Vikasivu
vikasivu
Hypettämättä hypestä
Web 2.0 – verkon numerologia
Mikko Tirronen
BTJ Kustannus
ISBN 978-951-692-672-1
Jos on viimeisen kolmen vuoden aikana sattunut selaimen avaamaan, on varsin varmasti törmännyt termiin Web 2.0. Käsite on esiintynyt Tietokone-lehdessäkin: web 2.0 –katsaus oli lehden kansijuttu vuoden 2006 toukokuussa.
Yhteisöllisyyttä, vuorovaikutteisuutta ja uusia verkkotekniikoita sisäänsä käärivä web 2.0 –käsite on houkuttanut monia kirjoittajia ja konsultteja ympärilleen. Tuorein suomenkielinen yrittäjä on Mikko Tirronen, jonka kirja on sujuvasti kirjoitettu yleisesitys webin nykytilasta.
Tirronen ei tyydy pelkästään repostelemaan web 2.0:aa epämääräisenä hype-sanana (jota se epäilemättä osittain on). Kirja toimii myös johdatuksena siihen, miten web-sisällöt ja niiden tekeminen ovat viimeisen runsaan viiden vuoden aikana muuttuneet. Kuten Tirronen kirjan lopussa kirjoittaa, versionumerolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan tarkastelun arvoinen asia on juuri web.
Lähdeluettelo uupuu
Tirronen käy läpi erilaisia uusia ja uudehkoja web-palveluita, joissa yhteisöllisyys, kaksisuuntaisuus ja uudet tekniikat ovat näyttäneet merkittävyytensä. Suuri osa näistä on tuttuja Tietokone-lehdenkin sivuilta. Joiltakin osilta esimerkit vaikuttavat hieman turhalta kirjan sivumäärän kasvattamiselta (onko Pirate Bay oikeasti web 2.0 –ilmiö?), mutta mielenkiintoisesti esitetty asia pitää silti otteessaan. Erityisen ilahduttavaa on asioiden käsitteleminen suomalaisesta näkökulmasta, vaikka suomalaisia web 2.0 –ilmiöitä onkin varsin rajallinen määrä.
Kirjaan olisi kaivannut asiasanaluetteloa ja ainakin jonkinlaista lähdeluetteloa. Lähteiden puuttuminen vie tämänkaltaiselta kirjalta harmillisesti uskottavuutta ja saattaa syödä sen käyttömahdollisuuksiakin.
Kari Haakana
klikattua
Musiikkia juuri omaan makuun
Verkko on nettiradioita pullollaan, mutta täsmälleen omaa makua vastaavaa asemaa voi silti olla vaikea löytää. Vastauksen tähän ongelmaan tuovat ns. sosiaaliset musiikkipalvelut, joista tunnetuimpia on last.fm-palvelu. Last.fm:n ongelma on konseptin sekavuus: last.fm on yhtä aikaa nettiradio, henkilökohtainen musiikkiprofiili, omalle koneelle ladattava soitinohjelma ja kaikenlaista muuta.
Beta-vaiheessa elävä Jango.com on last.fm:ää selvästi yksinkertaisempi palvelu. Jangon idea on tarjota juuri sitä musiikkia ja juuri niitä artisteja, joita kuulija haluaa. Kuuntelu aloitetaan yksinkertaisesti kirjoittamalla halutun artistin nimi Jangon ruutuun – ja musiikki alkaa soida.
Ensimmäisen artistin päälle voi ryhtyä kasaamaan omaa asemaansa eli halutunlaista musiikkivirtaa. Jango suosittelee samankaltaisia artisteja tai niitä voi lisätä asemaansa artistilaatikosta tai yksinkertaisesti kirjoittamalla artistin nimen. Jso Jangon asemalle tarjoama kappale ei miellytä, sen toistamisen voi kieltää ja vastaavasti hyviä kappaleita voi valita voimasoittoon.
Ystävilläsikin on radioasema
Omien asemiensa lisäksi käyttäjä voi kuunnella toisten käyttäjien luomia asemia sekä kutsua muiden asemien pyörittäjiä ystävikseen. Ystävien viimeisimmät kappalevalinnat näkyvät Jangon kotinäkymän ystäväikkunassa. Ystävien biisivalintoja voi myös kommentoida.
Jangon musiikkitarjonta on yllättävän laaja. Tarjottu musiikki ei myöskään rajoitu pelkästään nykyiseen pop-musiikkiin, vaan tarjolla on runsaasti myös jazzia ja klassista musiikkia. Klassisen musiikin puolella teosten nimet tosin ovat joskus hieman turhan tiivistettyjä.
Jangon paras puoli on sen konseptin yksinkertaisuus. Musiikin kuunteluun ei tarvita Flashilla varustettua selainta ja nettiyhteyttä kummempaa varustusta.
Kavereiden radiokanavat ja palvelun oma arvontajärjestelmä tarjoavat tarvittavaa vaihtelua.
Palvelu on kaiken hyvän lisäksi vielä ilmainen. Bisnesmallia Jangosta ei helpolla löydä, ellei sellaiseksi katsota mahdollisuutta ostaa kuuntelemaansa musiikkia Itunesin tai Amazonin online-myymälöistä, joihin Jango tarjoaa linkkiä.
