Avatarit messumatkalla
Kim Leidenius
Avatarit messumatkalla
Lentomatkustamisen hankaloituessa virtuaalimaailmojen suosio kasvaa. Kolmiulotteinen internet yhdistää yleisöt ja tuotekehitystiimit ympäri maailman.
Virtuaalimaailmoista on nopeasti tullut etenkin nuorten suosikkipaikkoja netissä. Kun avatar-sukupolvi siirtyy työelämään, kokoukset ja messumatkat hoidetaan omalla työtuolilla istuen.
Virtuaaliset kokoukset sopivat jo nyt yrityksille, joissa työskentelee kansainvälisiä tiimejä. Verkkoyhteyden päässä oleva esimies ohjaa alaisiaan etäältä, ja kolmiulotteiset hahmot värittävät tekstipohjaista viestintää eleillä ja jopa ilmeillä.
Lisäksi yritykset voivat perustaa esimerkiksi Second Lifeen omia saariaan. Siellä ei kuitenkaan voida säilyttää yrityssalaisuuksia eikä käydä luottamuksellisia keskusteluja. Turvallisempaan viestintään voidaan käyttää esimerkiksi IBM:n tarjoamaa Lotus Sametime -pikaviestiohjelman 3d-laajennusta.
Sitä käytettäessä kokous kutsutaan koolle pikaviesteillä. Viestit avaavat kunkin osanottajan ruudulle Second Lifeä muistuttavan tilan, joka on jaettu lukuisiin huoneisiin muun muassa ideointia, koulutusta ja rennompaa kanssakäymistä varten. Järjestelmä tukee myös kalvosulkeisia, aivoriihiä ja äänestyksiä.
Tiloja ei tarvitse varata etukäteen, vaan ne luodaan tarpeen mukaan. Sihteerin tehtävät hoituvat tallentamalla tapahtumat automaattisesti lokiin.
Ihmisenä virtuaalimaailmassa
IBM:llä on käytössään myös Second Lifen yksityinen versio. Tässä omassa ympäristössään yhtiö on muun muassa järjestänyt konferenssin, johon osallistui työntekijöitä 50 maasta. Useimmat heistä eivät olisi voineet osallistua todelliseen tapahtumaan kustannusten tai aikataulun vuoksi. Samasta toimipisteestä konferenssiin saattoivat osallistua vaikka kaikki, ilman että osasto menetti toimintakykynsä.
Konferenssin järjestelyissä tuli esiin asioita, joiden on vielä muututtava, jotta virtuaalinen maailma toimisi oikean yritysmaailman tavoin. Avatareilta toivottiin oikeita nimiä ja yhdennäköisyyttä todellisen henkilön kanssa, jotta heidät voisi tunnistaa myös todellisessa tapaamisessa. Lisäksi ihmiset halusivat tietää, keitä heidän lähellään kulloinkin on, ja mikä on heidän asemansa yrityksessä.
Konferenssin järjestäjät kuvittelivat, että koska siirtymiset voivat tapahtua teleportaatiolla, väliaikoihin ei tarvitsisi varata viittä minuuttia kauempaa. Todellisuudessa ihmiset halusivat olla ihmisiä myös virtuaalimaailmassa. Sosiaalista kanssakäymistä varten tarvittiin pidempiä taukoja, ja käytäväkeskustelut haluttiin käydä spontaanisti eikä aikataulutettuina.
Digitaalinen jet lag
Kansainvälistä virtuaalikonferenssia järjestettäessä pitää huomioida aikavyöhykkeet aivan samalla tavoin kuin reaalimaailmassakin. Aasialaiset osallistujat olivat nuutuneita amerikkalaisen illan sosiaalisissa tapahtumissa, joten niitä pyrittiin järjestämään myös päivisin. Esitelmätkin ajoitettiin esiintyjien omien kellojen mukaan: Aasialaiset aloittivat, sitten olivat vuorossa eurooppalaiset ja lopuksi amerikkalaiset.
Helpomman osallistumisen lisäksi virtuaalisessa maailmassa on tosielämää paremmat mahdollisuudet esittelytilojen rakentamiseen. Esimerkiksi IBM:n konferenssiin tehtiin virtuaalinen vihreä konesali, jossa jokainen pystyi kiertämään omaan tahtiinsa laitteisiin tutustuen ja kaappien ovia availlen. Fyysisessä maailmassa tämä ei olisi ollut mahdollista, sillä palvelinsaleihin pääsee vain tiukan valvotusti.
Virtuaalisten konferenssien määrä on kovassa kasvussa. Esimerkiksi Inxpo järjesti viime vuonna noin 360 virtuaalista tapahtumaa rekrytointimessuista tulevaisuuden datakeskuksien esittelyyn. Niissä voi vierailla näyttelyosastoilla, kuunnella nettilähetyksiä, tavata muita osanottajia käytäväkeskusteluissa ja keskustella yksityisesti loosissa.
3d-netin rajat aukeavat
Virtuaalimaailmoille on niiden alkuajoista lähtien yritetty kehittää yhteistä protokollaa ja tiedostomuotoja. Tavoitteena on, että avatarit ja rakenteet voisi tulevaisuudessa siirtää vapaasti maailmasta toiseen. Viime kesänä IBM ja Linden Lab esittelivät jo toimivat siirtotyökalut Opensimin ja Second Lifen välille. Yhtiöiden tulevaisuudenvisioissa avatarien mukana voisi siirtyä myös niiden omaisuus, maine ja suhteet.
