Terävästi muistiin

Mika Koivusalo • Kuva: Mikko Hannula

Terävästi muistiin

Ison taulutelevision omistajalla myös videokameran on melkein välttämättä oltava teräväpiirtoinen. Terävyydestään huolimatta kamerat ovat yhä pienempiä, sillä liikkuva kuva tallennetaan muistiin.

Testissä:
• Canon Legria HF200
• Panasonic HDC-TM300
• Samsung HMX-H106SP
• Sony HDR-CX105

Suuntaus on videokameroissa selvä. Arat kiintolevyt alkavat väistyä, ja tilalle ovat tulleet tärinää sietävät flash-muistit ja muistikortit. Muistin hinta on romahtanut, ja useimmissa kameroissa on sisäistä muistia kymmeniä gigatavuja.

Parasta kuvanlaatua haluttaessa teräväpiirtotallennus kuluttaa runsaasti muistia. Esimerkiksi neljän gigatavun kortille videota mahtuu vain noin 20 minuuttia. Kun laadusta tingitään, tallennusaikaa saadaan lisää. Joissakin kameroissa on mahdollista kuvata myös normaalilaatua (sd), mikä on hyvä vaihtoehto, jos tarvitaan mahdollisimman pitkä tallennusaika.

Jokainen kuvattu pätkä on oma tiedostonsa, joita voidaan katsoa kameralla yksitellen ja myös poistaa. Kameroissa voidaan rakentaa soittolistoja valituista videopätkistä. Muistikorttikameran kanssa ei voi vahingossa kuvata aiemmin kuvatun materiaalin päälle, kuten saattaa käydä nauhaa käyttävien dv-kameroiden kanssa.

Otimme testiin neljä hieman erilaista muistikorteille ja sisäiselle muistille tallentavaa full-hd-videokameraa. Canon tallentaa vain kortille, kun muissa on lisäksi käytettävissä 8–64 gigatavua sisäistä muistia

Hankala avchd

Teräväpiirtotarkkuus vaatii perinteistä enemmän tallennustilaa ja parempaa pakkaustapaa, koska se ylittää esimerkiksi dvd-levyistä tutun normaalitarkkuuden nelinkertaisesti. Kuvakoko on 1920 x 1080 pikseliä, kun perinteinen tarkkuus on 720 x 576.

Useimmat kuluttajan käsiin valmistetut teräväpiirtokamerat noudattavat avchd-standardia. Kuva tallennetaan pakattuun h.264/mpeg-4-muotoon. Mpeg-4 tuottaa hyvää kuvaa alhaisemmalla bittivirralla kuin vanhempi mpeg-2-pakkaus.

Avchd on formaattina hiukan hankala, sillä videotiedostot ovat kameran muistissa sellaisessa muodossa, jota tietokoneet eivät suoraan toista. Katselu tapahtuu käytännössä suoraan kameralla. Mukana tulevilla apuohjelmilla sekä monilla videoeditointiohjelmilla avchd-videoita voidaan kuitenkin auttavasti katsella ja käsitellä.

Samsungin kamera on poikkeus, sillä se tallentaa mpeg-4-videota valmiiksi tiedostoiksi. Ne ovat suoraan käytettävissä digikuvien tapaan tietokoneessa. Kaikissa tapauksissa teräväpiirtovideon toisto vaatii tehokkaan tietokoneen.

Liikkuvan kuvan laatuun vaikuttaa käytetty bittivirran nopeus sekä pakkausalgoritmi. Kameroissa on usein kolme, neljä laatuasetusta, jotka tasapainoilevat kuvanlaadun ja käytettävän muistimäärän välillä. Alhaisimmatkin laatuasetukset tuottavat vielä kelvollista kuvaa, vaikka pakkauksen jälkiä näkyykin enemmän. Kameroiden pakkausalgoritmien välillä on eroja.

Suurimmallakin bittinopeudella kuvassa saattaa vielä näkyä paljon yksityiskohtia ja liikettä sisältävällä materiaalilla pakkauksen aiheuttamia lieve-ilmiöitä, kuten liikkuvien kohteiden palikoitumista, sävypintojen pelkistymistä sekä liikkuvassa kuvassa yleistä karkeutta. Ongelmat korostuvat hämärässä, kun kamera tuottaa kohinaa kuvaan. Kirkkaassa päivänvalossa näitä ongelmia ei näy.

