Avoimen koodin bisnes

Antti J. Lagus • aloituskuvitus: Minna Aho

Avointen ohjelmistojen yleistyminen muuttaa ohjelmistoalan ansaintamalleja. Lisenssitulojen sijasta yritykset tienaavat palveluilla.

Avointen ohjelmistojen ohjelmistopino on kasvanut reilusti keskiosastaan eli niin kutsuttujen infrastruktuuriohjelmistojen kohdalta. Pinon alaosan ohjelmistot, muun muassa web-palvelimet, ovat olleet jo pitkään laajassa käytössä.

Ohjelmistopinon yläpää, bisnessovellukset, eivät vielä ole avautuneet avoimelle lähdekoodille. Sieltä puuttuvat menestystarinat, jotka helpottaisivat it-päättäjien päätöksentekoa.

Suomalaisen ohjelmistotalon Nemeinin osakas Henri Bergius näkee, että asiakkaat maksavat samalla tavalla, olipa kyse avoimista tai muista ohjelmistoista. Avoimissa ohjelmistoissa ansaintalogiikka perustuu palveluihin, jotka voivat olla asennusta, kehitystä tai sovellustukea. Näistä maksetaan myös suljetuissa ohjelmistoissa, mutta avoimissa ohjelmistoissa ei peritä lisenssimaksuja.

Lisäksi avointen ohjelmistojen maailmassa voidaan periä sovellusvuokria niin kutsutusta asp- eli sovellusvuokrauspalvelusta. Näin hankkivat osan tuloistaan hosting-yritykset, jotka käyttävät ja tarjoavat avoimia sovelluksia, jotka ovat puolestaan Nemeinin kaltaisten yritysten tekemiä.

Lisenssibisnes on kuollut, palvelubisnes tulee

Intomielisimmät voivat jopa sanoa, että lisenssibisnes on kuollut ja palvelubisnes ottaa sen paikan. Bisnesmallin muuttuminen merkitsee, että asiakkaan ymmärtäminen ja palvelu korostuvat. Tämä sopii hyvin Ohjelmistoyrittäjien yhdistyksen puheenjohtajan, Cubical Solutionsin Mika Leivon mielestä hyvin Suomeenkin, vaikka Suomea onkin moitittu puuttuvasta palvelukulttuurista. Täällä ei hänen mukaansa hössötetä vaan asiantuntijapalvelut toimitetaan luontevasti.

Leivo jakaa avoimen ohjelmiston toimijat kolmeen luokkaan. Toiset rakentavat avointen ohjelmistojen päälle ohjelmistoja, joita myydään tavalliseen tapaan. Toiset suuntautuvat tukeen ja kolmas ryhmä on tuotetalo, joka jättää koko tuotteensa avoimeksi. Kolmannessa mallissa raha tulee erikoisehtoisten lisenssien myynnistä tai asiantuntijapalveluista.

Kolmannen ryhmän täysi avoimuus on Leivon mukaan vielä harvinaista. Hän arvioi, että neljä viidestä ohjelmistotalosta käyttää avoimia ohjelmistoja tuotteen tai tuotekehityksen osana. Myös Cubical Solutions toimii niin, että osa sen tuotteista perustuu avoimiin ohjelmistoihin. Yritys toimiikin open source -yhteisön ota jotain – anna jotain periaatteen mukaan.

” Open source siirtää ohjelmistoalan bisnesmallia yksittäisten lisenssien myynnistä käyttöönoton, tuen tai neuvonnan myyntiin. Se myös vääntää bisnesmallia kohti sovellusvuokrausta”, Leivo sanoo.

Pinossa ylöspäin

Novell Finlandin maajohtajan Kim Aaltosen mukaan avointen ohjelmistojen pinossa on noustu kaiken aikaa korkeammille tasoille. Matalan lisäarvon tuotteissa kuten web-palvelimissa avoimet ohjelmistot ovat jo lyöneet läpi. Myös keskitason tuotteet, kuten sovelluspalvelimet ja grid-tuotteet alkavat olla riittävän hyviä laajaankin yrityskäyttöön.

