Pilven politiikkaa
Pilven tekniikka alkaa olla hallussa, mutta liiketoimintamallit, pelisäännöt ja lainsäädäntö – pilven politiikka – on edelleen auki. Kuka esimerkiksi suojelee kuluttajan oikeuksia, kun hänen käyttämänsä ohjelmisto pyörii yhdessä maassa sijaitsevassa palvelinkeskuksessa, käsiteltävä dokumentti tallennetaan toiseen maahan ja palvelun tarjoava yritys toimii kolmannessa maassa?
Käytännössä kuluttaja pilvipalvelun käyttöön ottaessaan joutuu jossain vaiheessa klikkaamaan rastin ruutuun, joka vapauttaa palvelun tarjoajan kaikesta vastuusta. Mahdolliset riidat käsitellään todennäköisesti toisella mantereella sijaitsevassa oikeusistuimessa.
Esimakua pilvipalveluiden haasteista antoi viime kesänä Amazon, joka poisti Kindle-palvelustaan jo kuluttajille myymänsä George Orwellin Eläinten vallankumous- ja Vuonna 1984 -teokset, koska Amazonilla ei ollut niihin tekijänoikeuksia.
Pilvipalveluiden tarjoajat ja kuluttajat tarvitsevat selkänojakseen lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia. Niiden laatiminen vie kuitenkin vuosia. Edes internetin hallinnon pelisäännöistä ei ole vuosien kokoustamisesta huolimatta päästy sopuun.
Hyvän esimerkin liiketoimintamallien murroksesta tarjoaa sisältöteollisuus: Musiikki, kuvaohjelmat ja teksti. Vertaisverkkoteknologia haastoi media-alan, mutta pilveen siirtyminen on alalle elämän ja kuoleman kysymys. Vanhat toimintaperiaatteet eivät toimi, kun fyysisten ja digitaalisten sisältöjen myymisen asemesta kuluttajille tarjotaankin sähköisiä sisältöpalveluita.
Musiikkiteollisuus on myös pilvessä edelläkävijän roolissa. Eivät ihmiset halua hamstrata ostettuja tai imuroituja mp3-tiedostoja vaan kuunnella musiikkia. Ruotsalainen Spotify näyttää mallia, mutta se ei välttämättä ole markkinoita lopulta hallitseva musiikin Google.
Kindlen perilliset, toisen sukupolven sähköiset kirjat, vievät kirjallisuuden ja lehdet lopullisesti pilveen. Miksi vuorata seinänsä kirjahyllyillä, kun lukulaitteen ruudulle saa parilla klikkauksella minkä teoksen tahansa? Miksi tilata koko lehti postilaatikkoon, kun sähköisestä uutispalvelusta voi lukea vain haluamansa artikkelit?
Etenkin tv-sarjojen ja elokuvien katselemiseen pilvipalvelut ovat omiaan. Toistaiseksi tiedostojen imurointi vertaisverkoista on kuluttajan näkökulmasta edelleen helpoin tapa katsoa televisiota ja elokuvia, mutta tietoliikenneyhteyksien nopeutumisen myötä myös ne muuttuvat pilvipalveluiksi. Mihin katsoja tarvitsee kymmeniä tv-kanavia, kun hänellä on Tvkaista? Miksi odottaa tiettyä päivää ja kellonaikaa nähdäkseen lempiohjelmansa tv-kanavalla, kun sen voi katsoa sähköisestä tv-palvelusta milloin tahansa?
Sisältökauppiaiden muodonmuutos sisältöpalveluiden tarjoajiksi ei käy kivuttomasti. Alan rakennemuutos tulee olemaan syvä ja karu, eivätkä kaikki toimijat selviä siitä. Mediayhtiöitä fuusioidaan, pilkotaan ja ajetaan konkurssiin. Sisältöjä tuottamalla elävät taiteilijat voivat menettää tuottajansa, kustantajansa ja toimeentulonsa. Jäljelle jäävät vain ne, jotka sopeutuvat parhaiten uuteen todellisuuteen.
Sisältöjen siirtyessä pilveen valtiovallan haasteena on yhteiskunnalle välttämättömien medioiden ja sisältöpalveluiden turvaaminen murrosvaiheen yli.
Suomi voi periaatteessa selvitä muutaman vuoden ilman monia asioita, mutta ei ilman uusia uutisia. Uutispalveluiden tulevaisuus ei näytä hyvältä, sillä netin kanssa kipuilevat kaupalliset sanomalehdet ja televisiokanavat supistavat kilvan nimenomaan uutistoimituksiaan. Jos uutistarjonnan surkastuminen jatkuu, julkisen palvelun
Yleisradio uhkaa jäädä Suomen ainoaksi journalistisesti kunnianhimoiseksi uutismediaksi.
Yleisradion toimintaedellytykset ja riippumattomuus poliittisista ja taloudellisista intresseistä on turvattava niin radioaalloilla kuin netissäkin.