Siirtotekniikoiden kehitys on yleensä törmännyt motivaation puutteeseen. Kaikilla suurimmilla palveluilla on oma tapansa kuvata maisemat ja hahmot lankaverkkoina tai monikulmioista, pinnoista tai kolmiulotteisista elementeistä koostuvina malleina. Lisäksi palveluissa on suuria eroja sen suhteen, miten ne hyödyntävät näytönohjaimien ominaisuuksia tai käsittelevät mallien fysiikkaa.
3d-maailmat ovat myös paljon monimutkaisempia kuin http-protokollaan ja html-kieleen nojaava internet. Virtuaalisen rahan täytyisi vähentyä yhden maailman tililtä oikealla kurssisuhteella, kun sitä kulutetaan toisessa. Valuutat, miekat ja vaatteet sovittava pörssi tuskin toteutuu kovin nopeasti.
Lopullisena päämääränä on kuitenkin luoda standardit toimintatavat, joita noudattamalla kolmiulotteisen internetin katseluohjelma voitaisiin rakentaa osaksi web-selainta.
Nuori muuttaa ”pois kotoa”
Virtuaalimaailmojen asukkaat eivät ole toistaiseksi nousseet barrikadeille vaatimaan avatariensa vapauttamista, mutta yrityskäytön kannalta olisi tärkeää, että yhdessä maailmassa tehtyä pohjatyötä voitaisiin hyödyntää toisessa.
Yritysten lisäksi avatarien vapaata liikkuvuutta kaipaavat lasten virtuaalimaailmoista ulos kasvaneet nuoret aikuiset. Heille on usein kertynyt vaatteita, lemmikkejä ja muuta omaisuutta, joiden mukaan saaminen alentaisi kynnystä muuttaa uuteen maailmaan. Teini-ikäisten maailmoissa on todella paljon käyttäjiä, joten vaivattoman siirtymisen tarjoajalla olisi mahdollisuudet tehdä hyvää bisnestä.
Saumattoman yhteistoiminnan kehittymiseen menee vielä vuosia, mutta virtuaalitodellisuuden tulevaisuudelle se on elintärkeää. Kaikilta ei uuden maailman luominen onnistu kuudessa päivässä.
20000000000000000 laskutoimitusta sekunnissa
IBM on sopinut toimittavansa Lawrence Livermoren laboratoriolle tietokoneen, joka kykenee laskemaan 20 petaflopin teholla. 96 räkkiyksikön kokoinen laitteisto on käyttökunnossa vuonna 2012.
Yli satametrisen punapuun mukaan nimetyssä Sequoia-supertietokoneessa on enemmän vääntöä kuin tämän hetken 500 tehokkaimmassa koneessa yhteensä. Jos maailman kaikki 6,7 miljardia ihmistä varustettaisiin naputtelemaan taskulaskinta 24 tuntia päivässä, kuluisi heiltä 320 vuotta siihen, minkä Sequoia tekee tunnissa. Toisin kuin ihmiskunta, se kuitenkin mahtuu runsaan 300 neliömetrin kokoiseen konesaliin.
Sequoiassa on Linux-pohjainen käyttöjärjestelmä, 1,6 petatavua muistia ja yhteensä 1,6 miljoonaa Powerpc-prosessoriydintä. Sen 6,6 megawatin sähkönkulutuksella lämmittäisi tuhat omakotitaloa.
Superkoneen tehtävänä on varmistaa Yhdysvaltojen ikääntyvän ydinpelotteen turvallisuus.
Tietokone yhdellä piirillä
Jatkuvasti pienenevien transistoreiden, kasvavien kellotaajuuksien ja suurempien prosessoreiden trendi on päättymässä. Ensi vuosikymmenellä piirit pienenevät ja kuluttavat vähemmän energiaa, ja numeronmurskain saa kainaloonsa uusia erikoistuneita toimintoja. Intelin tavoitteena on pakata koko tietokonejärjestelmä yhdelle piirille.
Piirin digitaaliset radio-osat pystyvät hyödyntämään useita taajuusalueita ja protokollia, ja siten käyttämään parasta tarjolla olevaa radiotietä, oli se sitten bluetooth, wlan, 3g, wimax tai vielä standardoimaton 60 gigahertsin taajuudella toimiva erittäin laajakaistainen radioalue.
Piirille suunniteltu näytönohjain käyttää erillisten ohjaimien tapaan useita ytimiä. Tekniikan erittäin alhaisen 0,3 voltin käyttöjännitteen ansiosta energiankulutus voidaan pudottaa liki sadasosaan nykyisestä.
Piirillä on useita antureita, jotka seuraavat sen eri osien lämpötiloja. Kun järjestelmä havaitsee ylikuumenemisvaaran, se pystyy siirtämään kuormaa muille ytimille.
Tampereelta etähuoltoa fuusioreaktorille
Ranskaan rakennettavan fuusiolaitoksen kriittisten osien huollon kehittäminen on VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston vastuulla. Reaktorin huollossa etäoperoinnilla ja virtuaalitekniikoilla on keskeinen sija.
Huoltorobotin täyden mittakaavan kokoinen tutkimusympäristö otettiin käyttöön tammikuun lopussa.
Ympäristöä voidaan käyttää myös perinteisten voimaloiden suunnittelun ja huollon kehittämiseen.
Ensimmäisessä vaiheessa testattava kuljetusrobotti on 3,5 metriä pitkä ja painaa 8,5 tonnia. Muutaman millimetrin tarkkuudella käsiteltävä reaktorikomponentti painaa yhdeksän tonnia.
Iterissä vaadittavalta uudelta teknologialta edellytetään paljon, sillä sen avulla hallitaan sadan miljoonaan asteen lämpötilassa olevaa fuusioplasmaa.
