Digitaalisesta elämästä
Digitaalisesta elämästä
Hanki Mac niin saat ”digitaalisen elämän”, hehkuttavat Applen mainosmaakarit. Mielestäni slogan on ollut aika rehentelevä, vaikka ymmärränkin viittaukset koneen, käyttöjärjestelmän ja helppokäyttöisten sovellusten yhteispelin suuntaan. Tämän kevään kokemuksien jälkeen olen suostuvampi myöntämään, että myyntihokemassa taitaa olla paljonkin itua.
Elämä tietokoneiden – myös Maccien – kanssa lisää harmaita hiuksia, mutta väriään vaihtavia suortuvia varmempana ikääntymisen merkkinä voi pitää sitä, kun aletaan haalia vanhoja kaveriporukoita kokoon. Tämän kolumnistin kohdalla se tarkoitti kollivuosien orkesterin jäsenien kaivelemista koloistaan.
Aloite tuli aikalaisilta, jotka olivat ilmaisseet halunsa nähdä meikäläiset lavalla ”vielä kerran”. Ei auttanut kuin alkaa kasata pientä paikallista suosiota 1980-luvulla nauttinutta bändiämme yhteen.
Töitä puurtavilla perheenisillä on huutava pula siitä mitä nuorukaisilla oli loputtomasti – ajasta. Icalien ja Entouragejen sivuilla näkyi niukasti valkoista pintaa, ja elämä oli heitellyt porukan pitkin maata.
Yhteistä harjoitteluaikaa ei ollut järjestettävissä likimainkaan riittävästi, ottaen huomioon että nykyinen omaksumiskykymme olisi edellyttänyt sitä vielä enemmän kuin juniorina. Siis luovuutta peliin.
Aluksi jokainen kaivoi ullakoiden kätköistä treeni-, keikka- ja studionauhat, joiden suhisevat ja huojuvat sisällöt siirrettiin bittimuotoon. Vastuulleni jäi koota aineistosta yhtyeelle virtuaalinen harjoitusympäristö työstämällä kappaleet ”digitaaliseksi taustayhtyeeksi”.
Vanhojen äänitteiden pahin puute ei ollut heikko äänenlaatu tai outo stereokuva vaan se, että nuoruuden innolla paiskotut biisit poukkoilivat huolettomasti niin vireeltään kuin rytmiltään. Eihän semmoisten tahdissa pysty harjoittelemaan!
Pro Toolsilla ei ollut kummoinen temppu säätää kasettikipaleet järkevään vireeseen, mutta isompi urakka oli komentaa koltiaisia soittamaan samassa tahdissa alusta loppuun. Se kävi käsityönä pilkkomalla musiikkiesitykset pieniksi ja venyttämällä siivut rytmisesti kohdilleen. Nyt vanhat kappaleet soivat kirkkaasti ja jämptisti – niin kuin ne eivät ikinä soineet aidossa analogisessa maailmassa.
Valmiita treenipaketteja alkoi sinkoilla sähköposteissa mp3- ja aac-tiedostoina. Työmatkoilla ja iltalenkeillä Ipodien nappikuulokkeet toistivat niitä loputtomiin, jotta ne syöpyisivät muistiin.
Siinä kun poikasina soiteltiin ilta- ja yökaudet, on jokainen voinut nykytekniikan avulla harjoitella virtuaalisesti ”bändin” kanssa aina ehtiessään. Vanhaan kotikaupunkiin kokoonnuttiin vain kerran kuussa toteamaan tilanne.
Menneitä kelatessa tuli kinaa eräästä kesäisestä studiosessiosta. Jäin oppositioon, kun kaverit eivät muistaneet sellaista koskaan olleen ja katselivat minua kuin horisevaa dementikkoa. Kotona kaivoin esiin vanhat albumit, skannasin valokuvat, sommittelin Iphotossa nostalgisen kollaasin ja heitin sähköpostiin. Uuden digitaalisen elämän saaneissa kuvissa ruskettuneet soittajapojat musisoivat luurit korvissa, hikikarpaloiden valuessa studion lattialle.
Illalla alkoi tulla innosta hehkuvaa meilipalautetta: ”Ei voi olla totta, jo alkaa muistua...!” Sen lauantaisaunan jälkeen plopsahti auki useampikin olutpullo, kun isännät eri puolilla maata asettuivat skannatun kuva-albumin, restauroitujen äänitteiden ja dvd:lle siirretyn vanhan keikkavideon ääreen pakittamaan neljännesvuosisadan taaksepäin.
Niitä esiintymisiä kertyi lopulta useampia kuin se yksi. Ehkä jatkoakin seuraa, onhan pohjatyöt kertaalleen tehty.
Applen mainoslauseelle näytti tämän projektin valossa löytyvän katetta. Uusi, entistä edullisempi ja helppokäyttöisempi bittiympäristö on antanut keinot yhä useammalle vaikkapa napata historiaa niskasta ja vääntää siitä nautittavaa aikamatkailua.
Vasta parin viime vuoden aikana softakehitys ja koneiden suorituskyky ovat kohdanneet jokamiehen ansiotason ja kyvyt tavalla, joka voi tehdä todeksi tämänkin tapaiset hankkeet.
Ja mikä parasta, uusi yhteinen digitaalinen elämämme ei ole ollut edes koneympäristöstä kiinni. Ne neljä muuta soittajakaveriani nimittäin käyttävät Windows-koneita. Toistaiseksi.