” Pinossa on noustu ylöspäin ja päästy paketoinnissa monimutkaisempiin tuotteisiin. Tämä on kilpajuoksua avointen ja suljettujen ohjelmistojen välillä, jossa suljettujen ohjelmistojen toimittajat joutuvat kaiken aikaa keksimään yhä nopeammin ja tehokkaammin lisäarvoja, joita ei ole saatavissa avoimista tuotteista”, Aaltonen sanoo.

” Kun asiakas maksaa siitä mitä tarvitsee, on helppo päätellä, että esimerkiksi web-palveimissa ei kannata maksaa, kun Apachen saa avoimena ohjelmistona. Sen sijaan en ole varma, käykö koskaan niin, että laajoja toiminnanohjausohjelmistoja saisi näin”, Aaltonen arvelee.

Toiminnanohjauksessa kyse ei ole niinkään ohjelmistojen teknologisesta laadusta, jossa avoin yhteisö pystyy huippusuorituksiin, kuin erilaisten liiketoimintaprosessien hahmottamisesta.

” Eri alojen vertikaaliprosesesseja tuntevat kovapalkkaiset konsultit eivät koodaa vapaa-aikanaan netissä. Nähtäväksi jääkin, syntyvätkö bisnestyökalut jatkossakin suljetussa yhteisössä”, Aaltonen päättelee.

Ketsuppi-ilmiö alkaa toimia

IBM:n Pohjoismaista ja Baltian alueesta vastaava Linux-johtaja Odd Bakkengen kertoo, että vielä pari vuotta sitten yritykset eivät uskaltaneet panostaa avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin. Myös Bakkengenin mukaan avointen ohjelmistojen pino on kasvanut voimakkaasti ja niitä käytetään myös muissa tehtävissä kuin pinon alakerroksissa.

IBM toimii avointen ohjelmistojen kehityksessä monella rintamalla. Se on luovuttanut omia ohjelmistojaan yhteisön käyttöön ja se myös kehittää edelleen ohjelmistojaan avoimeen ympäristöön. IBM:n open source -kehitystä koordinoi yrityksen Austinissa Texasissa sijaitseva keskus 600 hengen voimin.

IBM:n kumppaneina toimivat ohjelmistotalot ovat Bakkengenin mukaan siirtymässä avointen ohjelmistojen tekemiseen. Hänen ketsuppi-ilmiöksi nimittämänsä odottelu on saavuttamassa purskahdusvaiheen. Ketsuppi-ilmiöllä hän tarkoittaa tilannetta, jossa osapuolet odottelevat, mitä toiset tekevät, aivan kuin ylösalaisin käännetty ketsuppipullo antaa odottaa sitä, että kastike alkaa herua.

Nyt kun ketsuppipullon suu on auki, ohjelmistotoimittajat ovat alkaneet toimia. Bakkengen on nähnyt muutoksen alkavan viime vuonna. Esimerkiksi keskisuuret toiminnanohjaustalot Intentia, IBS ja Hansa siirtävät sovelluksiaan Linuxiin.

Tuotteita viidenneksen työmäärällä

Myös Suse Linuxin viime vuonna hankkinut Novell on voimakkaasti sitoutunut open source- maailmaan. Novellin Suomen maajohtaja Kim Aaltonen kertoo, että yritys osallistuu avoimen ohjelmistoyhteisön eri tavoin.

” Osan projekteista olemme itse laittaneet liikkeelle ja olemme niissä projektinomistajina. Näihin olemme myös rekrytoineet ihmisiä. Osassa olemme mukana kehittäjinä. Näin syntyy laadukkaita tuotteita, jotka istahtavat johonkin rooliin meidän jakelussamme”, Aaltonen kuvailee.

Aaltonen vertaa avoimen ohjelmistoprojektin työmäärää siihen, että ohjelmisto kehitettäisiin täysin omin voimin ja päätyy arvioon, että avoimessa mallissa päästään 20 prosentilla siitä työmäärästä, mitä tarvittaisiin, jos kaikki tehtäisiin itse. Näin saadaan hänen mukaansa parempia ja laajempia kokonaisuuksia, jotka ovat myös luotettavampia.

