Vihreys on hyvä strategia

Pertti Hämäläinen • Piirros: Petri Rotsten

Vihreys on hyvä strategia

Nyt on oikea hetki toteuttaa kiivaan kasvun aikana tekemättä jääneet säästöhankkeet, joista hyötyy myös ympäristö.

Vihreitä arvoja markkinoinnissaan korostanut Google sai tammikuussa tahran maineeseensa, kun Harvardin yliopiston tutkija Alex Wissner-Gross julkisti arvionsa hakukoneen hiilidioksidipäästöistä. Kahden tiedon etsiminen Googlella tuottaa hänen mukaansa päästöjä yhtä paljon kuin kupillisen vettä keittäminen.

Googlen raivokkaasta puolustautumisesta syntynyt debatti kiinnitti huomion tietotekniikkapalveluiden energiataseeseen. Amerikkalainen teknokriitikko Nicholas Carr on laskenut, että Second Life -virtuaalimaailman avatar kuluttaa vuodessa lähes saman verran sähköä kuin lihaa ja verta oleva keskivertobrasilialainen.

Tietotekniikka on energiaintensiivinen ala. Suoritinten, massamuistien ja tietoliikennelaitteiden tehokkuuden eksponentiaalisesta kasvusta huolimatta sovellusten ja käsiteltävän tiedon lisääntyminen takaa sen, että myös it:n energiakulutus kasvaa koko ajan.

Gartner Groupin vuonna 2007 julkaiseman arvion mukaan tietotekniikan osuus ihmisen toiminnan tuottamista hiilidioksidipäästöistä on kahden prosentin luokkaa. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myöhemmistäkin tutkimuksista. It on siis ilmastonmuutoksen syntipukkina lähellä paljon parjattua lentoliikennettä.

Aika muuttaa asenteita

Viime vuosina on koettu varsinainen viherherätys. Laitevalmistajat todistelevat kilvan vihreyttään julkistamalla yhä energiapihimpiä ratkaisuja ja tehostamalla kierrätysohjelmiaan. Vaihtoehtoisten energialähteiden käytöllä ja erilaisilla kompensaatioilla tavoitellaan hiilineutraalin yrityksen sädekehää.

Tietotekniikan loppukäyttäjät ovat vielä kaukana perässä. Energiankulutus saatetaan sisällyttää laitteen elinkaarikustannuksiin, mutta kyse on puhtaasti taloudellisista laskelmista. Vihreys nähdään omantunnon pönkittäjänä: ”kyllä meilläkin ajatellaan ympäristöä, kun uusi tulostin kuluttaa neljänneksen vähemmän sähköä kuin vanha.”

Asenneilmasto on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Ilmastonmuutosskeptikoiden rivit harvenevat, ja yritysten ympäristörikkeet nousevat helposti uutisiksi. Sekajätteeseen dumpattu yrityksen tarralla varustettu tietokone voi pian osoittautua isommaksi ongelmaksi kuin sen ylikirjoittamattomalta kiintolevyltä paljastuvat yrityssalaisuudet.

Yritykset ovat jo joutuneet puolustautumaan julkisuudessa esitettyjä it-ratkaisujensa energiatehottomuusväitteitä vastaan. Brittiläinen Living Life Green -yhtiö on arvioinut it:n osuuden yritysten energiankulutuksesta olevan keskimäärin noin kymmenen prosenttia. Yksittäisissä organisaatioissa tietotekniikan osuus vaihtelee suuresti toimialan mukaan.

Eko-ohjaus yhteen paikkaan

Tavallinen tapa vesittää vihreä hanke on kuitata sen merkitys mitättömäksi yrityksen kokonaisbudjetissa. Yksittäisen palvelimen tai tulostimen energiatehokkuus ei juuri näykään tuloslaskelman viimeisellä rivillä tai yrityksen ekotaseessa.

Tulosta syntyy vasta, kun ekotehokkuusajattelu ulotetaan koko tietotekniikka-arkkitehtuuriin ja tarkastelussa otetaan huomioon laitteistojen koko elinkaari. Kun ekonäkökohdat on vakioitu kuulumaan kaikkien hankintojen päätöskriteereihin ja laajennettu kaikkiin käyttötoimintoihin, jokaisen pienen yksityiskohdan merkityksestä ei enää tarvitse keskustella erikseen.

Tällainen toimintatapa edellyttää vihreän strategian luomista. Yrityksen toimialasta ja rakenteista riippuen vihreyden haasteisiin on jo voitu tarttua muissa toiminnoissa. Tällöin it-osaston on hyödyllistä kytkeä omat tavoitteensa yrityksen kokonaisstrategiaan.

Jos taas vihreyteen ei yrityksessä vielä ole paneuduttu, tietotekniikka on hyvä paikka aloittaa. Sieltä näkemyksiä ja menetelmiä voi sitten aikanaan levittää organisaation muuhun tekniikkaan kuten valaistukseen, lämmitykseen ja ilmastointiin.

