Sivuvaikutuksia
Tietojärjestelmien ja sähköisten palveluiden kehittäjien huomio keskittyy helposti pelkkään tekniikkaan. Toimeksianto toteutetaan ja toimitetaan, mutta projektin sivutuotteena syntyy helposti myös paljon muuta kuin mitä tilattiin. Tietojärjestelmien sivuvaikutuksia yhteiskuntaan tai kansalaisten elämään ei usein huomata kuin vasta jälkikäteen.
HSL:n edeltäjän YTV:n vanha matkakorttijärjestelmä on hyvä esimerkki tällaisesta puolivahingossa syntyneestä tietokannasta ja sitä hyödyntäneestä palvelusta. Matkakorttijärjestelmä keräsi tiedot ihmisten tekemistä matkoista, vaikka matkojen maksaminen ei sitä edellyttänyt. Tietoja oli tarkoitus käyttää tutkimukseen ja palvelun kehittämiseen, mutta järjestelmän kehittäjille ei tullut mieleen, että tietoa voi kerätä myös liikaa.
Kun poliisi sai tietää YTV:n tietokannasta, sitä alettiin hyödyntää esimerkiksi kadonneiden henkilöiden etsinnässä ja rikostutkinnassa. YTV:n matkustajat sen sijaan eivät tienneet, että tiedot kaikista heidän matkoistaan kirjattiin muistiin.
Julkinen keskustelu matkustajien yksityisyyden suojasta käynnistyi vasta, kun tiedotusvälineet julkaisivat tiedot Myyrmannin kauppakeskuksen pommin räjäyttäjän tekemistä bussimatkoista ja kertoivat tietojen olevan peräisin YTV:n tietokannasta. Pian tämän jälkeen matkatietojen kerääminen lopetettiin.
Tietojärjestelmien vaikutukset yhteiskuntaan ja kansalaisten perusoikeuksiin tulee huomioida jo tietojärjestelmiä määriteltäessä. Ehkä tieto- ja viestintäteknologian tutkintoihin tulisikin lisätä pakollinen opintojakso yksityisyyden suojasta ja muista kansalaisoikeuksista.
Esimerkiksi varastettujen autojen löytämiseksi on ehdotettu järjestelmää, joka etsisi niiden rekisterinumeroita liikenteenvalvontakameroiden kuvista. Jos järjestelmä tehdään ”väärin”, kaikki tunnistetut rekisterinumerot lähetetään poliisin tietokoneelle, joka etsii niiden joukosta varastettujen autojen rekisterinumeroita. Samalla poliisi saa kuitenkin tiedot myös niiden autojen liikkeistä, joita ei ole varastettu. ”Oikein” tehdyssä järjestelmässä poliisin toimittama lista etsityistä rekisterinumeroista syötetään järjestelmälle, joka ilmoittaa poliisille ainoastaan etsittyjen autojen liikkeet.
Vastaava haaste on edessä Helsingin seudulle ehdotetun älykkään ruuhkamaksujärjestelmän suunnittelijoilla. Vaikka ruuhkamaksut vaihtuisivat kellonajan ja ajoneuvon sijainnin mukaan, järjestelmän eli viranomaisten ei tarvitse tietää ajoneuvojen sijaintia. Ruuhkamaksun perimiseen riittää, että ajoneuvot itse tietävät oman sijaintinsa ja lähettävät sen perusteella laskemansa tiedon maksun suuruudesta ruuhkamaksujärjestelmälle.
Tietojärjestelmien ennakoimattomat sivuvaikutukset voivat pahimmillaan romuttaa niiden alkuperäisen tarkoituksen. Uusien rfid-passien piti lisätä passien turvallisuutta, mutta kävikin päinvastoin. Ei ymmärretty, että passitietojen sähköinen lukeminen kiinnostaa myös rikollisia. Monen maan rfid-passien tietosuoja on jo murrettu, tiedot luettu ja passinhaltijan tietojen tilalle tallennettu uusia tietoja. Suomen rfid-passeissa käytetty suojaus on sentään ilmeisesti vielä pitänyt.
Vastaavasti Yhdysvaltojen esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa käyttämistä Predator-tiedustelulennokeista on ollut vähintään yhtä paljon hyötyä Yhdysvaltoja vastaan taisteleville kapinallisille ja talebaneille kuin Yhdysvaltain armeijalle. Lennokkien suunnittelijoille ei tullut mieleen, että myös viholliset ovat kiinnostuneita lennokkien toiminnasta. Predatorien videokameroiden lähetyksiä ei ole suojattu, ja lähetyksiä seuraamalla saa hyvän käsityksen siitä, mitä kohteita Yhdysvaltain armeija pitää silmällä.
Kaikki sivuvaikutukset eivät ole tietenkään negatiivisia. Internetistä tehtiin teknisesti hyvin robusti, jotta tietoliikenne toimisi myös ydinsodan olosuhteissa. Samalla siitä tuli kuitenkin myös poliittisesti hyvin robusti, minkä seurauksena tiedon kulun tahallisesta estämisestä ja sensuroimisesta tuli hyvin vaikeaa. Internetistä itsestään tuli vahingossa sosiaalinen ”pommi”, joka on peruuttamattomasti muuttanut koko maailmaa.
