Gprs-markkinakatsaus

Kolmannen sukupolven mobiilit päätelaitteet ja verkot häämöttävät vielä kaukana tulevaisuudessa. Odoteltaessa gprs tarjoaa pääsyn langattomaan Internetiin. Selvitimme, millaisia päätelaitteita ja palveluita on tarjolla sekä miten kalliiksi gprs:n käyttö todella tulee.

Kiinnostusta taskussa mukana kulkevalle toimiston jatkeelle on ollut jo pitkään, mutta intoa ovat hillinneet wap-palveluiden hitaus ja kalleus sekä hyödyllisten palveluiden vähäinen määrä. Operaattoreiden mainoksissa gprs lupaa korjata kaiken tämän: se on lupausten mukaan edullinen ja nopea tapa langattomaan sähköpostiin ja wap-käyttöön.

Puheet ja odotukset mobiilipalveluista syntyivät jo vuosia sitten gsm-datan aikoihin wap-puhelimien tullessa markkinoille. Vastaanotto oli alusta lähtien tyly, sillä käyttö oli kallista ja hidasta. Kaiken lisäksi palvelut olivat enemmän väkisin keksittyä hömppää kuin vastaamista käyttäjien todellisiin tarpeisiin.

Wapin tuomioksi koitui suurilta osin gsm-datatekniikka, sillä sen hitaat ja kalliit yhteydet eivät houkutelleet sen enempää ammattilaisia kuin suurta yleisöäkään. Ongelmana oli gsm-verkon piirikytkentäisyys, jossa jokainen yhteys varaa kaistan puhelimesta operaattorille varsinaisesta käytöstä riippumatta. Tämä tekee erityisesti sähköpostien lukemisesta ja kirjoittamisesta tai uutisten selailusta tolkuttoman kallista.

Askel oikeaan suuntaan

Gprs on askel kohti matkapuhelinverkkojen kolmatta sukupolvea, jossa tieto kulkee Internetin tapaan paketteina. Käyttäjä ei maksa tiedonsiirtoon kuluvasta ajasta, vaan siirretystä tietomäärästä.

Pakettikytkentäisyys mahdollistaa teoriassa jatkuvasti auki olevan yhteyden, mutta nopeuksissa ja vasteajoissa jäädään silti kauas tavallisten lankaverkkojen palvelutasosta. Gprs-päätelaite vie matkapuhelinverkosta kapasiteettia vain silloin, kun tietoa siirtyy. Tämän johdosta useimpien liittymien veloitus perustuukin siirrettyyn datamäärään.

Gprs:n julkisuuskuvaa on heikentänyt se, että sitä kutsutaan usein vain välivaiheeksi umtsia odotellessa. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä gprs:n odotetaan jäävän elämään myös kolmannen ja neljännen sukupolven matkapuhelinverkkojen aikana. Uudet tekniikat vaativat tietysti niitä tukevia päätelaitteita, mutta nykyiset verkot eivät ole katoamassa mihinkään. Gprs-päätelaite ei siis muutu hetken kuluttua hyödyttömäksi.

Vakaampaa vauhtia

Ensimmäiset gprs-päätelaitteet tulivat Suomessa markkinoille jo vuonna 2000 Soneran avatessa gprs-palvelunsa pilottivaiheen. Reilussa vuodessa päätelaitteiden tarjonta laajeni, ja nyt gprs on uusien bisneskännyköiden perusominaisuus.

Tarjonnan lisääntyminen on odotetusti laskenut hintoja ja halvimmillaan gprs-tekniikkaa tukevan puhelimen saakin jo alle 200 eurolla. Keskihinta on kuitenkin edelleen 400–500 euron tuntumassa.

Gprs-datayhteyksien toiminta perustuu aikaväleihin, joiden määrä ratkaisee kuinka nopeasti tietoa voidaan matkapuhelinverkossa välittää. Useimmat tällä hetkellä markkinoilla olevat päätelaitteet käyttävät 3+1 aikavälin tekniikkaa, eli kolme aikaväliä vastaanottoon ja yksi lähettämiseen. Tämä vastaa noin 43,2 kilobitin sekuntinopeutta vastaanotossa ja 14,4 kilobitin nopeutta lähettämisessä. Joissakin uusimmissa gprs-päätelaitteissa on kuitenkin jo 4+2 aikavälin tekniikkaa, joka mahdollistaa teoriassa 56 kilobitin vastaanoton ja 28 kilobitin lähetyksen sekunnissa.

