen liitäntöjen ansiosta. Paneelin katselukukulma on yllättävän laaja ja kuvanlaatu hyvä. Acerin laajennettavuus on myös hyvä.