Digipokkarit taipuvat videokuvaukseen
Erillinen videokamera ei enää vähään aikaan ole ollut ainoa vaihtoehto laadukkaan liikkuvan kuvan tallentamiseen. Nykykamerat pokkarista järjestelmäkameraan kuvaavat videota, uusimmat mallit jopa teräväpiirtotarkkuudella.
Teknisesti digitaalinen still-kamera ja muistikortille tai muulle vastaavalle tietovälineelle kuvaava videokamera ovat hyvin lähellä toisiaan. Kummassakin on automaattitarkennuksella ja yleensä myös optisella zoomilla varustetun objektiivin taakse istutettu kuvakenno ja rutkasti kuvan pakkaukseen tarvittavaa suoritintehoa.
Still-kameroissa onkin nähty jonkinlaisia videokuvausominaisuuksia jo yli puolen vuosikymmenen ajan, mutta tyypillisesti valmistajat eivät ole merkittävästi panostaneet videon laatuun. Viimeisimmän vuoden aikana nähdyt kamerauutuudet ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta: uutuuspokkaritkin kuvaavat 720p-tarkkuuden videota.
Liikkuvan kuvan tallentamisessa still-kamerat eivät varsinaisiin videokameroihin verrattuina kuitenkaan ole samalla viivalla. Niiden optiikka ja elektroniikka, esimerkiksi tarkennus- ja zoom-koneistot, on suunniteltu ensisijaisesti still-ruutujen ottamiseen. Myöskään laitteiden rakenne, josta usein puuttuu videokameroissa itsestäänselvyytenä pidetty kahvamainen muotoilu ja kääntyvä näyttö, ei helpota kuvaajan elämää.
Lähes kaikissa videokuvaukseen kykenevissä still-kameroissa on rajoitteita tarkennuksen toiminnan ja zoom-objektiivin käytössä kuvauksen aikana. Monissa vanhemmissa laitteissa tarkennuksen asento ei muutu kuvauksen aikana lainkaan, eikä zoomin asentoa voi muuttaa. Uusimmissa kameroissa tarkennus toimii jatkuvasti kuvattaessa, ja monissa malleissa myös zoomia voi käyttää vapaasti.
Erityisen paljon useimmat still-kamerat joutuvat antautumaan tallentamansa äänen laadussa. Videokameroissa stereo- tai monikanavamikrofonit on sijoitettu yleensä ympäröivän äänimaailman kaappaamisen kannalta järkevästi, ja niille on uhrattu laitteen rungossa myös tilaa. Still-kameroiden mikrofonit ovat huomattavasti pienempiä ja niiden sijoitus on usein tiukkojen tilaratkaisujen sanelema. Lisäksi useimmat nykykamerat tallentavat vain lattealta kuulostavaa monoääntä, eikä niihin voi kytkeä ulkoista mikrofonia.
Monta muotoa
Kuten varsinaisissa videokameroissakaan, liikkuvaa kuvaa tallentavien digikameroiden valmistajat eivät ole päässeet yksimielisyyteen käytettävästä tiedostomuodosta. Kaikki kolme kokeiltua laitetta käyttävät eri tiedostotyyppiä, vaikka videokuvan pakkaustavat ovat lähellä toisiaan.
Canonin valinta on Applen kehittämä quicktime, jonka tunnistaa tiedostopäätteestä .mov. Kyseinen muoto on perinteisesti ollut suosituin digitaalikameroissa käytetty videoformaatti. Quicktimen etuna on sitä toistavan ohjelmiston hyvä saatavuus useille eri alustoille, mutta yhteensopivuudeltaan muoto ei ole parhaasta päästä etenkään editointiohjelmien kannalta.
Panasonicin teräväpiirtovideota kuvaavissa kameroissa käytetään periaatteessa samaa avchd-tiedostomuotoa kuin useimmissa muistikortille kuvaavissa videokameroissa. 720p-tarkkuuteen kykeneville laitteille tarkoitettu muoto kulkee nimellä avchd lite.
Editointiohjelmien tuki avchd:lle on pitkään jatkuneiden alkuvaikeuksien jälkeen saatu kuntoon, mutta lite-muoto tarvitsee valitettavasti ohjelmilta lisätukea, jota ei toistaiseksi käytännössä ole tarjolla. Niinpä editointi saattaa jäädä kokonaan haaveeksi.