Automatiikan varassa

Nykyisten videokameroiden käyttö on helppoa, koska ne on selkeästi tarkoitettu käytettäväksi automaattitilassa. Käsisäätöjä, kuten valotuksen lukitusta ja käsitarkennusta, tarvitaan lähinnä erikoistilanteissa. Useimmissa kameroissa käsisäätöjen käyttö on hankalaa, koska ne tehdään valikoiden kautta. Siksi automatiikan toiminnan pitää olla mahdollisimman virheetöntä.

Teräväpiirtokameroissa on vakiona mini-hdmi-liitin, jonka kautta kuva ja ääni siirtyvät taulutelevisioon tai monitoriin laadun kärsimättä. Sen sijaan erillisen mikrofonin ja tarkkailuun tarvittavien kuulokkeiden liitäntöjä ei kaikissa kameroissa ole. Yhdenkään kameran mukana ei tule hdmi-kaapelia. Normaaleilla audio-video-kaapeleilla saadaan näkyviin vain tavallista televisiolaatua oleva kuva.

Videokamerat toimivat myös digikameroina, ja niiden nimellinen tarkkuus on yhä suurempi, jopa 10–12 megapikseliä. Käytännössä tähän tarkkuuteen ei päästä, vaan kuvan laatua rajoittavat monet tekijät. Lisäksi vaikutusmahdollisuudet kuvan ottoon ovat hyvin rajalliset. Videokamera on kuitenkin oikein hyvä hätävarakamera, jossa on ulottuva zoom-objektiivi, ja se on selkeästi parempi vaihtoehto valokuvaamiseen kuin kännykkäkamera.

Näyttävää kuvaa

Kaikki kamerat tuottavat kirkkaassa valossa näyttävää kuvaa. Normaalissa huonevalossa ja hämärässä erot korostuvat.

Canon vie voiton sävykkäällä ja kohinattomimmalla kuvallaan. Myös still-kuvien laatu on paras, vaikka nimellinen tarkkuus on joukon pienin. Ääni on puhdas.
Panasonic on monipuolinen ja hyvin toimiva kamera, jonka kuva kuitenkin kärsii kohinasta ja käsittelyn jäljistä hämärässä valaistuksessa. Sony on lähes taskukokoinen kamera, jonka kuva on kirkkaassa valossa varsin hyvä, mutta hämärässä sekin kärsii kohinasta ja pakkauksen lieveilmiöistä.

Samsungin kuvassa on eniten pulmia, erityisesti hämärässä. Sisäinen muisti on poikkeuksellisen suuri, ja suoraan tietokoneeseen kelpaavaan mpeg-4-muotoon tallentava kamera on näppärä ratkaisu, kun videot täytyy saada talteen helposti tai siirrettyä vaikkapa Youtubeen.


Arkistoinnin pulmat

Dv-kasettia käyttävien videokameroiden kanssa tallenteiden säilyttäminen on helppoa, kasetin päälle teksti ja nauha hyllyyn. Muistikorttikaudella tämä ei ole enää näin suoraviivaista. Videotiedostot ovat suurikokoisia, muistikortteja ei kannata taltioida hyllyyn ja lisäksi katseluun tarvitaan kamera, koska avchd-videoiden katselu tietokoneessa on hankalaa.

Viimeistään silloin, kun kameran muisti täyttyy, herää kysymys, kuinka kuvattu materiaali saadaan talteen, katsottavaksi ja muisti taas käyttöön. Avchd-materiaalin voi kopioida tietokoneelle ja tarvittaessa palauttaa sieltä takaisin kameraan tai muistikortille katsomista varten, mutta täydellisiä takeita onnistumisesta ei ole.

Avchd-kamerat ovat tarkkoja siitä, kuinka videomateriaalin sisältävää muistia käsitellään. Saattaa käydä niin, että nyt kuvatut avchd-videot eivät toimikaan enää vuosien kuluttua jossain toisessa kamerassa. Nykyvideot kun ovat tietotekniikkaa, ja yhteensopivuusongelmiin kannattaa varautua.

Helpoin ratkaisu: dvd

Useampi valmistaja tarjoaa helpon ratkaisun videoiden siirtoon ja katseluun. Kameraan liitetään ulkoinen dvd-kirjoitusasema, joka tekee kameran ohjaamana kuvatusta materiaalista valmiin dvd-levyn.

