Webdesigner Neea Virtanen
TEKSTI: MAIJA-LIISA IHANUS • KUVAT: MIKKO HANNULA
Webdesigner Neea Virtanen
Tärkein oppi tulee kantapään kautta
Webin käyttöliittymä- ja ulkoasusuunnittelu poikkeaa hurjasti vaikkapa painotuotteiden suunnittelusta. Suurin ero on siinä, että mahdollisuudet lähentelevät rajatonta.
Vaikka digitaalisen markkinoinnin toimisto Nitron webdesigner, AD Neea Virtanen on vasta 32-vuotias, hän on pioneeri alallaan. Hän on tehnyt työtä web-suunnittelun parissa yli kymmenen vuotta eli lähes koko sen ajan jonka ala on ollut olemassa.
Tällaiseen työhön päädytään usein kutsumuksen kautta. Neea Virtasen tie kulki toisin. Lukion jälkeen hän kokeili ”kaikenlaista, kauppistakin”, mutta se ainakin selvisi, ettei kaupallinen ala ole häntä varten.
Puolitoista vuotta lukion jälkeen kului muissa hommissa ja miettiessä, mitä tekisi. Tuolloin Virtasen silmiin osui Hesarin ilmoitus, jossa kerrottiin Riihimäen ammattioppilaitoksessa alkavasta multimediakoulutuksesta. Virtanen oli yksi kuudestatoista opinnot aloittaneesta.
”Ammatinvalinta oli puhdas sattuma. Olin aika tykännyt piirtää ja luoda, mutta en koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä tai kuvittajana. Tietotekniikan avulla pystyin kuitenkin ilmaisemaan itseäni luovasti”, Virtanen kertoo.
Koulutus annettiin sähkötekniikan osastolla, joten äänisuunnittelun, animaatioiden, verkkosivujen ja kuvankäsittelyn sekä viestinnän ja psykologian ohessa opiskeltiin myös sähkö- ja tietokonetekniikkaa.
”Revimme jumpperit emolevyistä, kun ne olivat tiellä”, Virtanen muistelee nyt nauraen tuonaikaisen opiskelijaporukan asiantuntemusta tietokonetekniikassa.
”Viihdyimme tietokonetekniikan tunneilla aika vähän, mutta tunnit piti joten kuten käydä läpi.”
Silti Virtanen valmistui kunnialla tietotekniikan perustutkinnosta multimediapainotuksella, ja sittemmin koneet ovat tulleet tutuksi.
Tittelin sai valita
Opiskeluun kuuluvan harjoittelun Virtanen suoritti Halo Interactive DDB:lla Virossa. Työharjoittelussa Virtanen päivitti verkkosivuja ja teki erilaisia taittotöitä. ”Tuolloin tuli istuttua pitkiä iltoja töissä. Suurimmat opit tulivat kantapään kautta, kokeilemalla ja harjoittelemalla.”
Työt monipuolistuivat pikku hiljaa; mukaan tuli logosuunnitteluakin. Asuminen Virossa ei ottanut sujuakseen, joten Virtanen tarjoutui töihin saman yritysryhmän uusmediatoimisto Sarajärvi & Hellenille ja pääsi.
Sarajärvi & Hellenillä titteliksi tuli new media designer.
”Se oli tittelien hullua aikaa. Saatiin olla ihan mitä haluttiin.”
Nyt töihin kuului jo suunnitella sivustojen visuaalista ilmettä ja taittaa sivuja html:ksi, isoille mainostajille bannerikampanjoita nettiin ja verkkosivuja.
Työ isojen asiakkaiden kanssa vei eteenpäin.
”Isoilla asiakkailla oli resursseja tehdä erilaisia asioita. Aina ennen vuosituhannen vaihdetta ei tiedetty ihan tarkkaan, mihin pyrittiin, mutta päämäärä etsittiin ja löydettiin yhdessä asiakkaan kanssa.”
Kommunikointi rautalankavaiheessa vaikeaa
Vuosituhannen vaihteessa Sarajärvi & Hellen myytiin Donelle. Tuolloin Virtanen ja 14 muuta perusti oman toimiston, Nitron.
Päätös oli Virtaselle kaikkea muuta kuin helppo. Hän oli äitiyslomalla, yrittäjyys ja kaupallisuus olivat vieraita, ja tarvittu rahallinen panoskin oli siinä elämäntilanteessa iso.
”Mutta tajusin, että kyseessä on iso mahdollisuus, ja sitä paitsi porukka oli hyvä ja uskoimme itseemme. Nyt meitä on kuutisenkymmentä, freelanceporukka mukaan luettuna lähemmäs yhdeksänkymmentä.”
Virtanen aloitti graafikkona ja eteni sitten art directoriksi, AD:ksi.
”Myös AD:n tehtävissä painotin osaamistani käyttöliittymiin mahdollisuuksien mukaan.”