Sonyn käyttämä mpeg-4 avc- eli H.264-pakkaustapa on jossakin määrin ongelmallinen etenkin katseluohjelmien kannalta. Muodon toistaminen onnistuu esimerkiksi ilmaisella VLC Player -ohjelmistolla, mutta teräväpiirtovideo ei välttämättä pyöri sulavasti edes tehokkaalla tietokoneella. Uusimmat editointiohjelmat tunnistavat muodon ja muokkaavat sitä ilman suurempia ongelmia, mutta sovelluskohtaisia hankaluuksia esiintyy myös tämän muodon kanssa.
Halpa vai hyvä?
Houkuttelevin syy digikameran videokuvaustoiminnon hyödyntämiseen erillisen videokameran hankkimisen sijasta on luonnollisesti hinta. Still-kamera tulee hankittua joka tapauksessa, ja yhden 200–500 euron hintaisen laitteen riittäminen useampaan käyttötarkoitukseen tuntuu houkuttelevalta. Kiinnostusta lisää varmasti myös se, että kunnollinen teräväpiirtovideokamera maksaa vähintään 600 euroa, eikä välttämättä silti ota kovin kummoisia still-ruutuja.
Kuten aina, valinnan oleellisin kysymys on käyttötarkoitus: mikäli videokuvausta käytetään ensisijaisesti lyhyiden tuokiokuvien tallentamiseen ja katselemiseen myöhemmin sellaisinaan joko televisiosta tai tietokoneesta, digikameran videokuvaustoiminto riittää mainiosti.
Kunnianhimoiselle videoitsijalle, joka kuvaa paljon ja monipuolista materiaalia myös hankalissa valaistusolosuhteissa ja leikkaa kuvatut otokset valmiiksi elokuvaksi tietokoneella, varsinainen videokamera on ainakin toistaiseksi huomattavasti pystyvämpi vaihtoehto. Parin vuoden päästä tilanne saattaa kuitenkin olla toinen, sillä sekä still-kameroiden video-ominaisuudet että videokameroiden still-ominaisuudet kehittyvät edelleen kovaa vauhtia.
Kolme tapaa videoida
Kokeilimme kolmea uudehkoa kameramallia, joissa videokuvausominaisuuksiin on panostettu. Laitteissa ovat edustettuina eri koko- ja hintaluokat: edullisia pikkupokkareita edustaa Canon Ixus 100 IS ja ulottuvalla zoomilla varustettuja lomakameroita Panasonic Lumix DMC-TZ7. Testatuista kameroista video-ominaisuuksiltaan etevin on ilman muuta Sonyn pitkäzoominen DSC-HX1, joka kuvaa täyden teräväpiirtotarkkuuden liikkuvaa kuvaa.
720p-resoluution videota kuvaava Canon on testatuista kameroista videon suhteen rajoittunein, mikä ei sen pienen koon huomioon ottaen ole yllätys. Ixuksessa zoom-objektiivin asentoa ei voi videokuvauksen aikana voi muuttaa, vaan käytössä on ainoastaan digitaalinen zoom, jonka käyttö heikentää terävyyttä selvästi. Kuvan terävyys on kuitenkin Canonissa hyvä, ja värit elävät. Zoomin ennakkoon oikealle paikalle asettelemalla rajauksetkin muodostuvat järkeviksi. Ainoastaan pihisevä mikrofoniääni verottaa katselunautintoa.
Panasonic on videoinnin suhteen selvästi monipuolisempi laite. Zoom-objektiivin koko polttovälialue on käytettävissä, vaikka sen siirtäminen toimiikin kuvauksen aikana hitaammin kuin normaalisti. 720p-tarkkuuden kuvan terävyys on hyvässä valossa mainio, mutta laatua heikentävät kookkaat pakkausvirheet joissakin liikkuvissa kohteissa.
Sony DSC-HX1 on monessa mielessä hyvin lähellä varsinaista videokameraa. Kääntyvä näyttö, peräti 20-kertaisesti suurentava objektiivi ja ennen kaikkea täysi 1080p-tallennustarkkuus tarjoavat numeroilla mitattuna miltei samat ominaisuudet kuin uudet teräväpiirtovideokamerat. Parhaisiin hd-videokameroihin verrattuna parhaan terävyyden puute, melko runsas kohina, hidas zoomin toiminta ja melko vaatimaton mikrofoniääni verottavat kuitenkin katseluelämystä.
Kaikki testatut kamerat on varustettu hdmi-liitännällä, jonka avulla sekä hd-kuva että ääni siirtyvät suoraan televisioon yhdellä kaapelilla. Kaikissa kameroissa katselu suoraan televisiosta toimi testeissä ongelmitta, ja parhaimmillaan teräväpiirtokuva on suurelta ruudulta komeaa katsottavaa.