Parempia päätelaitteita

Päätelaitteet ovat kehittyneet yhteyksien nopeudessa ja vakaudessa. Siinä missä ensimmäisissä malleissa siirtonopeudet saattoivat jäädä gsm-datan tasolle, päästään nykyisin tyypillisissä kolmen aikavälin malleissa jo 30–40 kilobitin vastaanottonopeuksiin. Tämä on hieman hitaampaa kuin tavallinen pöytäkoneen 56 kilobitin modeemi.

Hitaan siirtonopeuden ja epäluotettavuuden lisäksi gprs:n ongelma ovat olleet korkeat, 3000–5000 millisekunnin vasteajat. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen jokaisen pyydetyn toiminnon suorittamista on jouduttu odottamaan näin pitkä aika. Käytännössä hidas vasteaika on tehnyt kaikenlaiset tosiaikaiset yhteydet mahdottomiksi ja www-sivujen latailua on saanut odottaa liian kauan. Näistä ongelmista on kuitenkin päästy jossain määrin eroon, eli päätelaitteiden yhteensopivuus verkkojen kanssa on parantunut. Lisäksi joillakin operaattoreilla on käytössä ohjelmallinen pakkaus, joka nopeuttaa tiedostojen latautumista. Lopulliseen yhteyksien laatuun vaikuttaa aina suuresti myös verkon ruuhkaisuus.

Älypuhelimia ja kämmenmikroja

Gprs-päätelaitteiden tarjonta ei rajoitu vain perinteisiin wap-selaimella varustettuihin kännyköihin, vaan markkinoilla on useita kämmenmikron ja matkapuhelimen toisiinsa yhdistäviä älypuhelimiksi kutsuttuja laitteita. Näitä ovat esimerkiksi Trium Mondo ja Motorola Accompli 008. Ratkaisut muistuttavat kosketusnäytöllä ja kynäohjauksella varustettuja Palm- tai Pocketpc-kämmenmikroja, mutta ne sisältävät täysveriset matkapuhelinominaisuudet gprs-datayhteyksien kera.

Gprs-tekniikka on löytämässä tiensä myös tavallisiin kämmenmikroihin. Esimerkiksi Compaq on tuonut markkinoille Ipaqeihinsa sopivan gsm- ja gprs-lisälaitetaskun. Vastaavia lisämoduuleita odotetaan muidenkin valmistajien kämmenmikroihin tämän vuoden aikana.

Wapilla on sanana huono kaiku suuren yleisön korvissa. Harva uskookaan edes gprs:n tuovan siihen niin paljon uutta, että puhelin kannattaisi päivittää gprs-standardin mukaiseksi. Tärkeämpi hankintamotiivi onkin usein kunnollisen mobiilin Internet-yhteyden saaminen matkamikroon.

Tavallisella gsm-puhelimella on voinut jo pitkään muodostaa datayhteyden kannettavaan mikroon. Tällöin nopeus jää kuitenkin 9,6 kilobittiin sekunnissa ja yhteydestä laskutetaan kallista aikaveloitusta. Hidas siirtonopeus ja korkea minuuttitaksa eivät ole olleet houkutteleva yhdistelmä. Nopea gsm-datasiirto (hscsd) ei sekään ole ollut vastaus ongelmaan, sillä nopeuden lisääntyessä linjoja yhdistämällä myös aikaveloitus on kasvanut.

Pc-yhteydet kehittyvät

Gprs-puhelimet voi liittää gsm-mallien tapaan kannettavaan tietokoneeseen sarjaportin, infrapunan tai uusimpien mallien myötä langattoman Bluetooth-tekniikan avulla. Yhteistyö kannettavan kanssa ei suinkaan ole mutkatonta, sillä etenkin infrapunayhteyksien virittäminen käyttöön on nykyisillä päätelaitteilla tarpeettoman hankala.

Useimmilta päätelaitevalmistajilta löytyvät tietoliikenneajurit kannettavaan tietokoneeseen liittämistä varten, mutta niiden viimeistely on vielä kaukana kytke ja käytä -ajatuksesta. Hankaluudet on huomattu, sillä markkinoille on tulossa pc-korttipaikkaan sopivia gprs-kortteja. Esimerkiksi Dell on julkistanut jo kannettavien Truemobile-tuotelinjansa, joka tuo gprs-ominaisuudet koneen mukana esiasennettuna. Tällöin käyttäjä säästyy kokonaan kaapeleiden ja langattomien datayhteyksien kanssa taistelulta.

Vaihtoehtona wlan

Monissa uusissa matkamikroissa on myös yhdysrakenteinen langaton wlan-verkkokortti, tai sellainen voidaan ainakin hankkia lisävarusteena. Wlan ei suoranaisesti kilpaile gprs:n kanssa, mutta voi osoittautua monessa tilanteessa käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi. Yhä useammissa yrityksissä ja suurissa julkisissa tiloissa on wlan-verkko, jonka avulla käyttäjä pääsee kannettavallaan Internetiin ilman kalliita matkapuhelukustannuksia.

