Missä vika?
Tietokoneet nopeutuvat, kuva paranee ja laitteiden luotettavuuskin tuntuu lisääntyvän. Jälkimmäisestä voidaan tietysti esittää erilaisia mielipiteitä, mutta pitkään mukana ollut näkee kyllä siinäkin kehitystä. Useimmilla heistä on kokemuksia laitteiden pettämisestä.
Muistan ajat, jolloin kiintolevyt vahingoittuivat pienistäkin kolhaisuista tai sormista koneeseen välittynyt staattinen varaus pysäytti toiminnan. Korpuilla olevat tiedot olivat tietysti magneettikentissä ainaisen katoamisen vaarassa. Voisin kertoa moniakin tarinoita tärkeiden tiedostojen katoamisesta, kun pöydällä oli sakset. Monasti ilmeistä syytä katoamiseen ei löytynyt lainkaan, jostain vain oli riittävä magneettikenttä ulottunut levynpintaan, esimerkiksi liikuttaessa liian lähellä näyttölaitetta. Kiintolevyt kaatuvat edelleen, mutta harvemmin.
Kone, korjaa itsesi!
Kalifornian ja Stanfordin yliopistojen yhteisen tutkijaryhmän mukaan vain 15 prosenttia raportoiduista vioista johtuu laitteista, 34 prosenttia ohjelmista ja 51 prosenttia käyttäjästä (Scientific American kesäkuu 2003, s. 44). Viat voivat saada hyvin kalliita seurauksia, jos esimerkiksi tehtaan koneet pysähtyvät tai tuottavat viallista tavaraa tai erilaiset turvajärjestelmät eivät toimi.
Tämän kolumnin aihe kumpusi siitä, että tunti sitten tietokoneeni ilmoitti, ettei noin kuukausi sitten kirjoittamani ja varmistamani cd-levy ole lainkaan alustettu! Onneksi tiedot olivat vielä kiintolevyllä. Muutama viikko sitten melko uusi emolevy lopetti toiminnan. Kun mitään elektroniikkaa ei enää korjata, oli ainoa vaihtoehto ostaa uusi emo, joka palautti toimintakyvyn entisillä osilla. Emon vikaantuminen kuitenkin tuhosi tallentamattomia tekstejä.
Jos siis saisi lausua toivomuksen vakavasti otettavasta kotitietokoneen parannuksesta, niin en liene ainoa, joka kaipaa itse itsensä korjaavaa tietokonetta. Ajatus ei suinkaan ole uusi, vaan moista tekniikkaa on pitkään käytetty ainakin kriittisissä palvelinjärjestelmissä, avaruusohjelmissa ja ilmeisesti myös sotilaselektroniikassa. Tekniikalla on ihan oma nimikin, eli ROC, recovery-oriented computing.
Tarkoituksena on siis palauttaa toimintakyky, ei niinkään korjata varsinaisia vikoja. Oletetaanpa sellainen tilanne, että koneessani on kolme muistikampaa ja kesken työskentelyn yksi menee rikki. Koneen käyttöjärjestelmään kuuluu tarkkailija, joka valvoo toimintoja. Se huomaa muistivian ja päättelee, että kolmesta muistikammasta kaksi vielä toimii. Ohjelma sulkee viallisen muistin pois häiritsemästä ja jatkaa työskentelyä pienemmällä muistilla. Käyttäjä saa tiedon tilanteesta ja voi sitten korvata viallisen muistin.
Toistetta
Huomasitte varmaan äskeisessä päättelyssä mahdollisen virheen? Miten kone voi suorittaa korjauksen, jos vika estää koneen toiminnan? Kyseessä ei siis voi olla pelkkä sovellusratkaisu, itse koneessa pitää olla sisäinen varakone, joka toimii joka tapauksessa. Varakone olisi siis jonkinlainen huoltaja, joka tavallaan ulkopuolelta puuttuu pääkoneen toimintoihin.
Nykyisillä monitoimisilla piireillä tämä ei liene mikään erityinen ongelma, tarvitaan erillinen virtalähde ja muutama piiri. Uudentyyppiset monen ytimen suorittimet saattavat ehkä ottaa vastuulleen myös näitä huoltotehtäviä. Tehtävä ei ole kuitenkaan yksinkertainen, vaan varakoneen lisäksi tarvitaan hyvin tehokas huolto-ohjelma.
Shannonin matemaattisesta informaatioteoriasta (1948) on lähtöisin käsite redundancy, jonka käänsin 1968 suomen sanaksi toiste. Sillä tarkoitetaan saman asian ylijäämätietoa. Esimerkiksi luonnollinen kieli on toisteista, sillä sitä voidaan suuresti karsia ilman, että merkitys kokonaan katoaa. Toisteen vähentämiseen pohjautuvat myös useat pakkausohjelmat.
Tekniikassa toisteisuus (redundant) tarkoittaa varajärjestelmiä, jotka voivat korvata viallisen toiminnon. Suurissa tietokonejärjestelmissä onkin yleensä tätä toisteisuutta, kuten useita samanlaisia tietokoneita rinnakkain. Tiedän, että tätä ”redundanssia” kehitetään tärkeitä tietojärjestelmiä varten. Minä kaipaan toistetekniikkaa myös tavallisiin kotikoneisiin.
Pehmo ja käyttäjä käsi kädessä
Laiteviat eivät kuitenkaan ole suurimpia ongelmia, joskin esiintyessään ehkä tuhoisimpia. Peräti 85 prosenttia vioista johtuu käyttäjistä ja sovelluksista. Niputan käyttäjät ja sovellukset yhteen, sillä toinen johtuu toisesta. Vuosikausien arvostelusta huolimatta käyttöjärjestelmän ja sovelluksien tuotannossa näyttää toimintojen jatkuva lisääminen (featurism) olevan tärkeämpää kuin käyttöliittymän inhimillisyys ja käytön helppous.
Esimerkiksi Microsoftin Word-teksturissa on arvioiden mukaan 80–90 prosenttia turhaa. Ahkerana kirjoittajana minäkin käytän vain 10–15 prosenttia sen toiminnoista. Loppu rasittaa ja hidastaa koneeni toimintaa. Osien karsiminen on hankalaa ja automaattiset päivitykset tyrkyttävät puuttuville osille turhia korjauksia. Useita vuosia sitten toivoin näillä palstoilla modulaarisia sovelluksia, jotka sallisivat tiettyihin tarkoituksiin yksinkertaistettuja versioita. Ei ole näkynyt!
