Työpöytä tikulle
Tapio Berschewsky
Työpöytä tikulle
Käyttöliittymän ei tarvitse olla tietokoneessa, se voi kulkea myös taskussa. Usb-tikuilta ja taskukiintolevyiltä käynnistyvät Linux-jakelut ovat ideaali tapa irrottaa riippuvuutensa juuri sen yhden koneen fyysisestä sijainnista ja yhden valmistajan alustasta.
Testissä:
• Crunchbang
• Dreamlinux
• Open Suse
• Puppy Linux
• Ubuntu
Muistitikku kulkee huomaamatta mukana, eikä taskukiintolevykään ole raskas. Vaikka pienille usb-massamuisteille ei ehkä mahdukaan koko musiikkikokoelma, sellaiselle sopii mainiosti käyttöjärjestelmä, tärkeimmät ohjelmat ja työn alla olevat tiedostot. Näin varusteltua muistia kantava on aina kotonaan minkä tahansa usb-tikulta käynnistymisen osaavan tietokoneen edessä.
Perinteiseen live-levyyn verrattuna usb-massamuistille asennettu järjestelmä käynnistyy nopeammin. Se myös mahdollistaa tehtyjen asetusten, asennettujen ohjelmien ja luotujen tiedostojen tallennuksen. Live-käyttöjärjestelmä on julkisissa palvelukioskeissa tai muissa yleiseen käyttöön päätyvissä ratkaisuissa usein parempi. Henkilökohtaiseksi käyttöjärjestelmäksi sopii paremmin pysyvä asennus, jossa tiedot tallennetaan normaalisti seuraavaa käyttökertaa varten.
Valitsimme mobiilikäyttöjärjestelmiksi viisi mielenkiintoista Linux-jakelua, ja asensimme jokaisen vuorollaan 16 gigatavun Kingston Data Traveler -muistitikulle. Asennettujen käyttöjärjestelmien toimivuutta testattiin minikannettavalla, muutaman vuoden ikäisellä perinteisellä kannettavalla sekä pöytäkoneella.
Mukaan pääsi kaksi täysikokoista tyypillistä työpöytäjakelua, Ubuntu ja Open Suse. Näiden lisäksi tutkimme pienikokoisia jakeluja, joista käsittelyyn valittiin mielenkiintoinen Dreamlinux, kypsäksi kehittynyt kevyt Puppy Linux ja minimaalisen Ubuntu-pohjan päälle rakennettu Crunchbang.
Millainen minulle?
Pieni järjestelmä on usein kevyt käyttää. Suorituskykyä ja muistia ei tarvita paljon, kun ajureita, kirjastoja ja sovelluksia on karsittu vain tarpeellisiin. Pieni on myös nopeammin ladattu, mikä on varsinkin hitaiden muistitikkujen kohdalla todellinen etu.
Suuremmat jakelut taas takaavat paremmin sen, että järjestelmä toimii kitkatta lähes missä koneessa tahansa. Jos taskussa on oma käyttöjärjestelmä, joka toimii lähinnä vain omalla koneella, se syö melko lailla koko idean. Toisaalta jokainen järjestelmä käynnistyi kaikissa kokeilluissa koneissa, eli aivan heti ei pikku-Linuxinkaan kohdalla tule raja vastaan.
Vaikka järjestelmien kattavuudessa, perusideassa ja käyttöliittymissä on paljon eroja, kukin näistä pyrkii tarjoamaan käyttökelpoisen työpöytäympäristön kaikkine normaaleine toimintoineen. Jokaisessa on siis valmiiksi asennettuna esimerkiksi selain, tekstieditori, sähköpostisovellus, mediatoistin, järjestelmän hallintatyökalut ja muita tyypillisiä sovelluksia.
Crunchbang
Laihdutettu jättiläinen
Hyvän päälle kannattaa kehittää. Crunchbang on tehty Ubuntusta, joka vuorostaan pohjautuu Debianiin. Minimaalisen Ubuntu-asennuksen päälle rakennettu Crunchbang tarjoaa käyttöön Ubuntun erittäin laajat pakettivarastot selvästi kevyemmässä työpöytäjärjestelmässä.
Crunchbang on kevennyksistä huolimatta erittäin toimivan oloinen käyttöliittymä. Sen suurin ongelma peruskäyttäjän kannalta lienee vakiotyöpöytäympäristö Openboxin lievä askeettisuus.
Järjestelmä on helppo ja intuitiivinen käyttää, jos työpöytäjärjestelmien perustoimintatavat ovat tuttuja, mutta täysin aloittelevalle käyttäjälle Crunchbang saattaa tuntua ahtaalta ja tylyltä. Kätevästi työpöydällä esillä olevilla ja säätämättä loogisilla pikakomennoilla pääsee kuitenkin jo pitkälle ainakin, jos tietää Superin tarkoittavan Windows-näppäintä.
Dreamlinux
Uusi unelma
Debianiin pohjautuva Dreamlinux on suhteellisen kepeä työpöytäjärjestelmä, joka tarjoaa useita erilaisia vaihtoehtoja mukana kulkevaan käyttöön. Live-levyn käynnistyttyä työpöydällä on linkit Live Dreamin ja tiedostot säilyttävään Persistent Dreamin asentamiseen.
Melko pieneen tilaan pakattu Dream on näppärä ja tyylikäs jakelu. Sen ohjelmavalikoima on riittävä, ja se tarjoaa idioottivarman tavan asentaa yleisimmät peruskäyttäjän sovellukset. Xfce-työpöytäympäristö on hieman Ubuntun Gnomea tai Opensusen KDE:ta vikkelämpi.