Tulevaisuuden kannettava tietokone tai älypuhelin voi hyvinkin hallita niin gsm-, gprs-, umts- kuin wlan-tekniikatkin ja vaihdella näiden välillä tarpeen mukaan. Tällaiseen yhteistoimintaan on kuitenkin vielä matkaa.

Wapin toinen tilaisuus

Wap-palveluiden lanseeraus ei mennyt pieleen vain siksi, että niiden hinta oli korkea ja toimivuus heikkoa. Wapille ei myöskään keksitty sellaista käyttöä, jota varten ihmiset olisivat halunneet viettää ylimääräistä aikaa kännykän pienen näppäimistön ja ruudun ääressä.

Ihmisille on tarjottu wap-palveluina tuoreita uutisotsikoita, horoskooppeja ja muuta hömppäviihdettä, säätietoa, pankkiyhteyksiä, sanakirjoja, numero- ja osoitehakuja sekä tietysti pääsyä sähköposteihin. Edes gprs-tekniikka ei muuta sitä tosiasiaa, että monien tällaisten palveluiden käyttäminen ei ole miellyttävää pienellä ruudulla ja näppäimistöllä. Pc:llä työskentelyyn tottunut usein mieluummin odottaa hetken, että voi hoitaa asiat tietokoneen ja kiinteän verkkoyhteyden ääressä.

Jäljelle jää kuitenkin paljon tilanteita, joissa pc ei ole käyttökelpoinen tai olemassa oleva vaihtoehto. Tällöin vähän hidaskäyttöinen mobiilipäätelaitekin voi olla parempi kuin ei mitään.

Sähköpostin suosio kasvaa jatkuvasti. Ei siis ole yllätys, että se on myös mobiilipuolen toivotuimpia palveluita. Monet valtakunnalliset Internet-operaattorit tarjoavatkin jo sähköpostipalveluihinsa wap-käyttöliittymää. Sen avulla voi ainakin tarkistaa tuoreimpien viestien lähettäjät ja otsikot, vähän enemmällä vaivalla vastatakin kiireisimpiin niistä.

Wap-palveluiden ongelma gsm-datayhteyksillä on, että käytön hitaus koituu käyttäjälle kalliiksi. Kaikki toimii verkkaisesti: yhteys aukeaa hitaasti, sivujen latautuminen vie aikaa ja kaiken lisäksi viesteihin vastaaminen on kännykän pienellä näppäimistöllä hankalaa. Gprs muuttaa tämän, sillä käytetty aika ei enää maksa. Käskyn tai viestin voi kirjoittaa aivan niin hitaasti tai nopeasti kuin itselle sopii ilman lisäkustannuksia.

Osoite- ja numerohaut ovat olleet suosittuja palveluita hankalasta tekstiviestikäyttöliittymästä huolimatta. Palveluista on myös wap-versiot, joissa monimutkaisia tekstiviestien kysely- ja tilauskoodeja ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan tiedot voi täyttää selkokielisiin tekstikenttiin.

Nordea Suomi on tiettävästi maailman ensimmäinen pankki, joka avasi verkkopankkinsa myös gprs-käyttäjille. Aiemmin mobiiliyhteys on pitänyt soittaa gsm-datalla Nordean omaan palvelunumeroon.

Gprs-yhteyden voi avata Solo-yhteyden wap-standardiin kuuluvaa wtls-salaustekniikkaa käyttäen, joka vastaa lähinnä Internetissä käytettävää ssl-salausta. Tällöin Solon käyttö on nopeampaa ja ennen kaikkea edullisempaa kuin gsm-datalla. Harva uskaltaa kiirehtiä raha-asioitaan hoitaessa, etenkään pientä päätelaitetta käyttäessä. Gprs-yhteyden kanssa ajasta ei tarvitse huolehtia.

Ei ole realistista odottaa, että wap-palveluiden käyttö olisi nopeallakaan langattomalla yhteydellä yhtä sujuvaa kuin kannettavalla tai pöytätietokoneella. Usein se on kuitenkin aivan riittävä vaihtoehto silloin, kun kiinteä verkkoyhteys ja pc eivät ole käytettävissä.

Langattomasti Internetiin

Kannettavaan tai kämmentietokoneeseen liitettynä gprs avaa tien myös tavallisiin Internet-palveluihin modeemi- tai isdn-yhteyksien tapaan. Tällöin palveluiden kirjo laajenee, koska käytettävissä ovat niin tavalliset www-palvelut kuin niiden pelkistetyt tekstiversiotkin.

