Kone ja työ
Kone ja työ
Yksi murhe on maailmasta poistunut. Kukaan ei enää pelkää, että koneet veisivät ihmisiltä työpaikat. Tämähän jaksoi murehduttaa kansaa teollistumisen alkuaikoina, kun kutomakone Kehruu-Jennyä epäiltiin itsensä sielunvihollisen luomukseksi. Sama huoli eli vielä pitkälle 1900-luvun loppupuolelle saakka. Nyt se on väistynyt: 2000-luvun alussa teemaa pitää julkisessa keskustelussa esillä enää jokunen asialle syvästi vihkiytynyt taho.
Me muut sen sijaan olemme huomanneet, että tietokoneet ja muut koneet eivät suinkaan ole vieneet meiltä työpaikkoja, vaan ne päinvastoin työllistävät meitä ihan pirusti. Työpaikalla tietotekniikan hallinnoimiseen, kehittämissuunnitelmien laatimiseen, sopimusten väsäämiseen ja it-tukiveikoille soittelemiseen kuluu erinomaisen runsaasti kallista työaikaa.
Kotona sama jatkuu, tosin palkattomana: tunti jos toinenkin uppoaa printterin mystisten ongelmien selvittelyyn (sen sisältä löytyi sittemmin vihreä muovilapio), sähköpostin perkaamiseen ja langattoman kotiverkon laikukkaan toiminnan ihmettelemiseen. Isommassa mittakaavassa nyt eletään aikakautta, jona tietotekniikka muuttaa perinteisten teollisuudenalojen ja elinkeinoelämän toiminnot perinpohjaisesti.
Työn vähenemistä ei ole näkyvissä vieläkään, päinvastoin. Kokonaisten toimialojen uudelleenorganisoituminen on niin massiivista toimintaa, että sitä voi hyvällä syyllä verrata ensimmäisen teollisen vallankumouksen aikoihin.
Käynnissä iso muutos
Muutos koskee kaikkia toimialoja energiantuotannosta lääkäriasemiin, metalliteollisuudesta muotiliikkeeseen tai yhden miehen remonttifirmaan.
Terveydenhuolto on hyvä esimerkki toimialasta, jolla toimintaprosessien hallinnan tietoteknistäminen ei vähennä ihmistyön tarvetta. On vain aika lailla mielekkäämpää, että lääkärit ja hoitajat löytävät kaiken tarvitsemansa tiedon tietokoneen kautta langattomasta verkosta potilaan sängyn vieressä, kuin että he pläräilisivät riippukansioita käytävällä potilashuoneen ulkopuolella – jos kansiokärry ylipäätään olisi oikeaan aikaan oikealla osastolla.
Terveydenhuollossa prosessien digitoiminen ja järjestäminen mielekkäiksi järjestelmäkokonaisuuksiksi on sekä välttämätöntä että kiireistä, kun palvelujen kysyntä kasvaa väestön ikääntymisen takia koko ajan. Tässä tilanteessa ei ole yhtään haitaksi, jos joku terveyskeskukseen menon sijaan osaa diagnosoida oman pikkuvaivansa itsepalveluna verkossa.
Työtä on tekemättä erittäin paljon. Suomalaisilla työpaikoilla harjoitetaan edelleen uskomattoman paljon kuulakärkikynätyötä ja näpyttelyä eli tiedon siirtämistä paperilta tietokoneelle. Tietojärjestelmien väliset kuilut ovat tavallisilla työpaikoilla usein vielä syviä, ja niistä ei pääse yli kuin tulosta-ja-näpyttele-metodilla.
Uusia hommia tietokoneille
Vaikka tietotekniikka ei ole vapauttanut minua työnteosta vaan päinvastoin kuormittaa minua uusilla työtehtävillä, minäkin keksin vastavuoroisesti aina uusia tehtäviä tietotekniikalle.
Etsin jättimäisessä marketissa kinuskikastiketta ja liivatelehtiä ja pohdin, mikä on juuri tämän kauppiaan logiikka tuotteiden sijoittelussa. Miksi kauppa ei jo ole älykäs ympäristö, jossa voisin esittää kysymykseni jollekin päätelaitteelle, joka sitten opastaisi perille? Miksi sellainen laite ei ole kiinni ostoskärryssä? Lopulta ongelma ratkesi, kun hyllyjen välistä löytyi puhelin, jolla voi soittaa myyjälle.
Paikallisjunissa, ratikoissa ja bussipysäkeillä mietin päivittäin, milloin saan kännykkääni reaaliaikaisen aikataulu- ja reittiopastuksen. Se osaisi kertoa, että vaikka tämä juna on räntäsateen takia juuri nyt seitsemän minuuttia myöhässä, samasta syystä myös liityntäbussi on yhdeksän minuuttia aikataulustaan jäljessä. Hyvin ehtii!
Odotan myös kännykässä toimivia liikenneoppaita, jotka osaavat ottaa kantaa järkevimpiin matkustustapoihin ja reittivalintoihin muun muassa hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta. Kilometrien ja tonnien laskeskelu on hommaa, joka sopii minulle päässälaskuna huonosti mutta tietokoneelle mitä parhaimmin.
Tietokone ei vie työtä ihmiseltä, koska ihminen on niin taitava keksimään tekemistä koneelle – ja joutuu siinä sivussa hommiin itsekin.
