Editoi videot Linuxilla
VESA KERÄNEN
Editoi videot Linuxilla
Videokameralla kuvatusta raakamateriaalista saa katselukelpoisen elokuvan myös Linux-ympäristössä. Videokuvan kaappaaminen ja leikkaaminen sujuvat helposti Kino-videoeditorilla.
Linuxille on tehty monia käyttökelpoisia editointiohjelmia. Tunnetuimpia ovat Kino, Kdenlive, Lives ja Cinelerra. Ominaisuuksiltaan Lives ja Cinelerra ovat kaupallisten videoeditorien veroisia, mutta Kinollakin syntyy katsottavia elokuvia. Ohjelman tuorein versio 1.2 julkaistiin suomennettuna, mikä myös puoltaa Kinon valintaa videoeditoriksi.
Kino on useimpien Linux-jakeluiden ohjelmavalikoimissa, joko valmiiksi asennettuna tai asennettavissa pakettivarastosta. Kino löytyykin Ubuntun ohjelmalähteistä, josta se asennetaan Lisää/Poista sovelluksia -työkalulla tai apt-komennolla apt-get install kino.
Kino tukee firewire-liitäntäisiä kameroita. Kinon hallintapainikkeilla voi myös ohjata kameraa, mikä auttaa kaapattavien otoksien löytymistä. Kameraohjaus asetetaan päälle Kaappaa-ikkunan AV/C -toiminnolla.
Kaappaa video
Ennen kaappaamista on syytä varmistaa firewire-liitännän toimivuus ohjelman asetuksista (Muokkaa | Asetukset | IEEE 1394). Ubuntussa on annettava luku- ja kirjoitusoikeudet tiedostoon raw1394, jotta kaappaaminen firewire-liitännän kautta on mahdollista. Tarvittavat oikeudet saadaan muokkaamalla tiedostoa /etc/udev/rules.d/40-permissions.rules. Vaihtoehtoisesti Kinon voi käynnistää pääkäyttäjän oikeuksin komennolla sudo kino. Tässä tapauksessa videoleikkeet tallennetaan root-hakemistoon, eikä esimerkiksi käyttäjän kotihakemistoon.
Elokuvaprojektin asetukset määritellään Kinon asetuksissa (Muokkaa | Asetukset | Oletukset). Tv-formaatiksi valitaan PAL ja kuvasuhteeksi joko 4:3 tai 16:9. Myös ääniasetukset kannattaa tarkistaa, tarvitaanko lainkaan 48 kHz näytteenottotaajuutta, vai riittääkö äänille cd-tasoinen 44,1 kHz näytteenottotaajuus.
Kaapattavan videoleikkeen formaatti valitaan kaappausasetuksissa (Muokkaa | Asetukset | Kaappaa). Yleensä käytetään dv-formaattia (raw dv). Muita tiedostotyyppejä ovat avi type 1, joka sisältää ääniraidan ja avi type 2, jossa on erillinen ääniraita. Ohjelman Jaa tiedostot automaattisesti kahtia -valinta kannattaa ottaa pois päältä, ellei halua ohjelman jakavan kaappausta useiksi leikkeiksi.
Leikkaus ja ehostus
Raakamateriaalista syntyy elokuva leikkaamalla ja järjestämällä otoksia. Videoleikkeet näkyvät Kohtaukset-paneelissa, josta leike valitaan esikatseluun tai leikattavaksi.
Suora leikkaus tehdään Jaa kohtaus kahtia -toiminnolla. Kaksi videoleikettä voidaan myös yhdistää Liitä nykyinen ja seuraava kohtaus -toimintoa käyttäen. Trimmaa- ja Aikajana-näkymissä on mahdollista tehdä tarkempia leikkauksia ja muokata otoksien kestoa.
Suorien leikkauksien sijaan voidaan käyttää videosiirtymää kahden leikkeen liitoksessa. Siirtymätapa, siirtymän kesto ja nopeus asetetaan Tehosteet-näkymässä, jossa on myös mahdollisuus esikatsella videosiirtymiä ja -suotimia.
Esikatselukuva ei kuitenkaan vastaa laadullisesti lopullista tehostetta. Esikatselukuvan kokoa voi vaihtaa valitsemalla Näytä-valikosta Zoomaus. Lopuksi siirtymä tai tehoste on renderöitävä tiedostoon, joka tuodaan takaisin projektiin videoleikkeenä.