Usb-asennuksen tekeminen on Dreamlinuxin kanssa vaivatonta. Ei tarvitse kuin laittaa tikku koneeseen ja klikata Persistentdream-asennuskuvaketta. Tämän jälkeen valitaan pudotusvalikosta, mille usb-laitteelle järjestelmä asennetaan ja odotellaan valmistumista.
Opensuse
Ilmainen mainos
Opensuse on maksullisen Suse Linux Enterprisen ilmaisversio. Suse on yksi vanhimmista olemassa olevista jakeluista, joka on pysynyt ajankohtaisena muun muassa Novellin jatkuvan rahallisen tuen ansiosta. Ilmainen Opensuse toimii sekä kehitysalustana Suse LE:tä varten että mainoksena.
Kaupallisten taustojen ja Microsoftin kanssa tehtyjen patenttisopimusten takia kyseenalaista mainetta avointen ohjelmistojen yhteisöissä herättänyt Suse on yksi parhaista Linux-työpöydistä. Se on hyvin varusteltu, ja käyttäjä pääsee valitsemaan mieluisen työpöytäympäristön Gnomen ja KDE:n väliltä.
Susen johtotähtenä toimii sen selkeä graafinen hallintatyökalu Yast, jolla järjestelmän asetusten säätäminen käy kivutta.
Puppy Linux
Uskollinen koiranpentu
Koiranpentu-Linux on yksi kypsimmistä kevyistä live-toteutuksista. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Puppyn live-levy osaa suoraan tallentaa siihen istunnon aikana tehdyt muutokset ja tiedostot pysyvästi joko uudelleenkirjoitettavan levyn tyhjään tilaan tai tietokoneen sisäiselle kiintolevylle, vaikka järjestelmää ei asentaisi.
Puppy on erittäin monipuolinen ja asentuu hämmentävän pieneen tilaan. Sen avulla pöytälaatikkoon uusien tieltä jääneet pienemmät muistitikut muuttuvat käyttöjärjestelmälevyiksi.
Puppyn huonoimmaksi puoleksi nousee se, että vaikka järjestelmä on sinänsä käyttäjäystävällinen, se tarjoaa silti niin paljon vaihtoehtoja joka valikossa ja luettavaa joka ponnahdusikkunassa, että pientä uskallusta ja oikeaa tutkimisen halua vaaditaan järjestelmään syvemmin perehdyttäessä. Ei aloittelijan ykkösvalinta, mutta puhaltaa vanhasta raudasta käyttökelpoisen surffilaudan.
Ubuntu
Kaikkien huulilla
Ubuntu on viime vuosilta se Linux-jakelu, jonka nimen kaikki ovat kuulleet. Eikä syyttä, Ubuntun suosion kasvu on perinteisiin Linuxeihin verrattuna ollut suorastaan räjähdysmäistä. Helppo ja asennuksen jälkeen valmis työpöytäympäristö on markkinoiden monipuolisimpia ja parhaita käyttöjärjestelmiä.
Ubuntun voittokulun syynä on paitsi erinomainen sovellusvalikoima myös helppokäyttöisyys. Sen työpöytäympäristö Gnome on pienempien Linuxien kevyempiin työpöytiin verrattuna raskas, mutta myös erittäin käyttäjäystävällinen. Lisäksi Ubuntu on kielirajoitteiselle hyvä vaihtoehto aktiivisen suomenkielisen yhteisön ansiosta.
Ubuntun asentajan kannattaa tutustua myös Medibuntu-projektiin, joka lisää uusimmat ja laajimmat versiot mediakoodekeista ja -toistimista Ubuntun pakettivarastoihin.
Asenna tikku-Linux
Ensimmäinen askel tikku-Linuxin maailmaan on helppo ottaa optisen levyn avulla. Vaikka muitakin keinoja on olemassa, helppokäyttöisiksi tehdyiltä live-levyiltä asentaminen on kätevää. Tätä varten käyttäjä tarvitsee tyhjän cd- tai dvd-levyn, netistä haettavan live-levykuvan halutusta Linux-jakelusta sekä ohjelman, jolla levykuvan voi polttaa levylle.
Kun levykuva on poltettu levylle, tarkastetaan biosin asetuksista, että tietokone käynnistää itsensä ensisijaisesti optiselta asemalta sisäisen kiintolevyn sijasta. Tämän jälkeen kone käynnistetään uudelleen live-levy asemassa, ja käyttöjärjestelmä lataa itsensä.
Seuraava askel riippuu valitusta jakelusta, mutta kaikki testaamamme live-levyt tarjoavat helpon työkalun käyttöjärjestelmän asennukseen usb-muistitikulle tai -levylle.
Vaikka asennusohjelmien jokaisen ruudun sisältö kannattaa lukea huolella, erityistä huomiota pitää kiinnittää levyn valintaan. Mikäli valitsee väärän kohdelevyn, on vaarana kirjoittaa vahingossa tietokoneen sisäiselle kiintolevylle ja tuhota tärkeää tietoa. Levyt listataan yleensä nimellä /dev/sdxx, jossa ensimmäinen x on fyysistä levyä osoittava kirjain ja toinen osion kertova numero: näin esimerkiksi yhden osion Windows-koneella käyttöjärjestelmälevy on tyypillisesti /dev/sda1.
Asennuksen jälkeen tietokone käynnistetään uudelleen ja valitaan biosista ensimmäiseksi käynnistyslevyksi usb. Vielä yhden resetoinnin jälkeen kone käynnistyy usb-muistilta ja lataa juuri asennetun järjestelmän.
