Videoita Tietokoneen uutisissa ja blogeissa
Videoita Tietokoneen uutisissa ja blogeissa
Tuhoutuvat usb-muistit, Veltto Virtanen ja paljon muuta
Tietokone.fi-palvelun käyttäjät ovat jo jonkin aikaa saaneet katseltavakseen kuvan ja tekstien lisäksi myös videomuotoista materiaalia. Tietokone.fi:n videot julkaistaan ainakin toistaiseksi Youtube-videopalvelussa, jossa ne ovat ilmaiseksi kenen tahansa katsottavissa. Youtuben julkaisutekniikka mahdollistaa videoiden upottamisen myös muille sivuille, joten Tietokoneen toimituksen tekemät videot näkyvätkin myös Tietokoneen uutisissa ja blogeissa.
Videoiden katsominen ei edellytä mitään erityistä ohjelmaa. Videoiden katseluun riittää normaali web-selain, johon on asennettu Flash-lisäohjelma. Youtubessa videoiden kuvanlaatu on rajoitettu suhteellisen alhaiseksi, joten videoista pääsee nauttimaan hieman kapeammankin kaistan äärellä.
Veltto puhuu mielenosoittajille
Viime vuonna julkaistu video Pretecin luodinkestävien usb-muistien testauksesta on osoittautunut Suomen oloissa melkoiseksi hitiksi, sillä videota on tähän mennessä katsottu jo lähes 150 000 kertaa. Myös kestokannettavien röykytystesti on kerännyt yli 25 000 katselukertaa.
Hitiksi näyttää nousevan myös Tietokoneen video taannoisesta sensuurinvastaisesta mielenosoituksesta, joka järjestettiin maaliskuun alussa Eduskunnan edessä. Uutistyyppinen video mielenosoituksesta on mielenkiintoinen sekin, mutta sitä suositummaksi on osoittautunut Ykkösiä ja nollia –blogissa julkaistu video perussuomalaisten kansanedustajan Pertti ”Veltto” Virtasen puheesta mielenosoittajille. Virtasen lennokas retoriikka on tätä kirjoitettaessa kerännyt jo lähes 14 000 katselukertaa.
Videoita tullaan jatkossa näkemään yhä useammin tietotekniikan uutistapahtumista. Lisäksi videoita viritellään myös uudentyyppisten lehtijuttujen bonusmateriaaliksi.
Blogit.tietokone.fi/ykkosiajanollia
Kari Haakana
Luetuimmat uutiset Tietokone.fi.ssä:
1. Linux-levy nopeuttaa poliisin
pc-kotietsintöjä 9.3.2008
2. Internet Explorer 8 julki - kaksi tärkeää
uutuutta 6.3.2008
3. Uudenlaiset mbr-rootkitit erittäin
vaarallisia 4.3.2008
4. Pankkiautomaatit käyttävät Windowsia
- helppo hakkeroida 5.3.2008
5. TKK: Nikin sivujen peili oli asiaton
Parhaat ilmaisohjelmat joka päivä
Tutustu tarjontaan ja imuroi hyödyksesi.
www.tietokone.fi/softa
Firefox-selaimen uusin beta-versio: Mozilla Firefox 3.0 beta 4
Monipuolinen tekstieditori: Ultraedit-32 14.00
Maksuton kuvankäsittelyohjelma: Gimp 2.4.5
Pieneen tilaan ahdettu levytyökalu: Parted Magic 2.1
Turvallisia tiedonsiirtoyhteyksiä graafisesti: System Rescue CD 1.0
Turvallisia tiedonsiirtoyhteyksiä graafisesti: Winscp 4.0.7
Monen protokollan pikaviestin: Pidgin 2.4.0
Nopeaa rakenteellisten dokumenttien tuottamista: Lyx 1.5.4
Blogit.tietokone.fi
”Tietoja koneesta” 7. maaliskuuta 2008 kello 19:20
Julkisten it-projektien sotkut
Tuntuuko teistäkin siltä, että Suomessa julkiset ict-hankkeet ovat aivan hukassa? Kunnat ja valtio eivät osaa ostaa järkevästi, vaan ostetaan näennäisesti halvinta, joka sitten tulee veronmaksajille kalliimmaksi. Sitten on näitä komiteoita ja työryhmiä, joiden puuhastelun tuloksena syntyy muistioita, raportteja ja parhaimmillaan projekteja. Ja miten projektien käykään. Tietoyhteiskuntahankkeista paljastuu uusia hämmästyttäviä yksityiskohtia.