Palattuaan toiselta äitiyslomalta 2006 hän alkoi tehdä käyttöliittymä- ja konseptisuunittelua. Hän on mukana asiakasprojekteissa jo siinä vaiheessa kun asiakas kertoo toiveitaan ja tarpeitaan, joita ei välttämättä edes kaikkia tiedä itsekään.
Nitrossa suunnitellaan asiakkaan verkkonäkyvyys mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja mietitään erilaisia ratkaisuja ja näkyvyyttä verkossa. Perusverkkopalvelua suunniteltaessa kerätään yhdessä asiakkaan kanssa se tietosisältö, mitä halutaan esittää, suunnitellaan verkkopalvelu asiakkaan ja kohderyhmän tarpeita vastaavaksi, ja ryhdytään työstämään rakennetta verkkosivuille. Tuolloin muun muassa määritellään rakenteen painotuksia eli miten milläkin sivulla esitetään sisältöjä ja niihin liittyviä toiminnallisuuksia.
”Ennen visuaalista suunnittelua piirrämme rautalankamallit tulevasta verkkopalvelusta. Elementit ovat paikallaan mutta eivät visuaalisessa muodossa.”
Yleensä verkkoon halutaan yksinkertaisia, käytettävyydeltään hyviä asioita. Kun niitä esitetään rautalankamuodossa, aletaan helposti käsitellä visuaalisuutta. Tässä vaiheessa kommunikointi voi olla hankalaa.
Virtanen pitääkin tätä yhtenä työnsä haasteista: kommunikointia asiakkaan kanssa rakennesuunnitteluvaiheessa. Asiat pitäisi osata esittää niin kuin asiakas ne näkee.
”Olemme yrittäneet kehittää tätä ja kehitämme edelleen. Emme halua, että ideat kaatuisivat väärinymmärryksiin.”
Sivustot pääosin hyviä
Vaikka tietenkin on olemassa sekä hyviä että huonoja verkkosivuja, Virtanen pitää sivustoja yleensä ottaen hyvinä.
”Välillä saa ilahtua, kun törmää hyviin sivustoihin.”
Virtasen mielestä käytettävyys ja visuaalisuus eivät yleensä ole ristiriidassa keskenään. Sivustoja kehittävät ammattilaiset, jotka osaavat ottaa eri asiat huomioon.
Joillakin organisaatioilla on omat käytettävyysohjeistonsa, joita ne toivovat noudatettavan tehtäessä niille sivustoja tai verkkomainontaa. Sen sijaan brändiohjeet eivät yleensä mene kovin pitkälle verkossa käytettävässä visuaalisuudessa vaan ovat melko yksinkertaisia ja koskevat esimerkiksi logon käyttöä, värejä ja verkkofontteja.
Verkon ja printin visuaalinen suunnittelu poikkeavat toisistaan, mutta nämä eri osapuolet tekevät yhteistyötä. Liittyyhän kampanjoihin usein sekä verkko- että printtielementtejä.
”Se, mikä on hyvännäköistä ja toimivaa printissä, ei toimi verkossa, koska verkko elää. Kuka jäisi katsomaan pysähtynyttä kuvaa verkkoon, kun verkko on täynnä liikettä ja asioita, joihin voi itse osallistua?”
Rajat itsestä kiinni
Työkaluinaan Virtanen käyttää Photoshopia ja taitto-ohjelma Indesignia ja lisäksi perinteisempiä työkaluja: post-it-lappuja ja fläppitaulua.
Parasta työssä on Virtasen mielestä monipuolisuuden lisäksi eräänlainen rajattomuus.
”On vain itsestä kiinni, mitä haluaa kokeilla ja toteuttaa. Tietysti asiakkaiden kanssa asetetaan päämäärä, mutta asiakkaat myös innostavat kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja uutta. Joskus töitä on niin paljon, ettei pääse heti kokeilemaan sitä, mitä asiakkaan kanssa on pyöritelty, ja se harmittaa.”
Virtanen ei pidä asiakkaiden tavoitteita rajoitteina. Päinvastoin, hän innostuu vuorovaikutuksesta asiakkaiden kanssa.
”Emmehän me sitä paitsi tätä itsellemme tee vaan asiakkaille.”
Virtanen on myös hakenut lisäoppia työhönsä. Hän kävi Taideteollisen korkeakoulun käyttäjäkeskeisen suunnittelun opetusohjelman, joka kesti pari vuotta.
Poukkoilua informaatioähkyssä
Virtasen mielestä hänen työssään ei enää ole mitään erityisen vaikeaa, sillä hän on tehnyt sitä pitkään ja hallitsee työkalut.
”Mutta haluaisin kehittää itseäni ja varsinkin kommunikaatiota itseni ja asiakkaan välillä.”