Syntyvä levy ei ole normaali dvd-vi­deolevy, vaan blu-ray-soittimissa toistettava avchd-teräväpiirtolevy. Dvd-levyä käytetään siksi, että se on edullinen ja luotettava media. Näin materiaali saada katsottavaan muotoon, vaikka toki alkuperäinen muistin sisältökin kannattaa taltioida kiintolevylle.

Kokeilimme Panasonicin VW-BN1-dvd-asemaa. Kamerasta valitaan siirrettävät videopätkät ja käynnistetään kirjoitus. Aikaa kuluu kymmeniä minuutteja, tarvittaessa kamera pyytää lisää levyjä. Lopputuloksena syntyy blu-ray-soittimessa toimivia levyjä, joissa ei ole menetetty terävää piirtoa.

Canonilla on vastaava polttoasema. Sony taas myy erillistä, monipuolista videoiden tallennuslaitetta, joka lukee avchd-videot suoraan muistikortilta.


Canon Legria HF200

+ kuvanlaatu, ääni
– ei sisäistä muistia, osin kankea käyttö

Tähtiä: 4,5

Canon istuu pienestä koostaan huolimatta käteen hyvin. Näyttö on laadukas, ja sen katselukulma on laaja. Valikoita ohjataan näytön reunassa olevalla ohjaustikulla. Valikot on rakennettu sujuviksi, mutta paikoitellen käyttö on kuitenkin kankeaa. Sisäistä muistia kamerassa ei ole ollenkaan, joten kuvaaja on sd-muistikorttien varassa.

Zoom-objektiivi on 15-kertaisena tavallista ulottuvampi. Piirto on reunoille asti terävää. Telepäässä kuva pehmenee hiukan. Optinen kuvanvakain toimii hyvin, mutta pitkillä polttoväleillä kuva heilahtelee välillä levottomasti. Zoom-nopeusportaat ovat sopivia. Mikrofonille ja kuulokkeille on liittimet.

Kuvanlaatu on erinomainen, värit ovat luonnolliset ja liioittelemattoman kylläiset. Hämärässä värit säilyvät hyvin, ja kuva on muutenkin varsin kohinaton. Kohinanpoiston ja pakkauksen lieveilmiöt ovat vähäisiä. Mikrofonin ääni on luonnollinen ja häiriötön.

Avchd-pakkauksen jälkiä on näkyvissä jonkin verran valitusta pakkaustiheydestä ja kuvaustilanteesta riippuen, mutta silti alhaisinkin laatu on vielä käyttökelpoinen. Suurimmalla 25 Mbit/s bittinopeudella pakkauksen lieveilmiöt loistavat poissaolollaan. Canonin kuva on joukon paras.


Panasonic HDC-TM300

+ käyttö, suuri muisti, kuva varauksin
– kuva hämärässä

Tähtiä: 4

Panasonic tuntuu joukon ammattimaisimmalta kameralta, ja se on tuplaten muita kameroita kalliimpi hybridimalli. Laitteesta on myös selvästi halvempi vain muistikortille tallentava sisarmalli, josta tosin on riisuttu joitakin ominaisuuksia.

Kamera on hiukan muita suurempi ja painavampi. Kameran kylkiin sijoitettujen liitäntöjen joukossa on myös kuuloke- ja mikrofoniliitännät. Hyvälaatuisen kosketusnäytön lisäksi kirkkaassa valaistuksessa auttaa perinteinen, tosin hiukan karkea, tähdättävä etsin. Valikot ovat loogiset.

Zoom-objektiivi on 12-kertainen, ja se piirtää hyvin reunoille asti kaikilla polttoväleillä. Zoomauksen nopeusportaat ovat sopivat. Optinen kuvanvakain toimii huomaamattomasti, vaikka pitkillä polttoväleillä ilmenee välillä lievää rauhatonta heilumista. Objektiivin kehällä on tarkennusrengas, jonka toiminnaksi voi tarkennuksen lisäksi valita zoomin tai valotuksen säädön.

Kuvanlaatu on hyvä, värit toistuvat neutraalisti, ehkä aavistuksen laimeastikin. Digitaalinen kohinanvaimennus on turhan ärhäkkä. Erityisesti hämärässä kuvan päälle ilmestyy ikävä häntivä kerros. Hämärässä värit myös haalistuvat ja muuten lievät avchd-pakkausilmiöt nousevat esiin. Ääni tallentuu monikanavaisen mikrofonin kautta uskottavana, vaikka hiukan ohuena. Äänessä on hyvin heikkoja ininöitä.