Koska nopeudet ovat rajalliset ja gprs-käyttäjä maksaa yleensä siirretystä tietomäärästä, suositaan gprs-yhteyksillä tavallisesti www-palveluiden tekstiversioita. Ne ovatkin yleistyneet nopeasti. Tällä hetkellä ainakin tärkeimmät kotimaiset uutis-, sähköposti- ja pankkipalvelut tarjoavat sivuistaan pelkistetyn tekstiversion.

Tunnetuimmista www-palveluista voidaan yleensä nopeasti tehdä omat versiot myös langattomien päätelaitteiden käyttäjille, sillä sivut on rakennettu dynaamisesti tietokantojen päälle. Tällaisten palveluiden saatavuus paranee sitä nopeammin mitä enemmän etenkin gprs:ää käyttäviä päätelaitteita on käytössä.

Tekstipohjaiset www-palvelut ovat usein sikäli wapin varaan rakennettuja ratkaisuja kiinnostavampia, että niistä ei ole ollut tapana periä käyttömaksuja. Vaikka gprs tekeekin itse yhteydestä gms-dataa edullisemman, veloitetaan useimmista kaupallisista wap-palveluista edelleen kalliita palvelumaksuja.

Matkapuhelimien ja kämmentietokoneiden yhteydet kehittyvät kohti julkista Internetiä, jossa sisällöstä ja palveluista ei ole totuttu maksamaan. Wap-palveluilla ei onnistuttu opettamaan sen enempää massakuluttajille kuin ammattikäyttäjillekään toisenlaista ajatustapaa.

Vaikuttaa siltä, että yleisesti vain yhteydestä ollaan valmiita maksamaan, ei itse palvelusta tai sisällöstä. Asiaa ei helpota sekään, että tällä hetkellä langattomille päätelaitteille ei ole olemassa turvallista universaalia maksutapaa.

Kallista surffailua

Gprs:n kustannukset nousevat useimmilla liittymillä jyrkästi, kun tietoa siirtyy yli 10 megatavua kuukaudessa. Wap-käytössä liikennettä ei kerry näin paljon, sillä jo yhteen megatavuun mahtuu tuhansia sivuja.

Jos kuitenkin aikoo käyttää gprs:ää kannettavan tietokoneen Internet-yhteytenä, on DNA:n kiinteähintainen (16,67 euroa/kk) gprs-palvelu tällä hetkellä edullisin vaihtoehto. Esimerkiksi keskimääräisellä 50 megatavun kuukausiliikenteellä muiden yhteydentarjoajien kuukausikustannukset nousevat vähintään 83 euroon. Tämä tekee vuositasolla noin 1 000 euroa, mikä ei ole ainakaan yksityishenkilölle enää pikkusumma. Soneran Open Datalla kustannukset nousisivat vastaavilla siirtomäärillä jo yli 6 000 euroon vuodessa.

Hinta ei takaa laatua

Siirrettyyn datamäärään perustuva hinnoittelu kertoo karua kieltä gprs:n nykyisestä todellisuudesta. Isot operaattorit eivät voi tarjota kiinteää hinnoittelua siksi, että verkossa ei riittäisi palvelutasoa kasvaville käyttömäärille. Radiolinja, Sonera ja Telia ovat hinnoitelleet gprs:n niin, että se on edullinen wap-käytössä, mutta hyvin kallis varsinaisiin datayhteyksiin. Näin käyttäjämäärät koetetaan pitää sen verran pieninä, että kaikille olisi tarjolla jotenkin siedettävä palvelutaso.

Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos DNA:n hinnoittelu houkuttelee verkkoon nimenomaan gprs:n suurkuluttajia. Toisaalta muiden operaattoreiden veloittamia siirtomäärään perustuvia hintoja on kritisoitu myös siitä, että korkean hinnan vastineeksi ei taata minkäänlaista palvelutasoa. Puheliikenne on priorisoitu verkoissa korkeammalle, joten ruuhka-aikoina ja -alueilla nimenomaan gprs-yhteydet kärsivät.

Ratkaisua suureen palvelutason vaihteluun ei ole odotettavissa enää gprs-aikoina. Sitä varten on satsattava umts-teknologiaan, jossa laadukkaan palvelutason ylläpitäminen on otettu määrityksissä huomioon alusta saakka. Palvelutasoa on tulevaisuudessa tarjolla niille, jotka ovat siitä valmiita myös maksamaan. Tällä hetkellä olemme vasta matkalla sinne, niin hyvässä kuin pahassakin.

Gprs-verkkovierailu ulkomailla vielä vähäistä
Näin testasimme: Liittymissä on valinnanvaraa
Vertailutaulukko