Suomalaista vihreyttä
Suomalaista vihreyttä
Ekologia on nyt lähellä laitevalmistajien sydäntä. Uskottavan kierrätys- ja energiansäästöohjelman puuttuminen aiheuttaa jo vakavan imago-ongelman. Siksi kaikki it on pian vihreää.
Tässä numerossa tarkastelemme tietotekniikan ympäristövaikutuksia hieman vähemmän käsitellystä näkökulmasta, nimittäin elektronisten laitteiden elinkaaren kautta. Kerromme, mitä tapahtuu ennen kuin tietokone on kaupan hyllyssä ja sen jälkeen, kun laite on poistunut käytöstä.
1800 kiloa raaka-aineita, polttoainetta ja vettä on huima määrä materiaa yhden pc:n valmistamiseksi. Se on kuitenkin paljon vaikeampi hahmottaa kuin esimerkiksi koneen sähkönkulutus, joka on helppo mitata ja näkyy sähkölaskussa. Energiaakin kuluu monen laitteen valmistamiseen enemmän kuin niiden käyttämiseen.
Pitäisikö tietoteknisten laitteiden pakkauksiin sitten määrätä painettavaksi jokin numerotieto siitä, miten paljon niiden valmistaminen on kuormittanut luontoa? Periaatteessa kyllä, mutta tuloksena olisi helposti täysin väärä mielikuva tietotekniikan ekologisuudesta tai sen puutteesta.
Tietokoneen vaihtamista uuteen ja tehokkaampaan muutaman vuoden välein ei voi verrata esimerkiksi auton jatkuvaan päivittämiseen. Jälkimmäisen käyttöä pitäisi joka tapauksessa vähentää, kun taas tietotekniikkaa hyödynnetään edelleen aivan liian vähän, etenkin ekonäkökulmasta.
YK:n E-Participation-selvityksen mukaan Suomi oli viime vuonna maailman valtioista sijalla 45, kun mitattiin sitä, miten kansalaisilla on mahdollisuus sähköisesti osallistua ja antaa palautetta hallitukselle. Edellemme kiilasivat muun muassa Botswana, Mosambik ja Bolivia, Tanskasta, Ruotsista ja Norjasta puhumattakaan.
Kun Suomi nostetaan listalla sille paikalle, jolle se insinööriperinteidensä vuoksi kuuluu, uutta tietotekniikkaa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Sama infrastruktuuri, joka mahdollistaa kansalaisten sähköisen osallistumisen, säästää myös valtavasti luonnonvaroja harvaan asutussa maassamme.
Nokiaa lukuun ottamatta suomalaiset yhtiöt ovat hyvin vähäisessä määrin vastuussa laitevalmistuksen ympäristövaikutuksista. Globaalissa mittakaavassa olemme lähinnä tietotekniikan hyödyntäjiä. Siksi olisi luontevaa kehittää sähköisen yhteiskunnan innovaatioita, joilla olisi myös vientimahdollisuuksia.
Parhaimmillaan tulevaisuutemme ei ehkä olekaan kännyköiden valmistamisessa, vaan niiden käytössä. ”Vihreä kultakin” tarkoittaa silloin aivan muuta kuin metsää.
