Viestintä on viheliäistä
Viestintä on viheliäistä
Kaikenkarvainen viestintä on lisääntynyt huimasti, ja moni kuvittelee tämän hyväksi asiaksi: onhan ihmisten välinen vuorovaikutus mitä herttaisinta toimintaa. Höpsistä! Ylenpalttinen viestintä on omiaan lähinnä mutkistamaan ja sekoittamaan selviä asioita. Antakaas kun kerron synkeitä tarinoita omasta kokemuksestani.
Kun vajaat viisitoista vuotta sitten ryhdyin käyttämään sähköpostia töissä ja vapaa-aikana, olin innostunut. Miten helppoa olikaan tavoittaa ihmisiä, joita ei yleensä saanut puhelimitse kiinni! Oli kerrassaan loistavaa haastatella sähköpostitse maapallon toisella puolella asuvaa asiantuntijaa, jolle soittaminen olisi aikaerojen ja kiemuraisen englanninääntämyksen takia ollut tuskallista.
Jo muutamassa vuodessa tulin järkiini, kun huomasin, miten paljon sähköposti hidasti oikeata työntekoa. Ymmärsin tietysti hakeutua nopeasti pois postituslistoilta, joille olin hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoittautunut.
Mutta myös suoraan minulle osoitettuja työviestejä tulvehti postiin kymmenittäin joka päivä. Joutavimmat olivat tyyliä ”hei, saithan viestini (puoli tuntia sitten)”, ja kun kuittasin saaneeni, viestintä sen kun jatkui: ”Kiva!
Koskahan vastaisit, sopisiko vartin päästä?” ja viiden minuutin kuluttua edelleen: ”Menenkin nyt ulos, muistutan sinua asiasta heti kun palaan koneen ääreen.” Aargh! Kuka säätäisi lain, joka ulottaisi lähestymiskiellot myös sähköposteihin?
Viisaat neuvovat kansioimaan saapuvat viestit, järjestelemään ne aiheen mukaan ja vastaamaan sitten, kun on aikaa. Mutta jonkunhan ne kansiotkin on perattava! Eikä ”parempaa aikaa” koskaan tule, vaan kansiot paisuvat, kun vastauksiaan odottavat viestittäjät lähettävät aina uusia muistutusviestejä.
Olen seurannut sivusta yhdistystä, joka pui keskinäisiä erimielisyyksiään sähköpostitse. Viestintä on runsasta ja ajoittain tuiskeaa. Jokainen kaiketi kymmenestä osallistujasta lähettää kannanottonsa aina Vastaa kaikille -toiminnolla, ja metrien mittaisiksi paisuvat aiempien puheenvuorojen ketjut roikkuvat aina perässä. Jos yhdistyksen jäsenet tapaisivat toisiaan vain kerran kuussa kokouksessa, he todennäköisesti pysyisivät paljon sivistyneemmissä väleissä keskenään. Osa räyhän aiheista jäisi todennäköisesti kokonaan keksimättä.
Vastaa kaikille -toiminto syö työaikaa myös eräässä työryhmässä, jonka toimintaan osallistun. Kun yksi jäsen ilmoittaa, ettei pääse kokoukseen, tapana on lähettää viesti varmuuden vuoksi kaikille. Toistakymmentä ihmistä klikkaa auki, lukee ja poistaa viestin asiasta, jonka ehtisi yleensä kuulla kokouksen alussakin puheenjohtajalta.
”Missoot?”-puheluiden merkitystä arvioikoon kukin kohdallaan. Ainakin teini-ikäisten holhoamisessa ylenpalttisen viestinnän vaikutus voi olla päinvastainen kuin on toivottu. Normaali teini kehittää kysymykseen liudan epämääräisiä ja totuusarvoltaan kyseenalaisia vastauksia. Hänen mutinansa kuuleminen saa kuitenkin vanhemmat unohtamaan, että muinoin oli käytössä semmoinenkin innovaatio kuin kotiintuloaika. Esikännykkähistoriallisina aikoina kotiintuloaikaa oli melko pakko noudattaa, ellei lähistöllä ollut lankapuhelimia, joilla teini olisi voinut ruinata lisäaikaa.
Tekstariviestinnästä arviolta 90 prosenttia on niin joutavaa, että sen pois jäänti tuskin hetkauttaisi kenenkään elämää. Esimerkki: ”Ootko käyny kaupassa?” ”Sori, en, enkä nyt ehdi.” ”En minäkään, no ei voi mitään.” Lopputulos: ruokaa ei ole eikä tule, ainakaan tänään.
Viestinnän oletettu helppous johtaa siihen, että mitään ei suunnitella eikä sovita kunnolla. Kaikkeen ”palataan ihan pian” sähköpostitse tai puhelimitse, mikä tarkoittaa, että viestejä ja puheluita saadaan kyllä aikaan, mutta etenkin mutkikkaat asiat jäävät usein lopullisesti ratkaisematta. Osa ihmisistä myös luulee, että jokin asia on hoidettu, kun sitä koskeva viesti on siirretty forwardina eteenpäin seuraavalle ihmiselle. Ei todellakaan ole!
Koetan uuden vuoden kunniaksi tehdä pientä parannusta. Yritän olla lähettelemättä viestejä, joissa ei ole mitään asiaa, ja soittamatta puheluita, joiden ainoa syy on puhelu itse. Syyttäkööt sitten epäsosiaaliseksi.