Suuret riippumattomat ohjelmistokehittäjät, niin kutsutut isv:t (independent software vendor) ovat Aaltosen mukaan hyvin mukana kehityksessä ja lähes kaikki seuraavat kehitystä. Suomalaisistakin ohjelmistoyrityksistä suuri osa osallistuu toimintaan, jos ei yritystasolla, niin työntekijöiden harrastuksesta. Näin työntekijät kehittävät myös ammatillista osaamistaan.

COSS toimii verkostosolmuna

Suomalaisten open source -yritysten osaamisesta kantaa huolta Commercial Open Source Software, COSS, joka on johtaja Petri Räsäsen mukaan avointa lähdekoodia hyödyntävien yritysten palvelukeskus ja verkostosolmu. COSS pyrkii kehittämään yritysten liiketoimintaa ja tarjoaa niille erilaisia kehityspalveluita.

COSS auttaa yrityksiä myös vienninedistämisessä. Esimerkiksi toukokuussa se vieraili muutaman yrityksen kanssa New Yorkin Linux Worldissa. Vaikka internet onkin tärkeä kanava, se ei Räsäsen mukaan korvaa inhimillisiä kontakteja.

COSS on puuhaamassa Suomeen omaa Linux World -tapahtumaa, joka keskittyisi erityisesti sulautettuihin järjestelmiin. Suomessa on Räsäsen mukaan tällä alalla kiinnostavaa osaamista Nokian lisäksi myös koneenrakennuksessa ja automaatioteknologiassa.

Herätys on parempi kuin silmien ummistaminen

COSS pyrkii vastaamaan avointen ohjelmistojen ohjelmistoliiketoimintaan tuomiin muutoksiin myös herättelemällä yrityksiä. Huonoin vaihtoehto on Räsäsen mukaan ummistaa silmänsä kehitykseltä ja olla kuin koko asiaa ei olisikaan.

” Kun asiaa katsotaan silmiin, tunnistetaan sen tuomat mahdollisuudet ja riskit. Avoimiin ohjelmistoihin sisältyvät samat riskit kuin muuhunkin ohjelmistokehittämiseen ja -käyttöön. Lisäksi avoimessa lähdekoodissa on kehittäjäyhteisöön liittyvät riskinsä, joita ei pystytä perinteisin menetelmin haistelemaan”, Räsänen sanoo.

” Yritysten hakiessa kestäviä ansaintamalleja ne tuovat tarjontaan erilaisia komponentteja ja siirtyvät perinteisestä järjestelmäintegraatiosta koulutukseen, konsultaatioon ja sovellusvuokraukseen. Näin palvelutarjonnasta syntyy erilaisia yhdistelmiä”, Räsänen sanoo.

Kehityskustannukset jakoon

” Avoimen ohjelmistokehityksen etu on siinä, että voimme jakaa kehityskustannukset muiden vastaavien organisaatioiden kanssa. Kunkin projektin tuotekehitysinvestoinnin maksaa se asiakas, jolle uusi osio tulee, mutta asiakaskin hyötyy siitä, että saa käyttöönsä laajemman kokonaisuuden”, Bergius luonnehtii.

Nemeinin tuotteistossa on kaksi linjaa. Toinen perustuu 90-luvun loppupuolella kehitetylle Midgard-julkaisujärjestelmälle ja toinen alun perin ohjelmistotaloille kehitettyyn Open Psa -toiminnanohjausjärjestelmään.

Midgard on hyvin levinnyt eri puolille maailmaa. Käyttäjiä on eri maiden puolustusvoimista Uuden Seelannin julkiseen hallintoon. Projektienhallintakin on kehittynyt sitä mukaa kun siihen on lisätty uusia moduuleita. Bergius mainitsee, että esimerkiksi eräälle asiakkaalle kehitetty tuntikirjaus on nyt liitettävissä sovellukseen.