It-alalla on tehty paljon perustyötä. Valmistajat ja palveluntarjoajat jakavat näkemyksiään auliisti, ja maailmalta löytyy mittaustietoa, johon yritys voi verrata omaa suoritustaan. Tärkeintä on kuitenkin ajatella asiat itse oman organisaation todellisuudesta lähtien ja laskea toimenpiteiden kokonaisvaikutukset. Ekovastuuta ei kannata määrätä kaikkien hankinnoista vastaavien päänsäryksi, vaan vihreyden ohjaus on syytä keskittää.

Hyvä lähtökohta on käytössä olevan tietotekniikan energiatehokkuuden mittaaminen. Jo tämä vaatii yleensä paljon työtä ja totuttujen toimintatapojen muuttamista. Esimerkiksi sähkölaskua ei monessakaan yrityksessä vielä kohdisteta eri toimintoihin niiden todellisen energiankulutuksen mukaan. Ilman toimivaa mittaristoa parannustoimien tehokkuutta ei kuitenkaan voida todeta.

Täydellisyyttä ei kannata vaatia. Ei pidä lannistua, jos mittareita ei saada vertailukelpoisiksi vertailutietojen kanssa. Siinä ei ole vielä onnistunut moni muukaan. Omaa edistymistä voi silti seurata suuntaa-antavilla mittareilla, ja vuotuisia välitavoitteita asettamalla suoritusta voi aina parantaa.

Konesali koekaniiniksi

Palvelinhuoneesta on helppo aloittaa, koska sinne on keskitetty tietotekniikan raskain kalusto. Datakeskusten energiatehokkuuden mittaamiseen ja hallintaan on myös kehitetty parhaat menetelmät ja välineet.
Konesalin energiankulutus jakautuu varsinaisen hyötykuorman ohella virtalähteiden ja ups-laitteiden sekä jäähdytyksen kesken. Päälle tulevat vielä valaistus ja muut toissijaiset virrankuluttajat.

Green Grid -yhteenliittymä on määritellyt dcie-luvun (data center infrastructure efficiency), joka kertoo datakeskuksen it-laitteiden osuuden koko keskuksen energiankulutuksesta. Heikkona pidetään kolmanneksen luokkaan jäävää suhdetta, useimmiten koneiden osuus on alle viisikymmentä prosenttia.

Parempiin tuloksiin päästään nykyaikaisessa konesalissa, jossa ilmastointia ja jäähdytystä optimoidaan tilaratkaisuilla ja laitekehikoilla sekä edistyneillä jäähdytysjärjestelmillä ja niiden ohjausohjelmistoilla. Virtualisoimalla vanhat irtopalvelimet vähempiin mutta tehokkaampiin koneisiin ja niiden levytila keskitettyihin massamuistijärjestelmiin säästetään energiaa sekä suoraan että lämmöntuotannon vähenemisen kautta.

Pienellä yrityksellä ei ole varaa laajoihin konesaliremontteihin. Tällöin hyvä vaihtoehto voi olla palvelimien siirtäminen omista tiloista tehokkaammin toimivaan ulkopuoliseen datakeskukseen. Palveluntarjoajia kilpailutettaessa energiatehokkuusvaatimukset on kirjattava valintakriteereihin. Toimittajilta on myös vaadittava läpinäkyvyyttä, eikä epämääräisiin vakuutteluihin kannata luottaa.

Älä unohda työpöytiä

Konesali ei ole ainoa paikka, jonka optimointi kannattaa. Jokaista palvelinta kohden yrityksessä on vähintään kymmeniä työasemia. Climate Groupin arvion mukaan maailman työasemat kuluttavat energiaa jopa kolme kertaa niin paljon kuin datakeskukset ja konesalit.

Tietokoneet ovat aivan liian usein päällä vuorokauden ympäri. Työaseman virran katkaiseminen pitäisi saada samanlaiseksi rutiiniksi kuin työpisteen valojen sammuttaminen. Nykyaikainen pc-laitteisto ei kulu päivittäisestä sammuttamisesta sen enempää kuin jatkuvasta päällä olostakaan.

Näytönsäästäjät eivät nimestään huolimatta säästä näyttöä. Näytön sammutus valmiustilaan on parempi vaihtoehto, koska nykyiset litteät näytöt palautuvat täyteen kirkkauteensa paljon nopeammin kuin vanhat kuvaputkinäytöt.

Jos yrityksessä on ohjeistettu jättämään työasemat yöksi päälle ohjelmistopäivityksiä varten, tietohallinnon on korkea aika päivittää menetelmänsä. Nykyaikaisilla hallintaohjelmilla työasemat voidaan käynnistää verkon kautta.

Käyttäjien yhteistyöhalukkuuteen ei voi luottaa, koska monet maksimoivat mieluiten oman käyttömukavuutensa. Laitteiden virrankäyttösuunnitelmia on järkevää ohjata keskitetysti, mutta tuottavuutta ei pidä vaarantaa liian tiukoilla asetuksilla. Säännöllisen työajan toimipisteissä käyttäjiä voi päinvastoin hemmotella käynnistämällä työasemat valmiiksi työajan alkuun mennessä.