Paluu 80-luvulle
Monen ensikosketus tietokoneisiin tapahtui Commodore 64:n kautta. Vaikka oma Commodore olisikin jo kadonnut, myyty tai mennyt rikki, pc:llä voi yhä palata noihin kultaisiin aikoihin.
Commodoren 64 kilotavun muisti, vaatimaton grafiikka sekä yksinkertaiset äänigeneraattorit herättävät nykypäivänä hilpeyttä, mutta julkistusvuonna 1982 ominaisuudet olivat jotain, jota ei tässä laajuudessa ollut ennen nähty. Myös pelejä oli tarjolla runsaasti, aina perinteisistä tekstiseikkailuista hyppely-, auto- ja korttipeleihin.
Moni peligenre sai alkunsa näinä aikoina, ja nykyiset lähes fotorealistiset pelit voikin nähdä näiden suorina jälkeläisinä. Konetehoa toki on tarjolla rutkasti aiempaa enemmän.
Commodoren vaatimattomuus nykyisiin koneisiin verrattuna tekee siitä hyvän kandidaatin emuloinnille. Pc-koneissa teho ei lopu kesken Commodore-pelejä pelattaessa, joten emulaattorien tehtäväksi jää toistaa mahdollisimman tarkasti alkuperäisen laitteiston toimintaa ohjelmointivirheineen päivineen. Verkossa onkin tarjolla toimivia C64-emulaattoreita niin Windowseille, Linuxeille kuin Mac-koneillekin.
Valjasta emulaattori käyttöön
Tunnetuimpia Windowsin Commodore-emulaattoreita ovat CCS64 sekä uudempi Hoxs64. Molemmat ovat maksuttomia Windows-pohjaisia ohjelmia, ja ne saa ladattua tekijöidensä sivuilta. Asennus on suoraviivaista eikä pc-laitteistolle ole ihmeempiä vaatimuksia: jos Windows XP toimii ja Directx-äänet kuuluvat, tämä riittää emulaattoreille.
Molemmissa emulaattoreissa on melko yksinkertainen käyttöliittymä, jolla ohjelmia voidaan ladata ja ajaa. Myös asetukset, kuten joystickin ja levyaseman emulointi, kuuluvat asiaan. Pienen opettelun jälkeen kumpaakin ohjelmaa käyttää sujuvasti, vaikka näppäinyhdistelmät kuten Tab+Q tuottavatkin joskus hankaluuksia.
Koska useimmilla käyttäjillä Commodoren kasetti- ja levyasemat ovat hävinneet yhtä matkaa itse koneen kanssa, emulaattorien on virtualisoitava nämä oheislaitteet. Emulaattorit antavatkin käyttäjän valita kiintolevyltä kasetti- ja levykuvia alkuperäisistä medioista ja käyttää näitä samoin kuin alkuperäisiä kasetteja ja 5¼ tuuman levykkeitä. Näistä kuvista on muodostunut eräänlainen standardi, joten emulaattorit osaavat lukea toistensa tiedostoja.
Emulaattorin käynnistäminen tuo ruudulle tutun Basic-kehotteen. Emulaattorin mukaan seuraava vaihe on valita sopiva levykuva, minkä jälkeen voidaan ladata haluttu peli tai ohjelma LOAD-käskyllä. Lataamisen jälkeen peli saadaan käyntiin RUN-komennolla. Ohjelmien mukana toimitetaan selkeät ja hyvät ohjeet eri näppäinkomennoista ja käskyistä, eli alkuun pääsee helposti.
Mistä pelejä?
Vaikka Commodore-pelejä olisi aikanaan ostanut runsaastikin, on monella emulaattoripelaajalla ongelma: kasetti- ja levyasemat eivät välttämättä enää yli 20 vuoden tauon jälkeen toimi. Niinpä vanhat pelit on löydettävä jostain muualta. Onneksi verkossa on runsaasti sivustoja, joissa aktiiviset harrastajat ovat laittaneet pelinsä jakoon muillekin.