Meilläkin kerrottiin uuutisessa siitä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto arvosteli poliitikkojen käynnistämiä tietoyhteiskuntahankkeita epäonnistuneiksi. Rahaa heitettiin kankkulan kaivoon, koska tuloksia ei saatu ja jopa väärinkäytöksiä epäillään.
Talouselämä-lehti oli kaivanut asiasta lisätietoja. Lehden juttu kuvaa, miten Tietoenatorin ja WM-datan yhteistyö on toiminut, tai ollut toimimatta. Nämä firmat saavat aika merkittävän osan julkisista hankinnoista, ja artikkeli on karua luettavaa siitä, miten veroeurojamme tuhlataan. Ostajat eivät osaa vaatia toimivaa, ja ict-palvelutalot käyttävät tätä häikäilemättä hyväksi.
Entä missä on yhtiöiden johdon ammattiylpeys, jos tuotetta ei yritetä toimittaa toimivana perille? Projektit venyvät ja budjetit pettävät, mutta projekti ei voi päättyä siihen, ettei koko palvelua saada käyttöön.
Huomio kiinnittyy väkisinkin siihen, että kun julkisuudessa jokin iso julkisen sektorin it-projekti tökkii, Tietodetonaattorin (lempinimi ei ole minun keksimäni) nimi tulee usein esille. Ehkä se on vain sattumaa, kun kyseessä on iso julkispuolen kumppani.
Kenties uusi johto saa yrityksen takaisin paremmalle kurssille. Maineessa ainakin on hiomisen varaa. Ensimmäinen askel, vähentää satoja työpaikkoja Suomessa, tuskin tuo ainakaan helpotusta.
Lopulta tässä taitaa olla opetus siitä, ettei poliitikkoja pitäisi päästää käynnistämään ja johtamaan projekteja, jotka vaatisivat ammattiosaamista. Fiksu ostaja ei joutuisi ict-palvelutalojen pyöriteltäväksi.
Leo Nenonen kirjoittaa
7. maaliskuuta 2008 kello 21.26
Mitenköhän juttu ei oikeastaan yllätä ollenkaan?
Erään ”rojektin” käynnistystilaisuudessa, pääsin esittämään it osaston näkemyksen ”rojektin” läpiviennistä ja tavoitteista, jonka jälkeen edustamani osasto ei ”rojektiin” osallistunutkaan, kuin vasta sen jälkeen, kun toimimatonta sovellusta ruvettiin vääntämään tuskalla toimivaksi. Toimittajana yllättäen Tietoenator.
Poliitikot eivät muuten ole ainoita ”kynnettömiä” kun ”rojekti” pitäisi saada toimimaan.
Mikael Gueck kirjoittaa
8. maaliskuuta 2008 kello 16.53
Julkishallinnon hankintasäännökset poistavat hankkijalta käytännössä kaiken harkintavallan. Kaikki pitää kirjata tarjouspyyntöön pisteineen, mutta kuka muistaa olla olettamatta, ja kirjata ylös että joo, konsulteilla pitää tosiaan olla vaatteet päällä ja heidän pitää olla pulssi.
Toisin sanoen et voi tehdä tarjouspyyntöä, jossa hinta ei ole merkittävä tekijä, koska satavarmasti toimittaja vedättää sitä sitten ylöspäin niin paljon kuin sielu sietää. Kaikki tämä on seurausta siitä, etteivät hankkijat saa pitää muistikirjaa siitä, että ”katos joo, nämä kaverit ovat ryssineet kymmenen edellistä keikkaansa, ja yrittivät vielä kusettaa joka kerran - enpä päästä heitä edes kiinni tähän tarjoukseen.” Ilman inhimillistä joustovaraa kaikki on hyvin, hyvin kallista veronmaksajalle, ja tuskallista palveluiden käyttäjille.
