Miten kilpailla ilmaisen kanssa?
Miten kilpailla ilmaisen kanssa?
Viihdeteollisuuden tuskastuminen tiedostonjakamiseen näkyy maailmalla ja Suomessa p2p-harrastajien kovisteluna ja jatkuvina uutisina oikeudenkäynneistä. Oikeudenhaltijat ja näiden etujärjestöt ovat hyökkäyskannalla, joten rakentavia ratkaisuehdotuksia ei ole juuri kuulunut.
Erilaisissa keskusteluissa on yhdeksi ratkaisuksi ehdotettu könttämaksua, jonka lataajat maksaisivat latauksistaan. Tällaiset maksut on puolelta jos toiseltakin tyrmätty ”laajakaistaverona”, sillä niitä on lähes poikkeuksetta ehdotettu kaikille laajakaistayhteyksien käyttäjille riippumatta siitä, olisiko käyttäjä todellisuudessa kiinnostunut vertaisverkkojen käyttämisestä.
Mikä siis olisi järkevä hinta siitä, että netin käyttäjä voi imuroida loputtoman määrän musiikkia, elokuvia ja tv-sarjoja? Ja miten maksuvelvoite kohdistettaisiin?
Ison-Britannian ja Irlannin välissä sijaitsevan Man-saaren verkkokaupasta vastaavalla ministerillä Tim Crainella on vastaus: yksi euro. Kaiken lisäksi tämä euron maksu olisi vapaaehtoinen.
Craine hahmotteli suunnitelmaansa tammikuussa The Register -verkkojulkaisulle. Ministerin mukaan ilmaisen – eli nykyisin hyvin yleisen vertaisverkkolatailun – kanssa on kilpailtava jollakin tavalla. Yhden euron hinta tekisi toiminnasta laillista ja toisi oikeuksienhaltijoille jotakin.
Toki ”jotakin” on tässä kohtaa säälittävän vähän nykyiseen musiikkikaupassa liikkuvaan rahamäärään verrattuna. Esimerkiksi Suomessa levyjen vähittäismyynnin arvo on viime vuosina pyörinyt melko täsmälleen sadassa miljoonassa eurossa. Jos kaikki suomalaiset vauvasta vaariin maksaisivat vapaaehtoisen euron latausmaksun, levyttävien muusikoiden Suomesta saamat tulot putoaisivat noin 95 prosenttia. Ja tämä siis olettaen, että viiden miljoonan euron pottia eivät olisi jakamassa elokuva- ja tv-sisällön tuottajat.
Crainen haluna olisi kokeilla yhden euron latausmaksua Man-saarella. Hieman yli 70 000 asukkaan saari olisi kelpo laboratorio tällaiseen kokeiluun, mutta jäljelle jää edelleen kysymys siitä, miten muusikot ja muut oikeuksien haltijat suhtautuisivat tulojensa leikkautumiseen. Ministerin ehdotuksessa kuvaillaan epämääräisesti myös ”lisäarvopalveluita”, joilla tulojen putoamista voitaisiin kompensoida.
Merkittävä tulonpudotus ilman selviä ideoita lisärahan löytymisestä tyhjentää ehdotuksen mahdollisuudet lähteä lentoon edes rajoitettuna kokeiluna. Craine myöntääkin, että euron ehdotus on lähtötaso, josta keskustelua voidaan lähteä käymään. Selvältä kuitenkin näyttää, että musiikin (sekä elokuvien ja tv-ohjelmien) arvo verkkokaupan myyntiartikkelina on jyrkässä laskussa.
Muutama vuosi sitten Applen Itunes-palvelussa euro oli yhden, kopiosuojauksella varustetun kappaleen hinta. Nyt Apple on poistanut kappaleistaan kopiosuojauksen, ja eurosta on tullut lähtöhinta kaikelle p2p-verkoissa liikkuvalle materiaalille.
Merkit viittaavat siihen, että eurokin on liikaa. Nokia ja Microsoft ovat molemmat lähteneet liikkeelle omilla musiikkivuokrauspalveluillaan, joissa musiikki on kiinteästi kytketty laitteen ostamiseen. Sekä Microsoftin että Nokian musiikkipalveluissa hinta on asettunut melko täsmälleen kymmenen euron kuukausitasolle.
Lisärikkana rokassa ovat kokonaan ilmaista musiikkia netissä tarjoavat suoratoistopalvelut. Näistä erityisesti Ruotsista lähtöisin oleva Spotify on kerännyt suosiota viime aikoina.
Spotifyn toiminta-ajatus on samanlainen kuin eurooppalaisilta suljetussa Last.fm:ssä. Kuluttaja ei siirrä kuunneltavaa musiikkia omalle koneelleen, vaan kuuntelee sitä samaan tapaan kuin perinteisestä radiosta. Radioon verrattuna merkittävänä etuna on mahdollisuus valita musiikkia ja saada suosituksia omaan makuun sopivasta musiikista.
Ilmaisen Spotifyn käyttäjä kuuntelee maksuksi käytöstään mainoksia; jos mainoksia ei halua, voi palvelusta maksaa, kyllä vain, kymmenen euron kuukausimaksun.
Vielä viisi vuotta sitten netin yli tapahtuvaa musiikin vuokraamista ei olisi voinut vakavalla naamalla listata vaihtoehdoksi digitaalisten tai fyysisten musiikkikappaleiden omistamiselle. Laajakaistayhteyksien yleistyminen, nopeutuminen ja muuttuminen langattomiksi ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta. Ja laiton lataaminenkin on epäilemättä vaikuttanut asiaan: levy-yhtiöt ovat taipuneet kymmenen euron kuukausilisenssiin tajuttuaan, että ilmaisen kanssa on pakko kilpailla, edes jotenkin.