Tällaisilta sivustoilta löytyy parhaimmillaan kustakin pelistä erikseen kasetti- ja levykeversiot, mahdollisia ruutukuvia muistin virkistämiseksi, läpipeluuohjeita, karttoja sekä musiikkia. Luonnollisesti verkossa on myös keskustelufoorumeita, joilla pelien ominaisuuksista keskustellaan väliin ahkerastikin. Demoskene on niin ikään edelleen voimissaan. 64 kilotavun rajoitus on nykyisiin konetehoihin tottuneille artisteille sopivan maukas haaste.
Parikymmentä vuotta sitten tekijänoikeuksia ei puolustettu yhtä äänekkäästi kuin nyt, joten monet pelit oli tuolloinkin kopioitu kaverilta. Nykyisin näiden vanhojen pelien tekijänoikeudet ovat usein vähintäänkin epäselviä esimerkiksi pelitalojen konkurssien takia. Alan piireissä näitä vanhoja ohjelmia, joiden oikeuksia ei kukaan tunnu enää puolustavan, on alettu kutsua termillä abandonware.
Alkuperäistä musiikkia
Vetävä musiikki on ollut olennainen osa monen pelin tunnelmaa. Monille onkin noilta ajoilta jäänyt lähtemättömästi mieliin suosikkipelien musiikki. Commodoren musisointikyvyt olivat tuohon aikaan mainiot, vaikka nykyisissä halpapuhelimissakin on parempi äänenkäsittely. Alkuperäisen musiikin kuulee toki emulaattorien kautta, mutta tarjolla on myös erillisiä ohjelmia, jotka osaavat toistaa Commodoren sid-ääniä.
Näiden soitto-ohjelmien tarkoituksena on emuloida Commodoren sid-äänisyntetisaattoria, jolloin ulos tuleva ääni olisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Musiikkikappaleet muistuttavat ohjauskomentoineen pc-koneiden midi-tiedostoja ja ne tunnistaa .sid-tiedostopäätteestä.
Innokkaimmat musisoijat ovat lisäksi tehneet omia mp3-sovituksiaan alan veteraanien, kuten Martin Galwayn, Rob Hubbardin ja David Whittakerin alkuperäisistä kappaleista. Näihin remiksauksiin on erikoistunut esimerkiksi Kwed RKO -sivusto.
Emulaattorien avulla on mahdollista palata vanhojen pelien pariin ja kokeilla vielä kerran nostalgisia pelejä, joita pelatessa joystickit rikkoontuivat ja itse tietokonekin sai kokea kovia.
Muita emulaattoreita
Vaikka Commodore 64 olikin aikansa suosituimpia pelikoneita, se ei suinkaan ollut ainoa. Amigat, Atarit ja Spectrumit olivat niin ikään laajassa käytössä. Näillekin koneille löytyy omat emulaattorinsa, joten esimerkiksi Amiga 500:n pelit saa halutessaan jälleen käyttöön. Vastaavia emulaattoreita on myös vanhemmille pelikonsoleille, kuten useaa pelilaitetta tukeva Xe Multi System Emulator.
Suosittu ja moderni
Commodore 64 oli aikanaan edistyksellinen tietokone. Sen hinta, nykyrahassa noin 1000 euroa, nosti koneen tavallistenkin kotikäyttäjien suosioon: esimerkiksi Tietokone kuvasi konetta numerossaan 4/1983 sanoilla ”Lisävarusteina saatavien levyaseman ja printterin kanssa tätä voi käyttää jopa yrityskirjanpitoon ja laskutukseen. Kapasiteetiltaan tämä on aivan samaa tasoa kuin moni toimistotietokonekin”. Maailmalla koneita myytiin kaikkiaan noin 17–30 miljoonaa kappaletta.
Linkkejä
Commodore-emulaattori CCS64 www.computerbrains.com/ccs64
Commodore-emulaattori Hoxs64 www.hoxs64.net
Sidplay 2 -musiikkisoitin sidplay2.sourceforge.net
Kwed-sivuston mp3-pelimusiikkia remix.kwed.org
Pelisivustoja www.lemon64.com www.c64games.de
