Anonyymisti nimellä
Anonyymisti nimellä
Nettikirjoittelu puhuttaa jälleen. Tällä kertaa halutaan saada aisoihin anonyymi nettikeskustelu ja blogitus. Vielä muutama kuukausi sitten oltiin päinvastoin huolissaan siitä, että lapset ja nuoret kirjoittavat nettiin omilla nimillään. Silloin nuoria vielä neuvottiin suojaamaan yksityisyyttään ja välttämään oman nimen käyttöä netissä aina kun mahdollista.
Nyt sen sijaan toivotaan netin keskustelufoorumien ylläpitäjien keräävän kirjoittajien henkilötiedot silloinkin, kun he kirjoittavat nimimerkin suojassa jostain henkilökohtaisesta tai arkaluontoisesta aiheesta.
Kumpikin vaatimus, nettikeskustelijoiden täydellinen anonymiteetti ja täydellinen tunnistaminen ovat käytännössä hankalia, elleivät mahdottomia. Molemmat kertovat lähinnä siitä, miten huonosti nettikeskustelujen tekniikka ja kulttuuri tunnetaan.
Anonymiteetti on helpompi toteuttaa, mutta sekin vaatii käyttäjältä hieman vaivannäköä. Normaalisti meidän tekemisistämme jää palvelimille tietoja, jotka paljastavat kuka on ollut asialla. Jos palvelin sijaitsee Suomessa, viranomaiset saavat nämä tiedot tarvittaessa käyttöönsä. Näin saatiin esimerkiksi Ruususen herjaajat kiinni.
Sen sijaan aukoton tunnistaminen on jo vaikeampi haaste. Toistaiseksi vahvahko tunnistaminen on ylipäätään mahdollista vain joissain pankkien ja viranomaisten palveluissa, mutta ei keskusteluissa.
Poliisi voi siis rikosta tutkiessaan jäljittää monien nettikeskusteluiden kirjoittajat varsin helposti, vaikka he käyttäisivät nimimerkkiä. Keskustelijat voivat kuitenkin halutessaan myös peittää omat jälkensä niin hyvin, ettei viranomaisille jää mitään keinoa selvittää, kuka kunkin tekstin on kirjoittanut.
Internetin anonymiteetillä on kaksi puolta. Toisaalta anonymiteetti edistää demokratiaa ja suojaa kansalaisoikeuksia. Yhteiskunnan epäkohtia ja vallanpitäjien rötöksiä voi nostaa esiin turvallisesti, ilman riskiä vastatoimista. Suuressa osassa maailmaa viranomaiset etsivätkin kiivaasti keinoja netin anonymiteetin purkamiseksi.
Ja voi niitä, jotka eivät ole ymmärtäneet suojata nickiään kunnolla. Hallitustaan kritisoineita blogittajia ja nettikeskustelijoita vangitaan ja tuomitaan eri puolilla maailmaa jatkuvasti.
Toisaalta netin anonymiteetti suojaa myös herjaajia, vihaan ja väkivaltaan lietsojia sekä pedofiilejä. Erityisen vastenmielistä on rikollisen aineiston levittäminen toisen henkilön nimissä. Esimerkiksi eräät kansanedustajat ovat olleet jo pidemmän aikaa tällaisen häirinnän kohteina. Ei ihme, että ajatus netin anonymiteetin rajoittamisesta saa poliitikkojen parissa niin helposti kannatusta.
Kokonaan anonymiteettiä ei netistä pystytä koskaan karsimaan, se on fakta. Suojatun internetviestinnän hyödyt ovat niin paljon haittoja suuremmat, ettei se ole yksinkertaisesti mahdollista. Nettikeskustelijoiden lisäksi myös liikemaailma, kansalaisoikeusjärjestöt ja rikolliset käyttävät samoja teknologioita tietoliikenteensä suojaamiseen.
Jos esimerkiksi Kiina haluaisi estää kansalaisoikeusaktivisteja kertomasta ulkomaille, mitä Tiibetissä tapahtuu, se joutuisi estämään kaiken suojatun tietoliikenteen. Sen seurauksia Kiinan talous ei kestäisi. Edes Myanmar ei ole yrittänyt, vaikka sen talous on paljon Kiinaa eristyneempi.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen on ehdottanut erityisen nettivaltuutetun toimiston perustamista vastauksena anonyymin nettiviestinnän haittoihin. Nettivaltuutetun tehtävänä olisi aktivoida julkista keskustelua internetviestinnän pelisäännöistä ja valvoa näiden pelisääntöjen toteutumista.
Vaikka internetviestintää ei voi valvoa ja hallita samalla tavalla kuin perinteisiä tiedotusvälineitä, nettivaltuutetulle on olemassa sosiaalinen tilaus. Hänen roolinsa ei saisi kuitenkaan rajoittua pelkkään valvontaan ja mahdollisten sanktioiden määräämiseen.
Itse asiassa nettivaltuutetun tulisi toimia ensisijaisesti netin käyttäjien, niin nettikeskustelijoiden kuin netin passiivisempienkin asukkien edunvalvojana ja äänitorvena. Näin nettivaltuutetun kannanottoja opittaisiin kunnioittamaan myös netissä. Tähän mennessähän viranomaisten toiminta ei ole netissä paljon arvostusta osakseen saanut.
Itse asiassa jonkinlaista nettiasiamiestä tarvittaisiin kipeästi jo nyt, sillä internetiä koskevan lainsäädännön valmistelusta ja käsittelystä puuttuu tällä hetkellä netin käyttäjien näkökulma kokonaan. Nettiasiamies olisi luonteva taho kuultavaksi ja kuunneltavaksi, kun näitä lakeja työstetään hallituksessa ja eduskunnassa.
Eikä kansalaisnäkökulman esiin nostajia ole tietoyhteiskuntapoliittisessa julkisessa keskustelussa ainakaan liikaa. Myös siinä roolissa nettivaltuutetun toimistolla riittäisi työsarkaa.