Tänä keväänä Virtanen aloittaa väljällä aikataululla viestinnän opinnot avoimessa korkeakoulussa.
Työn huonoja puolia on kommunikaatiohaasteiden lisäksi kiire.
”Mutta se verottaa vain työn hauskuutta, ei laatua. Emme päästä huonoa käsistämme kiireen vuoksi.”
Työn rajattomuus on sekä hyvä että huono asia. Parasta on se, että rajat voi itse vetää ja tehdä niin monimutkaista kuin vain keksii.
Rajattomat mahdollisuudet myös haastavat. Kaikkea mahdollista tekisi mieli kokeilla ja opetella, mutta aivan kaikkea kukaan ei pysty millään omaksumaan.
”Informaatioähkyssä on pakko poukkoilla, ja se väsyttää joskus.”
2- ja 8-vuotiaiden lasten äiti sen sijaan pääsee kotona tehokkaasti irrottautumaan töistä. Virtanen pyrkii tekemään säännöllistä ja säällisen mittaista työpäivää, mutta joskus päivät venyvät.
Ellei lasten kanssa touhuaminen vielä tyhjennä päätä työasioista, asia hoituu liikunnalla, joko punttisalilla, uimalla tai talvella rinteessä.
Tällä hetkellä Virtanen on työhönsä ja oloonsa tyytyväinen. Paikoilleen hän ei silti halua jäädä – tämä tarkoittaa sitä, että oppiminen ja kehittyminen jatkukoot.
”Ei minulla vielä ole hajuakaan, mikä minusta tulee isona. Mahdollisuuksia on paljon.”
Plussat ja miinukset
+ rajattomat mahdollisuudet
+ innostavat asiakkaat
- informaatioähkyssä poukkoilu väsyttää
- aikataulu ei aina mahdollista parhaan mahdollisen lopputuloksen etsintää
Painotuore lehti tuoksuu paremmalta
Erilaiset visuaalisen suunnittelun ammatit ovat kokeneet valtavan mullistuksen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Ennen internetin olemassaoloa monen AD:n suuri tuska parikymmentä vuotta sitten oli siirtyminen niin sanotusta saksitaitosta tietokonetaittoon. Nykyään taitto-ohjelmien markkinoita lähes yksinvaltiaana hallitseva Adoben Indesign on syrjäyttänyt jo lähes kokonaan takavuosien suosikin Quarkxpressin.
Internetin alkuaikoina ulkoasuja webiin suunnittelivat sekä printin ammattilaiset että webin pioneerit, joilla ei aina ollut koulutusta visuaaliseen suunnitteluun mutta saattoi hyvinkin olla näkemystä ja taitoakin. Alussa sivustoja suunniteltiin ulkoasupainotteisesti, mutta varsinkin viime aikoina käytettävyys on vallannut huomiota kikkailulta.
Suunnittelutoimisto Hankissa lähinnä printtituotteita, enimmäkseen lehtiä taittava Oona Kavasto on tehnyt webiä sen verran, että tietää, mikä on suurin ero näiden välillä.
”Lehti tuoksuu painotuoreena paljon paremmalta”, Kavasto sanoo nauraen.
Kavaston mukaan lehti myös näyttää joka lukijan kädessä samalta, oli siinä virheitä tai ei.
”Webin virheet voidaan korjata julkaisun jälkeenkin, mutta lukijan tai käyttäjän näyttöruudusta riippuen työn tulos voi näyttää erilaiselta kuin omalla koneella. Värit voivat vääristyä, ja tekstin koko saattaa vaihdella käyttäjän asetusten mukaan”, Kavasto sanoo.
Päälle keskipalkan
Visuaalisen suunnittelun töitä tehdään hyvin kirjavalla koulutus- ja kokemustaustalla. Ylintä koulutusta alaan antavat Taideteollinen korkeakoulu sekä Lahden muotoiluinstituutti, nykyinen ammattikorkeakoulu, ja muut ammattikorkeakoulut.
Nimikkeistökin on kirjavaa. Yleinen titteli AD tarkoittaa art directoria; käytettyjä ovat myös graafinen suunnittelija ja taittaja. Graafinen suunnittelu viittaa luonnollisesti painotuotteen suunnitteluun, mutta nykyisin web-suunnitteluakaan ei voi sivuuttaa näissäkään töissä. Graafinen suunnittelu saattaa sisältää koko yritysilmeen luomisen.
Harva pääsee koulusta suoraan AD:ksi, vaan vaikkapa sellaisen avustajaksi eli ad-assistentiksi, joka voi esimerkiksi sijoittaa elementtejä sivustolle valmiiseen, ehkä AD:n suunnittelemaan pohjaan.
Ad-assistentin palkka voi jäädä 1600 euroon. Ad:n yleinen palkka ylittää 3000 euroa. Parhaille webdesignereille, joilla on koodausosaamistakin, maksetaan tätäkin enemmän.
