Verkko pelastaa sovellukset
Verkko pelastaa sovellukset
Verkko on hidas! Miks tää ei toimi! Molemmat puuskahdukset kuullaan aivan liian usein. Muutamaa käyttäjää suuremmalle joukolle tarkoitetut ohjelmat voidaan rakentaa käyttämään paikallista sovellusta tai verkossa majailevaa sovelluspalvelinta. Kummassakin ratkaisussa yhteinen tietovarasto on verkkoyhteyden päässä käyttäjästä.
Kehitys vie paikallisista sovellusasennuksista selainkäyttöisiin. Käyttäjän työasemalla ei ole suoraa yhteyttä tietovarastoon. Kehitystä ruokkivat yleisen trendin lisäksi paikallisten asennusten ongelmat versioiden hallinnassa sekä sovelluksen suorituskyvyssä. Hitaus tulee ilmeiseksi käyttäjämäärän ja käyttöpaikkojen ajallisen etäisyyden kasvaessa.
Bitti kulkee verkossa hurjalla vauhdilla, mutta jokainen kilometri ja matkalla oleva verkkolaite lisää kulkuaikaan oman viipeensä. Jos sovelluksen jokaisen näytön avaamiseen tarvitaan satoja peräkkäisiä edestakaisia kulkuaikoja, voi käyttö muuttua tuskalliseksi hyvilläkin yhteyksillä. Vuosien varrella ohjelmien historiaan tai puutteelliseen suunnitteluun liittyneitä ongelmia on ratkaistu monin tavoin.
Tavallisin ratkaisu on siirtää käyttäjän sovellus lähelle tietovarastoa mahdollisimman nopean verkkoyhteyden päähän, ja näin piilottaa alkuperäinen ongelma käyttäjältä. Muutos on tehty helpoimmin ja nopeimmin siirtämällä sovellus käyttäjän tietokoneelta samaan konesalissa hyrräävään palvelimeen pääteistunnoksi. Käytännön toteutus tuntee usein nimen Citrix.
Toinen mahdollisuus on sovelluksen korjaaminen tai arkkitehtuurin laajentaminen sovelluspalvelimella, joka nimensä mukaan ajaa sovelluksen käyttäjän tietokoneen puolesta. Käyttäjän kokema hitaus yleensä vähenee ja versionhallinta helpottuu, koska sovellus on asennettu vain palvelimeen. Paras ja työläin ratkaisu on sovelluksen ongelmakohtien etsimien ja korjaaminen. Parhaimmillaan kurja sovellus muuttuu nopeaksi pelkkien tietokantakyselyiden optimoinnilla.
Yksittäisen sovelluksen ja fysiikan asettamien rajojen lisäksi historian painolasti tuntuu useissa laajasti käytetyissä protokollissa. Kymmenien tai satojen tietokoneiden verkkoihin suunnitellut yhteyskäytännöt ovat internetajan mittareilla alkukantaisia ja pahatapaisia. Microsoft-verkkojen tiedostojakoprotokolla (smb, cifs) on tunnettu esimerkki huonosti laajaan verkkoon sopivasta ratkaisusta.
Verkkojen nopeutumisen myötä menneisyyden ongelmia on myös alempana protokollapinossa. Esimerkki perustekniikan ongelmista on tcp-yhteyksien suhteellinen hitaus nopeassa verkossa. Yhteydellisen protokollan pitää saada kuittaus jokaisen paketin pääsemisestä perille. Kun matkalla on riittävästi kuittaamatonta dataa, lähetys pysäytetään odottamaan kuittauksia ennen tiedonsiirron jatkamista. Pulmaan on standardoituja korjauksia, mutta ne eivät ole laajassa käytössä (RFC1323).
Oman organisaation verkoissa tiedonsiirron puutteita voidaan korjata myös verkkokiihdyttimillä. Toteutusten takana olevat periaatteet ovat yhteisiä valmistajasta riippumatta. Wan-kiihdyttimet nopeuttavat verkkoa, kun laitteet on asennettu pariksi yhteyden kumpaankin päähän. Laitteiden välille luodaan optimoitu tunneli.
Yhteyskäytäntöjen ongelmalliset kättelyt ja muut paljon edestakaista liikennettä vaativat osat jätetään tunnelin ulkopuolelle kummankin pään lähiverkkoon. Perusoptimoinnin lisäksi tuettujen yhteyskäytäntöjen sisältä voidaan sijoittaa paikalliseen välimuistiin joko toistuvia bittikuvioita tai kokonaisia tiedostoja. Näin voidaan vähentää hitaalla yhteydellä siirrettävän tiedon määrää.
Onnistuneen kiihdytyksen tuloksena käyttäjät ovat tyytyväisiä nopeisiin sovelluksiin ja verkon liikenne vähenee. Parhaimmillaan joidenkin yhteyksien nopeutta voidaan laskea palvelutasoa heikentämättä.
Verkkojen liikenne lisääntyy vääjäämättä. Internetin sisällön monipuolistuminen tunkeutuu uusien käyttötapojen myötä myös sisäverkkoihin. Suurimmat lähiaikojen muutokset liittyvät reaaliaikaiseen kuvaan ja ääneen.
Ennen omassa verkossaan pysynyt puhelinliikenne siirtyy dataverkkoon, ja videoneuvottelujen käyttö laajenee nykyisestä hurjalla vauhdilla. Kotona maksuttomiin kuvapuheluihin tottuneet vaativat niitä myös työpaikalle. Suurin tekninen ongelma liittyy yhteyksien reaaliaikaisuuteen ja kaksisuuntaisuuteen. Dataverkkoa haittaamattomat liikennepiikit saavat puhelut pätkimään ja käyttäjät vaihtamaan kännykkään.
Liikenteen kasvu ja uudet sovellukset tuottavat harmaita hiuksia verkoista vastaaville. Uudet sovellukset ja vaatimukset tulevat lähes aina vanhojen lisäksi, eivät niiden sijaan. Nopeuden ja käytettävyyden ohella oman huolensa tuottavat palomuurit ja muut liikenteen tarkastajat. Verkon vastuu sovellusten toiminnasta ja niiden puutteiden piilottamisesta kasvaa kaiken aikaa.