Yhteisössä merkittävä markkinointikanava

Open source -yhteisö on Bergiuksen mukaan merkittävä markkinointikanava. Sieltä löydetään, ladataan ja aletaan käyttää uusia ohjelmistoja. Jos käyttäjille tulee ohjelmaan liittyviä ajatuksia tai kehitystarpeita, Nemeiniin otetaan yhteyttä ja pyydetään tekemään tarvittavat lisäykset.

” Pienelle suomalaiselle softatalolle olisi hankalaa rakentaa isoa markkinointikoneistoa, mutta asiakaskin hyötyy mallista. Harva organisaatio pitää kilpailuvalttina sovellusta, jota kukaan muu ei saa käyttää. Yhteisössä tuotekehityskulut jäävät pieniksi”, Bergius sanoo.

” Kaikki tulot tulevat tehdystä työstä. Tämä on selkänahkauppaa”, ohjelmistoyritys Nemeinin osakas Henri Bergius sanoo.

Selkänahan myynnillä Nemein on onnistunut tekemään voitollista tulosta ja laajentamaan asiakaskuntaansa niin, että sen ohjelmia käytetään tätä nykyä ympäri maailman. Markkinointikanavana toimivassa internetissä Nemein ylläpitää näkyvyyttään julkaisemalla materiaalia ja vastaamalla verkon kautta tuleviin kysymyksiin.

Patenttidirektiivi huolestuttaa

” Olemme seuranneet huolestuneina ohjelmistopatentoinnista EU:ssa käytävää keskustelua. Patentit suosivat isoja yrityksiä ja estävät pieniltä markkinoille pääsyn. EU:ssa on kummallisinta se, että suositaan yhdysvaltalaisia ohjelmistoyrityksiä, joilla on omat patenttiportfolionsa”.

Bergius järkeilee, että ainut järkevä tapa toimia jatkossa on siirtää toiminta muualle, jos EU ottaa käyttöön ohjelmistopatentoinnin. Nemein on avannut toimiston Georgiassa. Ensisijaisena syynä ei ole varautuminen patenttiuhkaan vaan tarkoitus on kokeilla, miten Suomessa kehitetty open source -malli saadaan juurrutetuksi toisenlaiseen markkinaan.

Georgiasta Nemein ei Bergiuksen mukaan myöskään hae halpoja kehitysresursseja. Sen sijaan siellä myydään ohjelmistoja paikallisin voimin. Keväällä avattu toimipiste oli toukokuun puoliväliin mennessä saanut jo kolme asiakasta, mukaan lukien Georgian isoimman pankin.

Ei vielä bisnessovelluksiin

Tutkimusjohtaja Nikos Drakos tutkimusyritys Gartnerilta on seurannut avointen ohjelmistojen kehitystä yli kymmenen vuotta. Hänen mukaansa avointen ohjelmistojen määrää on vaikea arvioida yhdellä mittatikulla. Suuntaa voi sen sijaan hakea useista eri lähteistä.

” Useimmat isot organisaatiot käyttävät avoimia ohjelmistoja joissakin sovelluksissaan, vaikkeivät itse sitä tietäisikään. Monissa infrastruktuuri- ja sisällönhallintasovelluksissa on open source- komponentteja”, Drakos sanoo.

Levinneisyyttä voi Drakosin mukaan arvioida esimerkiksi tarkastelemalla Apache-web-palvelimen käyttöä, joka on löytänyt tiensä 30 prosenttiin ns. Fortune 250 -yrityksestä. Myös Linuxin kasvava markkinaosuus palvelinkäyttöjärjestelmänä antaa viitteitä avointen ohjelmistojen lisääntymisestä.

Drakos pitää mielenkiintoisena kehitystä, jossa erilaisia avoimia ohjelmistoja pakataan valmiiksi paketeiksi, joihin on myös tukea tarjolla. Hänen mielestään myös avointen ohjelmistojen nousu bisnessovelluksiin on kiintoisa vaihtoehto, mutta ohjelmat eivät ole vielä tarpeeksi kypsiä.

