Missä on eduskunnan api?
Missä on eduskunnan api?
Pari vuotta sitten pyörittelin mielessäni suunnitelmaa politiikka-aiheisesta verkkopelistä. Pelin esikuvaksi olin keksinyt Yhdysvalloissa useamman vuoden pyörineen Fantasy Congress -pelin.
Pelin idea on tuttu useimmille urheilua aktiivisesti seuraaville. Tällaisia fantasiapelejä on kehitetty useista eri joukkuelajeista: pelaaja rakentaa oman joukkueensa esimerkiksi kaikista SM-liigassapelaavista jääkiekkoilijoista. Kauden edetessä joukkueen kokoaja saa pisteitä sitä mukaa, kun reaalimaailmassa omissa joukkueissaan pelaavat pelaajat tekevät maaleja ja saavat syöttöpisteitä oikeissa peleissä.
Fantasiaeduskunnassa pelaaja kokoaisi samalla tavalla oman eduskuntaryhmänsä eduskuntaan valituista edustajista, puoluerajoista välittämättä. Omaan ryhmäänsä voisi siis koota edustajia kaikista niistä edustajista, joita eduskunnassa istuu. Pisteitä olisi luvassa käytetyistä puheenvuoroista, äänestyksistä, aloitteista ja puoluekuria vastaan potkimisesta. Voittaja olisi tietenkin se, joka istuntokauden aikana keräisi eniten pisteitä.
Fantasiaeduskuntaa ei tarvinnut pitkään pohdiskella, kun jo törmäsin ilmeisimpään ongelmaan pelin tiellä. Automaattinen tiedonsaanti Suomen eduskunnan ja sen yksittäisten edustajien tekemisistä on melkoisen vaikeaa.
Eduskunnan www-sivujen suunnittelu on mitä ilmeisimmin lähtenyt eduskunnan omista prosesseista, ei niinkään kansalaisille tehtävän tiedottamisen tarpeista. Eduskunnan sivuilla lakialoitteen kohtalon seuraaminen vaatii vähintään yhteiskuntatieteiden tuoreen tutkinnon, erityistä harrastuneisuutta tai polttavan tiedon tarpeen. Sivut ovat täynnä byrokraattisia lyhenteitä ja hämmentävää prosessitietoa, josta on vain hämäriä muistikuvia peruskoulun yhteiskuntaopin tunneilta.
Konkreettisemmalla tasolla sivut eivät tarjoa myöskään koottua tietoa (tai rss-syötettä) yksittäisen edustajan äänestyskäyttäytymisestä kuluvan vaalikauden aikana. Tällaisesta tiedosta olisi huomattavasti enemmän hyötyä edustajan työn seuraamisessa ja arvioinnissa kuin kerran neljässä vuodessa annettavista vaalikonevastauksista.
Jo eduskunnan sivujen muotoilu kertoo, että sivujen pohjalla vaikuttaa edelleen vahvasti idea paperille tehtävistä asiakirjoista. Tietokoneen ruudulta tarkasteltuna nämä asiakirjat tuntuvat kömpelöiltä ja vaikealukuisilta.
Mikäli eduskunta tarjoaisi tietoa toiminnastaan yleisesti hyödynnettävässä muodossa, se mahdollistaisi monia muitakin palveluita kuin viihteen varjolla poliittista päätöksentekoa avaavan pelin.
Esimerkkejä tästä löytyy esimerkiksi Yhdysvalloista. Yhdysvaltain kongressin tekemisistä löytyy api eli ohjelmointirajapinta, jonka avulla kuka tahansa pääsee käsiksi tietoon muun muassa kongressiedustajien läsnäolosta täysistunnoissa ja äänestyskäyttäytymisestä.
Yhdysvalloissakaan rajapintaa ei tarjoa kongressi itse vaan New York Times -sanomalehti. Tiedot New York Times kokoaa raapimalla ne kokoon kongressin web-sivujen html- ja xml-sisällöstä, kongressin kirjaston tietokannoista ja kansalaisjärjestöjen julkaisemasta sisällöstä.
Toinen yhdysvaltalaisesimerkki on Opencongress-järjestö, joka kerää palveluunsa tietoa edustajien äänestyskäyttäytymisestä. Tietoa voi suodattaa monilla eri tavoilla, palvelussa voi muun muassa vertailla kahden edustajan äänestyshistoriaa ja niiden yhtäläisyyksiä tai eroja.
Voi olla, että Suomen eduskunta ei kovin helposti saa aikaan tällaisia palveluja. Voi olla, että eduskunnassa ei edes koeta tarpeelliseksi tällaisten palvelujen tuottamista. Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin ja politiikkaan ylipäätään kuuluva kulissientakainen toiminta ja vahva virkamieskulttuuri vierastavat todennäköisesti webin jakamiseen ja avoimuuteen perustuvaa ideaa.
Yksi aihetodiste tästä on eduskunnan web-sivujen maininta tekijänoikeudesta. Sivujen käyttöoikeusilmoituksen mukaan "verkkopalvelun omistusoikeus samoin kuin verkkopalveluun liittyvät tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet kuuluvat eduskunnalle".
Jotenkin on hassua, että kansaa edustava laitos näkee tarpeelliseksi korostaa toiminnastaan kertovan verkkosivuston tekijänoikeuksia. Miksi eduskunta ei voisi edes jakaa tietoa Creative Commons -lisenssin suojissa? Se ainakin antaisi sivun tietojen jälleenkäyttöä suunnitteleville kansalaisille varmuuden siitä, että päätöksentekotieto on julkista ja sen käyttäminen on paitsi luvallista myös suotavaa.
