Tietoa janoisille
Tietoa janoisille
Maailma ei taida olla reilu ja oikeudenmukainen kaikille. Jos nimittäin olisi, useammassa työpisteessä ja kodissa hyrräisi Macintosh. Moni ei vieläkään usko, että elämä tietokoneen kanssa voisi olla muuta kuin loputonta kytkemistä, softien päivittelyä, ihmettelyä ja raivonpuuskia.
Vaikkapa Imac on vastaus rukoukseen, jollaista pc:nsä kanssa tuskaileva käyttäjä ei ole osannut edes esittää: ”Voi, olisipa tyylikäs paketti, jossa kaikki on pakattu kätevästi yksiin kuoriin ja johon on valmiiksi asennettu kaikki ohjelmat, joita tarvitsen”. Maallikkojärjellä Imacin myynnin olisikin pitänyt räjähtää käsiin. Näin ei ole, vaikka Apple esiintyy Suomenkin lehdissä komeissa kokosivun ilmoituksissa.
Tekee vähän mieli heristää sormea toimittajakollegojen suuntaan, sillä Macista kertominen on jätetty yksin valmistavan yrityksen harteille. Lukijan on vaikea innostua ”uudesta” vaivattomasta vaihtoehdosta, jos lehdissä yhä vaietaan omppujen olemassaolosta.
Laajalevikkinen sanomalehtikin julkaisi ison opastusartikkelin ”tietokoneen ostajalle”. Jutussa käsiteltiin kuitenkin pc:n hankintaa, Mac kuitattiin muutamalla alanurkkaan präntätyllä epämääräisellä ja harhaanjohtavallakin rivillä. Turhaan etsin tietoa Macin pätevyydestä video- tai audiokäyttöön, tai siitä, että tutut Officet toimivat ihan kuin pc:ssä eikä Windowsinkaan pyörittäminen hankalaa ole – jos ostopäätös on niistä kiinni.
Tulevan innovaatioyliopiston professori esitteli tutkimuksia, joiden mukaan Macintosh-hankintojen kokonaiskulut ovat ylivoimaisen edulliset pc:hen verrattuna. Että luovankin alan oppilaitoksen piti sitten perustella Macit taloudellisilla syillä. Eikö soveltuvuus luovaan työhön ollut riittävä peruste? Eihän hitsaajaopiskelijalle isketä kouraan käsisahaa, ”koska saha oli halvempi”.
Joka tapauksessa tilastojen pointti oli, että vaikka yksittäinen kone maksaa lähdössä pikkuisen enemmän, ostotilanteen miinus kääntyy viivan alla pian plussaksi. Todettu juttu myös oikeasta elämästä.
Olipa eräskin yritys, joka kieltäytyi hankkimasta keskijohtonsa matkatyökoneiksi Macbookeja, koska pc-läppäreitä ”saa halvemmalla”. Ja pc-hankinnan jälkeen valtaosa työajasta onkin tärvääntynyt hitaiden koneiden oikutteluun. Lisäksi se halpa pc-läppäri on nopsaan arvotonta jätettä.
Monessa tapauksessa työskentely Maceilla olisi sujuvampaa, yhteensopivuus ja ohjelmistojen päivityspolku suorempi. Ja kun aika lopulta ajaa hankinnan ohi, koneilla on vieläkin jälleenmyyntiarvoa.
Eikö Macin tuotantotehokkuudesta olisi syytä pitää kovempaa ääntä varsinkin nyt, kun yritykset tiristävät viimeisiä mehuja työntekijöistä?
Kuljetaan kevytrakenteisen aasinsillan yli toimialalle, joka on kokemuksen mukaan ollut talkoissa hidastamassa Macintoshien yleistymistä yrityksissä. Muinoin puhuttiin mikro- tai atk-tuesta, nykyään se on kai ict-hallintoa tai muuta hienon kuuloista.
Heti kärkeen kaikki kunnia asiansa osaaville it-osastoille, joilla on avarakatseisuutta ja asenne kohdallaan. En kuitenkaan taida olla ainoa, joka on joutunut todistamaan yrityksien kompurointia tässä taiteenlajissa.
Ihan kuin joidenkin it-yksiköiden pyrkimyksenä ei olisikaan tukea yrityksen tulosta tekevien ammattilaisten työtä vaan päinvastoin. Olen alkanut nimittää näitä evvk-tukihenkilöiksi, koska vaikuttaa siltä, ettei käyttäjien päivittäinen tuskailu koneidensa kanssa voisi vähempää kiinnostaa.
Luulisi edes omistajien joskus ynnäilevän, mitä maksaa turha, tehoton kytkentä- ja buuttausvoimistelu, joka toistuu yrityksen toimipisteissä säännöllisesti. Jo yhden iltapäiväseisokin tuntiveloituksella olisi hankittu toimipisteeseen Macit pc:iden sijaan.
Omien ratkaisujen tyrkyttäminen on pitkään tuntunut turhalta uholta, joka kuuluu hiekkalaatikkoikäisille: ”meidän iskä on vahvempi kuin teidän”. Matalaa profiilia pitämällä on päässyt livahtamaan uuvuttavista väittelyistä, joissa pitäisi jaksaa puolustautua Windows-ylivoimaa vastaan.
Kuitenkin viime aikojen kokemuksien myötä olen alkanut harkita asteittaista takinkääntöä. Tuskin tässä tarvitsee miksikään Mac-evankelistaksi ryhtyä, mutta voisiko sitä ottaa maallikkosaarnaajan roolin edes omassa elämänpiirissään. Ruohonjuuritasolta on hyvä aloittaa, koska media vaikenee, it-tuki torjuu ja johtoporrasta ei kiinnosta.