Avoimiinkin sisältyy riskejä

Myöskään avointa sovelluskehitystä tekevistä yrityksistä ei Drakosin mukaan ole tilastoja. Hänen mukaansa tyypillinen yritys on pieni, siinä on alle tusinan verran työntekijöitä ja sen liikevaihto jää alle viiden miljoonan dollarin. Pääomasijoittajat ovat tehneet ensimmäiset sijoituskierrokset joidenkin yritysten kanssa.

Yksi Drakosilta eniten kysyttyjä kysymyksiä on, mitä uusia riskejä liittyy avoimiin ohjelmistoihin. Takuut ja vastuut ovat yrityksille tärkeitä asioita. Drakos neuvoo yrityksiä aloittamaan tekemällä selvän linjauksen, käytetäänkö vai eikö yrityksessä käytetä avoimia ohjelmistoja.

Suomessa ehkä kymmenen prosenttia

Myös teknologiajohtamisen professori Heli Koski Helsingin kauppakorkeakouluun liiketoiminnan teknologian laitokselta on sitä mieltä, että suomalaisten avointa ohjelmistokehitystä tekevien yritysten määrää hankala arvioida. Hän on tänä keväänä tehnyt tutkimusta ohjelmistoyrityksistä, joissa 590 kyselyn saaneesta yrityksestä 174 vastasi.

Vastanneista 73 kertoi tekevänsä avointen ohjelmistojen ohjelmistokehitystä. Kun Suomessa on 2 100 ohjelmistoyritystä, merkitsisi tämä, että 3,5 prosenttia tekee töitä avoimen ohjelmistojen parissa.

” Ainakin tämän verran yrityksistä harrastaa avoimien ohjelmistojen kehitystä. Jos osuus lasketaan kyselyn saaneista 590 yrityksestä, prosenttiosuus nousee yli kymmeneen, mikä on mielestäni yllättävän paljon”, Koski sanoo.

Koski muistuttaa, että tutkimuksissa pitää ottaa huomioon sellainen vääristymän mahdollisuus, että siihen vastaavat ne yritykset, joita asia kiinnostaa tai joille se on ajankohtainen.

” Kun arvioidaan sitä, kuinka paljon on avointa koodia tarjoavia yrityksiä, pitää samalla arvioida myös sitä, minkälainen lisenssikäytäntö valitaan. Liiketoimintamalli vaikuttaa yrityksen kannattavuuteen”, Koski arvioi.

Neljännes yrityksistä tuottaa pääasiassa kaupallisia ohjelmistoja ja kymmenesosa vain avoimella lisenssillä. Samaa tuotetta myy niin sanotulla kaksoislisensoinnilla neljä prosenttia.

Lisenssit rajoittavat avoimuutta

Avoin lähdekoodi ei ole niin avointa kuin usein luullaan, ja avoimuuttakin on montaa eri lajia. Yleinen harhaluulo on se, että avoimen ohjelmakehityksen sovelluksien lähdekoodia voidaan vapaasti kierrättää ja yhdistellä muihin ohjelmiin. Näin ei kuitenkaan ole.

Lähtökohtaisesti tekijällä on aina oikeus omaan koodiinsa. Avoimuus perustuukin lisenssiin eli tietynlaiseen sopimukseen, jossa tekijän oikeuksia siirretään käyttäjille. Avoimen ohjelmakehityksen kisenssiasioita selventämään perustettiin vuonna 1998 OSI (Open source initiative, www.opensource.org/licenses). Se on tähän mennessä hyväksynyt yli 60 lisenssiä, eivätkä ne yleensä ole yhteensopivia keskenään.

Lopputulos on se, että yhdellä lisenssillä tehtyä avointa koodia ei yleensä voikaan käyttää toisessa avoimen koodin ohjelmassa. Tätä epäyhteensopivuutta käytetään toisinaan tietoisestikin hyväksi. Esimerkiksi Sun Microsystemsin avaamasta Solaris 10 -käyttöjärjestelmästä ei erilaisen lisenssin vuoksi voi ottaa lähdekoodia ja siirtää sitä vaikkapa kilpailijaan Linuxiin.

Kehittäjien ja yritysten keskuudesta on tullut voimakkaita toiveita lisenssien määrän karsimiseksi, mutta tämä on vaikeaa. Lisenssien takana olevat ideologiat kun herättävät suuria tunteita, varsinkin vapauden ja kaupallisten tekijöiden välinen kädenvääntö.

