Värikästä edullisesti
Olli Majander • Mittaukset: Olli Majander, Toni Kilpeläinen • Kuvat: Timo Simpanen
Värikästä edullisesti
Vielä muutamia vuosia sitten värilaserin hankinta kotikäyttöön vaati paksua lompakkoa. Nyt lähes joka merkiltä löytyy alle 300 euron malli.
Testissä:
• Brother HL-4040CN
• Canon LBP 5050n
• HP Color Laserjet LP1515n
• Lexmark C540n
• Oki C3300n
• Samsung CLP-315
• Xerox Phaser 6125
Kotiin tai pientoimistoon on perinteisesti hankittu väritulostimeksi mustesuihkutekniikkaan perustuvia laitteita. Ne ovat olleet hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempia kuin värilaserit. Lisäksi niiden tuottama laatu varsinkin valokuvia tulostettaessa on ollut vertaansa vailla.
Värilasereiden hinnat ovat muun tietotekniikan tapaan laskeneet voimakkaasti, ja alkavat olla jo täysin kotikäyttäjän kukkarolle sopivassa luokassa. Halvimmillaan värilaserin omistajaksi pääsee alle 200 euron sijoituksella.
Myös tulostuslaatu on silminnähden kehittynyt. Mustesuihkutulostimen valinta kotikäyttöön ei ole enää itsestäänselvyys.
Markkinoilla on iso joukko tulostinvalmistajia, joilta pyysimme testattavaksi malliston halvimman värilaserin. Kaikkiaan saimme testiin seitsemän erimerkkistä tuotetta.
Kun laatu ratkaisee
Normaalissa tekstitulostuksessa jopa halvimmat laitteet tuottavat erinomaista jälkeä. Eroja voidaan havaita lähinnä vain äärimmäisen pienellä kirjasinkoolla tulostetuissa teksteissä, mutta näiden lukemiseen tarvitaan joka tapauksessa suurennuslasia.
Varsinaiset erot paljastuvat testaamalla laitteiden kykyä tulostaa valokuvia. Samalla selviää, kuinka hyvin halvat värilaserit pystyvät kilpailemaan mustesuihkujen tulostuslaadun kanssa.
Ehkä tärkein yksittäinen värisävy valokuvatulostuksessa on ihonväri, sillä jokainen kuvaaja haluaa kuvissaan olevien ihmisten näyttävän mahdollisimman luonnollisilta. Siten ihonvärin toistoa voi pitää laadun yhtenä mittarina.
Parhaiten ihonväriä tulostivat Lexmark ja Xerox. Muissa testikuvissa Canon, Lexmark ja Samsung tuottivat parhaimmat vedokset. HP:n kuvia vaivasi tummuus. Vastaavasti Brotherin tulosteet olivat kautta linjan väreiltään haaleita. Okin kuvissa punaiset sävyt korostuivat liiaksi.
Tulostuslaatua voi säätää ajureiden asetuksista kaikissa laitteissa. Valokuvien tulostusta testattiin sekä oletusasetuksilla että parhaalla käytettävissä olevalla valinnalla. Xeroxissa paras laatu oli oletuksena käytössä.
Osalla laitteista ei parhaan ja oletuslaadun välillä ole havaittavissa mitään eroa. Osalla niistäkin laitteista, joissa eroja esiintyy, normaalilaatu on varsinaista fotolaatua parempi. Monet ajurit antavat mahdollisuuden säätää myös yksittäisiä värejä, mutta oikeiden sävyjen hakeminen sitä kautta vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.
Kaiken kaikkiaan lasereiden kuvanlaatu on hyvin lähellä mustesuihkujen tasoa, mutta jonkin verran eroa vielä on. Tarkkuudessa eroa tuskin koskaan saadaan täysin umpeen tulostusteknisistä syistä. Mustepisaran kokoa on helpompi hallita kuin värijauhetta.
Vaikka lasereiden tuottama sävymaailma on jo hyvä, ne häviävät jonkin verran parhaille mustesuihkuille sävyjen syvyydessä ja hehkussa. Tästä huolimatta lasikehykseen seinälle ripustettu värilaserin valokuvatuloste menee puolen metrin päästä katsottuna täydestä.
Nopea, nopeampi, laser
Sen minkä laser häviää laadussa mustesuihkulle, se ottaa kaksinverroin takaisin nopeudessa. Laserin heikkous on ensimmäisen sivun tulostukseen kuluva aika, sillä koneisto täytyy ensin lämmittää tulostuskuntoon. Tämän jälkeiset sivut syntyvät jo huomattavasti tiuhempaan tahtiin varsinkin nykyisillä one pass -koneistoilla, jotka tulostavat kaikki värit yhdellä paperin siirtokerralla aiemman neljän sijasta.