Sony HDR-CX105

+ koko, nopea käyttö, myös sd-tarkkuus
– kuva hämärässä, valikot

Tähtiä: 3,5

Sony on todella pienikokoinen ja näppärä kamera. Toimintoja ohjataan hyvälaatuisen kosketusnäytön avulla, jonka mattapinta ei kiiltele auringossa. Valikkojärjestelmä on hiukan sekava, mutta kamera toimii sujuvasti ja nopeasti.

Kameralla voi kuvata myös normaalitarkkuuden videota. Sisäisen muistin koko on 8 gigatavua, ja muistikortiksi sopii vain memory stick.

Zoom-objektiivi on kymmenkertainen. Laajakulmapäässä kuva-ala voisi olla laajempikin ja reunoilla kuva pehmenee hiukan. Zoom-nopeusportaat ovat sopivat. Sähköinen kuvanvakain toimii hyvin, mutta telepäässä tarttuillee välillä liian tehokkaasti paikalleen.

Kuva on yleisesti ottaen hyvä, vaikka siinä on aavistus yliterävyyttä. Värit toistuvat kirkkaassa valossa luonnollisesti. Hämärässä kuva pehmenee ja haalistuu. Siihen ilmestyy kohinaa sekä kohinanvaimennuksen tuottamia päälle liimattuja huntuja. Samoin pakkauksen lieveilmiöt näkyvät vielä suurimmallakin bittinopeudella. Mikrofonin ääni on häiriötön mutta hiukan ohut.


Samsung HMX-H106SP

+ tallennusmuoto, muisti, myös sd-tarkkuus
– kuva hämärässä, ääni

Tähtiä: 3

Samsung on erilainen hd-kamera. Se pakkaa kuvan samaan h.264/mpeg-4-muotoon kuin muut kamerat, mutta se ei ole avchd-standardin kamera. Videot ovat muistikortilla yksittäisinä mp4-tiedostoina, ja ne ovat katsottavissa sellaisenaan tietokoneella. Kameralla voi kuvata myös normaalitarkkuuden videota. Kamerassa on 64 gigatavun ssd-muisti ja sd-korttipaikka.

Samsungin objektiivi on tavallista laajakulmaisempi, mikä auttaa ahtaissa tiloissa. Vastaavasti telepäässä ulottuvuus jää hiukan jälkeen muista. Laajakulmapäässä kuvassa on pieniä vääristymiä ja reunoilla on lievää epäterävyyttä. Optinen kuvanvakain toimii huomaamattomasti, vähän turhankin miedosti; pitkillä polttoväleillä se saisi olla tehokkaampi. Zoom-nopeusportaat ovat karkeita. Välillä tarkennus erehtyy.

Kosketusnäytön katselukulma on laaja ja kuva on hyvä. Kiiltävä pinta heikentää kontrastia kirkkaissa olosuhteissa. Valikkojärjestelmä on selkeä. Kiertyvä kahva antaa mahdollisuuden toisenlaisiin, vakaisiin kuvausotteisiin.

Kirkkaissa olosuhteissa kuva on hyvä. Vähänkään hämärämmässä kuvassa on ikävää kohinaa sekä kohinanpoiston aiheuttamia päälle liimattuja huntuja ja häiriöitä. Myös värit haalistuvat, ja kuvan pakkauksen lieveilmiöitä näkyy keskimääräistä enemmän. Mikrofonin ääni on ohuehko, ja äänessä on kohinaa sekä heikko korkeataajuinen häiriö.

 

 

Tagit: -
Lähetä Tulosta Tilaa RSS-syöte
Takaisin ylös

Tietokone 5/2012 julkaisupäivä 16.5.2012

Katse näyttöön

Edessäsi ole oleva näyttö on kovin erilainen kuin ei-kovin-kauan-sitten yleisimmin käytetyt kuvaputkinäytöt. Eikä kehitys pysähdy. Toukokuun Tietokoneessa katsotaan näyttöjen tulevaisuuteen ja myös testataan terävät 27-tuumaiset näytöt. Ensituntumaa otetaan tulevan Windowsin palvelinversiosta. Vinkkejä tarjotaan muun muassa pc-hygienian ylläpitoon.

Takaisin ylös

Tietokone 6/2009

Lehden uusimmat numerot ovat vain tilaajien luettavissa. Vanhemmat numerot ovat vapaasti kaikkien luettavissa.

Voit myös ostaa Tietokoneen digilehden.

TTL ry
Pieni kirjapuoti
Takaisin ylös