Copyright vastaan copyleft

Lisenssit voidaan jakaa kahteen perusryhmää. Ensimmäiseen kuuluu open source -lisensseistä tunnetuin ja suosituin, gpl (Gnu general public license). Sen kehitti Free software foundationin Richard Stallman. Hän harmistui kovasti siitä, että lupauksia lähdekoodin avoimuudesta alettiinkin myöhemmin vetää takaisin, jolloin kokonaisia sovellusten osia pitikin yhtäkkiä kirjoittaa uudelleen.

Ratkaisu oli innovatiivinen gpl, jossa tekijänoikeudet valjastetaan suojaamaan koodin vapaus ja avoimuus pitkälle tulevaisuuteen. Lisenssin mukaan paitsi itse koodi, myös kaikki sen pohjalta kehitetyt jatkotuotteet on pakko julkaista avoimina samalla lisenssillä, eikä niistä saa koskaan periä lisenssimaksuja. Jatkuvan avoimuuden vaatimusta ei voi kiertää, esimerkiksi linkittäminen suljettuihin ohjelmakirjastoihin on kiellettyä. Konseptista käytetään nimeä copyleft, eli se on täydellinen vastakohta perinteisille tekijänoikeuksille (copyright).

Linus Torvalds päätti julkaista Linuxin gpl-lisenssillä. Siksi kaikki Linux-jakelut julkaistaan aina myös ilmaisena versiona lähdekoodeineen ja muutoksineen.

Gpl-3 hyökkää patentteja vastaan

Lähivuosina valmistuvassa gpl:n kolmannessa versiossa tavoitteena on estää jopa ohjelmistopatenttien vaikutus koodin avoimuuteen. ”Monet yritykset käyttävät ohjelmissaan joitakin avoimeen koodiin perustuvia osia. Jos yhtiö haastaisi jonkun oikeuteen ohjelmistopatenteista, se menettäisi käyttöoikeuden käyttämiinsä open source -komponentteihin, ja joutuisi ohjelmoimaan ne itse uudelleen”, selittää Teknillisen korkeakoulun tutkija Mikko Välimäki, joka on tehnyt väitöskirjan open source -lisensoinnista. Vaatimus saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa suuret ohjelmistotalot eivät enää voisi uhkailla toisia ohjelmapatenteilla.

Gpl:lle on tehty hieman löyhempiä serkkuja. Esimerkiksi Gnu lesser general public license (lgpl) ja varsinkin Mozilla public license (mpl) antavat enemmän liikkumavaraa suljettujen ja jopa patentoitujen osien käytössä, mutta ne suojelevat silti tehokkaasti lähdekoodin vapautta.

Vapaa koodi vai vapaa käyttö?

Toinen näkökulma avoimeen lähdekoodiin on se, että koodi on täysin vapaata silloin kun käyttäjät saavat tehdä sillä mitä haluavat. Koodia saa vapaasti muutella, myydä ja siitä saa myös tehdä suljetun ohjelman. Ehkäpä kuuluisimmat esimerkit tästä näkemyksestä ovat Bsd- ja Mit-lisenssit. Käyttäjä saa tehdä lähdekoodilla ja ohjelmalla melkeinpä mitä vain, kunhan muistaa lisätä maininnan sen alkuperästä ja tekijästä.

Peruslinjojen lisäksi OSI:n 60 lisenssiin mahtuu monenlaisia motiiveja ja erikoisuuksia. Jopa Nokian nimellä löytyy Nokia open source license eli nokos. Jotkin uudet lisenssit parantavat merkittävästi käyttäjän asemaa. Esimerkiksi CA julkaisi raskaan Ingres-tietokantansa uudella ca-tosl-lisenssillä. Siinä luvataan, että koodin tekijänoikeudet ja patenttiasiat ovat kunnossa. Näin käyttäjät ovat suojassa Linux-SCO-kiistojen tapaisilta ongelmilta.

Samuli Kotilainen