Kinossa on varsin kattava valikoima videosuotimia. Esimerkiksi Liitä kuva toisen päälle -suotimella tuodaan grafiikkaa videokuvaan. Kinolle kelpaavat yleisimmät kuvaformaatit, myös digikameroiden tallentamat jpeg-tiedostot. Kuvan saa asemoitua haluamaansa kohtaan ja animoitua. Kuvan kokoa on mahdollista muuttaa säätimen zoomaus-toiminnolla.
Tekstit paikoilleen
Tekstityksen tekemiseen on oma suotimensa Tekstittäjä, jonka perusasetuksia ovat kirjasin, koko ja väri. Lisäksi tekstille saadaan näkyvä reunus tai laatikko sekä niille erillinen väritys.
Teksti asemoidaan vasemmalle, keskelle tai oikealle. Myös sarkainta voidaan käyttää asemointiin. Sijainti ja animointi -asetuksilla tekstin saa rullaamaan ruudun poikki haluamassaan suunnassa.
Tekstityslaatikkoon on mahdollista kirjoittaa pango-merkkauksin tekstityylejä. Näin saadaan vaihdettua esimerkiksi yhden sanan tai merkin väri tekstityksessä. Pango-merkkaus on html-kielen kaltainen merkintäkieli, jossa tyylit merkitään kulmasulkein. Jos pango-merkkausta käyttää tekstityksessä, on valittava Teksti sisältää Pango-merkkausta -valinta.
Elokuva talteen
Valmiiksi leikattu elokuva julkaistaan tallentamalla takaisin videonauhalle tai mpeg-tiedostona, joka voidaan polttaa dvd-levylle. Kinossa itsessään ei ole poltto-ohjelmaa, mutta se kirjoittaa Qdvdauthor-ohjelmalle sopivaa metatietoa.
Mpeg-viennin asetukset määritellään Tallennus-ikkunan Mpeg-lehdellä. Valittavissa olevat formaatit ovat mpeg1, mpeg2 ja video-cd:n formaatit vcd sekä svcd. Lisäksi valikossa on erillinen dvd-formaatti, joka on käytännössä sama kuin mpeg2, mutta tällä valinnalla Kino kirjoittaa dvd-koosto-ohjelmalle yhteensopivan metatiedoston.
Web-julkaisuun sopivat formaatit ja asetukset löytyvät Tallennus-näkymän välilehdeltä Muu. Valittavissa ovat muun muassa flash-, mpeg4- ja quicktime-formaatit ja niille erilaiset bittinopeudet.
Kino käyttää videon pakkaamiseen erillisiä ohjelmia, joten niiden tulee olla asennettuna. Esimerkiksi mpeg-tallennus tapahtuu mjpegtools-ohjelmaa apuna käyttäen.
Kino jättää käyttäjän tehtäväksi tarvittavien pakkaajien asentamisen, eikä lainkaan huomauta niiden puutteesta. Jos elokuvan vienti ei toimi, todennäköisin syy onkin juuri puuttuvassa pakkausohjelmassa. Kannattaa siis varmistaa, että mjpegtools, ffmpeg ja kaappaamiseen tarvittava dvgrab ovat Linuxiin asennettuna.
Lähdekoodista ohjelmaksi
Ubuntun pakettivarastosta löytyy Kinon 1.1 -versio, muttei vielä tuoreempaa 1.2 versiota. Uuden version saa käyttöönsä kääntämällä sen lähdekoodista, jonka voi kopioida kinodv.orgin sivulta. Kun lähdekoodipaketti on purettu, suoritetaan tarvittavien kirjastojen tarkistus komennolla ./configure –sysconfdir=/etc –enable-quicktime.
Jos Ubuntulla on aikaisemmin käännetty lähdekoodia, käännös menee todennäköisesti läpi. Muuten saa varautua monien kirjastojen asentamiseen ennen kuin lähdekoodista saadaan rakennettua ohjelma.
Kääntämiseen tarvitaan niin sanottuja kehityspaketteja, esimerkiksi libdv4-dev kirjastoa, vaikka libdv4-kirjasto koneelta löytyisikin. Tarvittavat kirjastot asennetaan pakettienhallinnalla tai komentokehotteessa apt-komennolla, esimerkiksi apt-get install libdv4-dev.
Kun tarvittavat kirjastot on asennettuna, rakennetaan ohjelma make-komennolla. Lopuksi ohjelmasta muodostetaan deb-paketti checkinstall-ohjelmalla. Näin luodun ohjelman asentaminen, poistaminen ja päivittäminen voi tapahtua pakettienhallinnassa.
Linkit
www.kinodv.org
www.kdenlive.org
lives.sourceforge.net
cvs.cinelerra.org
qdvdauthor.sourceforge.net