Leo Nenonen kirjoittaa
8. maaliskuuta 2008 kello 18.45
Hankintasäännökset ovat tosiaan syvältä. Teknisen rautatavaran hankinnoissa olen useinkin törmännyt tilanteisiin jossa ”kokonaisedullinen” hankintasopimus on pakottanut maksamaan 20 - 30% suuremman hinnan, täsmälleen samasta laitteesta. Tämä ärsyttää todella, etenkin kun ”sopimusten” ulkopuolisissa hankinnoissa määräävänä perusteena on aina tuotteen hinta.
TE kirjoittaa
8. maaliskuuta 2008 kello 19.14
Nämä pari toimijaa ovat jostain syystä onnistuneet luomaan itsestään katu-uskottavan kuvan, vaikka heidän tuottamat järjestelmät ovat kategorisesti kuraa. Olen vuosia ihmetellyt miten tällaiset yritykset voivat jatkaa aina vain uusissa hankkeissa ja kuinka aina samat ja uudet uhrit vain toistavat virheitään.
Käyttäjien kritiikki menee kuuroille korville, koska hankinnat tehnyt johtoporras ei halua myöntää virheitään, toimittajasta nyt puhumattakaan. Näinpä käyttäjät jäävät yksin ongelmiensa kanssa.
Vesku kirjoittaa
9. maaliskuuta 2008 kello 1.15
Pahimmat nyrjähdykset toimimattomuudessa oli eri toimittajien välisissä ohjelmistojen rajapinnoissa. Olisikohan oikeasti avoimet tiedostomuodot ja protokollarajapinnat ehkä voinut olla ratkaisu näinkin simppeleihin ongelmiin?
Lasse kirjoittaa 9. maaliskuuta 2008 kello 17.39
Vielä yksi näkökulma:
Julkiset hankintasäännöt ovat aika hankalia ja osin epätarkoituksenmukaisia. Johtuu taustalla olevasta EU-direktiivistä.
Hinnan ylikorostuminen tarjousvertailussa ei kuitenkaan johdu yksistään hankintalaista, vaan siitä että sitä ei osata käyttää virastoissa. Laki ei estä toimittajan valitsemista laatuperusteilla. Omalla toimialallani on esimerkiksi tavallista, että kaikkien projekteissa mukana olevien konsulttien CV:t referensseineen pitää toimittaa tarjouksen mukana ja iso osa vertailupisteistä tulee tästä. On myös luvallista käyttää monivaiheisia hankintaprosesseja, joissa ensimmäisten neuvottelujen tai suunnitelmien perusteella valitaan ne toimittajat, joilla tilaaja arvioi olevan parhaat edellytykset suoriutua projektista. Heiltä pyydetään viralliset tarjoukset ja muut eivät pääse edes ilmoittamaan hintaansa.
Järkevissä virastoissa on erillisiä hankinta-ammattilaisia, jotka ovat kouluttautuneet kursseilla nimenomaan julkisten hankintojen hoitamiseen. He tietävät kyllä, miten tarjousmenettely pitää hoitaa, että paras tarjoaja voittaa. Valitettavan usein IT-hankintoja hoitaa kuitenkin yksinään joku IT- tai muun alan asiantuntija, jolla ei ole erityisosaamista julkisista hankinnoista (yksityissektorilla saatu kokemus ei riitä, koska lainsäädäntö on ihan eri) ja he eivät aina tiedä, miten tarjousten laadullisia seikkoja voisi arvioida. Taustalla väijyy myös pelko joutua markkinaoikeuteen, jonne hanke voi jumiutua kuukausimääriksi, jos tarjousvertailussa tekee jonkin muotovirheen.
Lue lisää ja osallistu keskusteluun:
blogit.tietokone.fi/tietojakoneesta/?p=327
