Kysyttyä

”Tärkeintä on, että ohjelmistot ovat yhteensopivia avoimen maailman kanssa”

Suomi on pudonnut tietoyhteiskunnan kehityksen kärkisijoilta. Sadat erilaiset yhteensopimattomat järjestelmät hukkaavat rahaa ja kehitysresursseja. IBM:n toimitusjohtaja Johan Sandell vaatii valtion ylintä johtoa osoittamaan suunnan ohjelmien avoimeen kehitykseen.

PITÄISIKÖ KUNTIEN JA VALTION SUOSIA AVOIMIA STANDARDEJA JA AVOINTA KOODIA?

Avoimet järjestelmät ovat etenkin kuntien ja valtion nykyisessä tilanteessa edellytys sille, että menestymme jatkossa. Se koskee mielestäni koko yhteiskuntaa ja myös yritysmaailmaa.

Kuntapuolella on ostettu juuri sitä, mikä on sopivaa omaan tarpeeseen, kuitenkaan katsomatta kokonaiskuvaa kansallisesti. Nyt on ajauduttu viime vuosien aikana kärjistyneeseen tilanteeseen, että asioita on pakko tehdä toisin.

On paljon puhuttu siitä, miten tästä voisi päästä ulos. Kuntien itsemääräämisoikeus on ajanut kentän hirveään sirpaloituneeseen tilaan, jossa on satoja erilaisia järjestelmiä.

Kaikkien ohjelmistojen ei tarvitse olla avointa lähdekoodia. Tärkeintä on, että kaikki ohjelmistomme ovat standardien rajapintojen kautta yhteensopivia avoimen maailman kanssa.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ KUNTIEN SADOILLE SULJETUILLE YHTEENSOPIMATTOMILLE JÄRJESTELMILLE?

Demokratia on hyvä asia, mutta se tekee tästä kysymyksestä hankalan, jos verrataan yritysmaailmaan. IBM oli kymmenen vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa kuin kunnat Suomessa nyt. Toimimme 170 maassa, ja jokaisessa tehtiin kaikki asiat vähän omalla tavalla, vaikka tuotteet olivat samanlaisia.

Totesimme, että jos haluamme olla menestyvä yritys, näin ei voida jatkaa. Asiat on tehtävä organisaation sisällä vain kertaalleen, ja yhdenmukaistettava toimintatavat.

Meillä muutos oli helpompaa, koska yritysjohto voi päättää, että näin tehdään, ja sitten se vain pannaan toimeen. Demokratiassa tämä ei ole niin helppoa, kun jo perustuslaki antaa kunnille määräämisoikeuden. Nopein tie on rohkaista asioita tapahtumaan vapaaehtoisesti. Saavutettavat säästöt voivat rohkaista siihen.

ONKO YHDEN VALTAKUNNALLISEN JÄRJESTELMÄN SOVITTAVA KAIKILLE?

Uskon, että valtavasta kirjosta erilaisia toteutuksia voidaan päästä paljon pienempään määrään. Isoille kunnille voisi olla raskaampia järjestelmiä, ja pienille voisi riittää kevyempi toteutus. Hyvin paljon tästä voidaan tehdä verkkopohjaisesti.

Kaikki kaupungit ja kunnat tuottavat jo lain mukaan asukkailleen samoja palveluita. Eroja on siinä, miten ne toteutetaan. Tästä herää ajatus, että liikkeelle päästäisiin nopeasti valitsemalla parhaat nykyiset käytännöt jokaiselta palvelualueelta ja ottamalla ne laajasti käyttöön muuallakin. Näin voitaisiin lopettaa muut toteutukset ja sovellukset. Tästä vapautuisi varoja uusiin sähköisiin palveluihin.

Kun järjestelmät avataan, syntyy uusia sovelluksia ja kilpailua tulee lisää. Koulut ovat hyvä esimerkki siitä, miten voimme nostaa merkittävästi järjestelmän tasoa tarjoamalla verkkopohjaisesti palveluita.

ON VÄITETTY, ETTÄ AVOIMUUS TUO MILJOONASÄÄSTÖT KOULUILLE. COSS:N SELVITYKSEN MUKAAN JOPA 70 PROSENTTIA. MISTÄ SÄÄSTÖT SYNTYVÄT?

Tätä ei ole kukaan kunnolla tutkinut aiemmin. COSS:n laskelma Lappeenrannassa on aivan uusi selvitys siitä, mikä voi olla avoimien järjestelmien tuoma säästö. Lisenssikustannukset ovat yksi tekijä ja energiakustannukset ovat toinen, kun tietokoneet ovat kouluissa tehokkaassa käytössä.

Vaikeasti rahassa mitattava ja todella iso asia on ylläpito. Kun olen kuunnellut rehtoreiden esityksiä, huomattava aika on kulunut siihen, että yritetään saada koneita toimimaan. Avoimessa verkkopohjaisessa maailmassa ajatus on se, että koulun henkilökunta vapautuu tästä työstä täysin, kun ylläpito tuotetaan palveluna verkon yli. Päätelaite voi olla vanhakin pc, jossa on selain, tai kevyt ”tyhmä pääte” (thin client).

Näin alkaa lisäksi syntyä uudenlaisia sovelluksia ja lisää kilpailua. Suljetussa maailmassa on vain joitakin toimijoita.

KENEN VASTUULLA MUUTOS ON?

Haaste on, jos eri tasojen virkamiehillä ei ole toimivaltaa viedä läpi uudistuksia. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että valtion ylin johto ottaa vastuunsa ja osoittaa suuntaa. Tahtotila on saatava aikaan.

Viimeksi kuluneiden puolentoista vuoden aikana Suomi on pudonnut kärkisijoilta tietoyhteiskunnan kehityksessä. Tämä on herättänyt ymmärryksen, että asioita täytyisi tehdä toisin. Nyt kysymys on, miten tämä pannaan toimeen. Siinä Sitran johto on ottanut hyvän aloitteen, ja toivon sen saavan kannatusta kunnissa. Moni kaupunki onkin lähdössä mukaan.