Nopeimmin lämmitys sujui Okilta ja Lexmarkilta, jotka sylkäisivät ensimmäisen sivun sekä mustavalkoisena että värillisenä ulos alle 20 sekunnissa. Samsungin tulos oli samaa luokkaa mustavalkoisena, mutta värilliseen sivuun kului lähes kaksinkertaisesti aikaa. HP ja Canon hieroivat ensimmäistä sivua yli 30 sekuntia.
Kokonaan mustavalkoisen tekstidokumentin tulosti nopeimmin Lexmark, mutta värillinen dokumentti tuotti ajurille ongelmia. Tulostus katkesi useimmiten kesken muutaman sivun jälkeen. Valmistajan tukisivuiltakaan ei apua löytynyt, sillä uutuustulostimelle ei vielä löytynyt ajuripäivitystä. Brother, Lexmark ja Oki tuottivat tekstiä noin 10 sivua minuutissa loppujen saavuttaessa tasaisesti hieman alle 7 sivun tuloksen.
Laserin nopeuteen ei juuri vaikuta se, tulostetaanko tekstiä vai valokuvaa. Koneisto toimii täsmälleen samalla nopeudella. Ainoastaan tulostusta ohjaava prosessori ja ajuri joutuvat tekemään valokuvien kanssa enemmän töitä, joten kuvien tulostus kestää yleensä muutaman sekunnin tekstiä pidempään. Tämän vuoksi värilaserit peittoavat valokuvatulostuksen nopeudessa mustesuihkut mennen tullen.
Nopeimmillaan valokuva syntyy Brotherilla alle 20 sekunnissa. Hitaimmatkin laitteet selvisivät kuvan tulostuksesta keskimäärin noin 40 sekunnissa.
Kulut kuriin
Tulostuskustannuksissa Xerox erosi muusta joukosta selvästi. Osasyynä tähän ovat pienet värikasetit, mutta suurin syy on tulostimen tavassa käyttää värejä. Tekstitulostuksessa musta väri syntyy mustasta väriaineesta, mutta grafiikassa musta väri tuotetaan syaanilla, magentalla ja keltaisella. Ajurista ei voi edes pakottaa laitetta käyttämään mustalle mustaa värikasettia, joten muiden värien kulutus on Xeroxilla huomattavasti normaalia suurempaa ja sen seurauksena tulostaminen on keskimääräistä kalliimpaa. Yhden sivun hinnaksi muodostuu peräti 36 senttiä.
Muiden laitteiden tulosteiden hinnoissa on melko pienet erot. Samsungin tuloste maksaa 20 senttiä, kun Canon ja Brother selviävät 14 sentillä. Mukaan on laskettu paperin hinta sekä kuluvat osat Brotherilta ja Okilta. Muut valmistajat ilmoittavat, että rummun ja muiden osien kesto on käytännössä laitteen käyttöikä. Poikkeuksena on Lexmark, joka ympäristöohjelmassaan tarjoaa rekisteröityneille asiakkailleen ilmaisen kuvansiirto- ja kehitysyksikön loppuun kuluneen tilalle. Lisäksi jokaista kymmentä palautettua tyhjää värikasettia vastaan saa yhden uuden ilmaiseksi.
HP:n ja Canonin värikasetit ovat päällisin puolin identtisiä, vaikka tuotekoodit eroavat. HP:n kasetit ovat selvästi kalliimmat, joten kokeilimme kasetteja ristiin. Kummallekin laitteelle kelpasivat naapurin kasetit. HP mainitsi vaihdon jälkeen lcd-näytössään kasetin olevan muu kuin HP:n oma, mutta laite toimi silti. HP:n omistajat voivat siis säästää käyttämällä Canonin kasetteja.
Väriaineisiin verrattuna lasereiden sähkönkulutus on kustannusvaikutuksiltaan minimaalisen pientä. Rajuimmin sähköä syövät Lexmark ja Samsung, joille kelpaa tulostusvaiheessa hieman alle 500 wattia tehoa. Xeroxin kulutus on lähes puolta pienempi. Lepotilassa kovin syöppö on Brother 36 watin kulutuksella. Xerox korjaa tässäkin potin vaivaisella 10 watillaan.
