Valtion tiedot vielä hajallaan
Kuva: Mikko Hannula
Valtion tietotekniikkahankkeisiin haetaan tehokkuutta, kun kahdeksan vuotta Nokian it-hallinnossa palvellut Yrjö Benson aloitti valtion it-toiminnan johtamisyksikön vetäjänä syyskuun alussa.
MITKÄ OVAT TÄRKEIMMÄT URAKKANNE UUDESSA TEHTÄVÄSSÄ?
Ensimmäinen on yhtenäinen perustietokanta, eli yksi tieto on yhdessä paikassa vain kerran, josta kaikki sitä tarvitsevat käyvät sen lukemassa. Tietosuoja on varmistettu, ja tiedonsaanti on helppoa. Tästä ollaan hyvin kaukana esimerkiksi terveydenhuollossa. Tiedot ovat hajautettuna monessa paikassa.
Toiseksi toimialasta riippumattomat peruspalvelut pitäisi tuottaa kustannustehokkaasti ja keskitetysti, kuten julkishallinnon sähköpostit, kokouspalvelut, arkistointi ja työryhmien kalenterit.
Kolmanneksi parhaita käytäntöjä pitää hakea aktiivisesti ja ottaa opiksi muista maista. Suomi on pudonnut kuudessa vuodessa kansainvälisissä it-vertailuissa kärkikymmeniköstä parhaaseen neljännekseen. Sekin on hyvä sijoitus, mutta suunta on väärä. Tavoite on päästä julkisen it:n tehokkuudessa takaisin kärkeen.
Uudistuksia ei kuitenkaan voi sanella, vaan ne pitää myydä käyttäjille hyödyillä. Voin sanoa, että kun tulet mukaan yhteiseen sähköpostiin, saat sen näin paljon halvemmalla. Tai kun hyödynnät yhteisiä arkkitehtuureja, sinun ei tarvitse palkata sitä varten omaa väkeä. Yhteisessä terveystietojärjestelmässä sairaalasi tietojen käsittely paranee, turhia tutkimuksia säästyy ja väärät lääkitykset vähenevät.
PITÄISIKÖ VALTION SUOSIA AVOINTA LÄHDEKOODIA?
Ohjelmistot pitää valita kolmen kriteerin perusteella: helppokäyttöisyys, edullisuus ja korkea integraatioaste. Käyttäjiä voi olla miljoonia, ja kysymys on veronmaksajien rahoista. Lähdekoodin luonne, laitteistovalmistaja, tietokantaohjelmisto ja muut tekniset kriteerit tukevat pääasioita. Avoin lähdekoodi ei ole ykköskriteeri.
Avoimeen lähdekoodiin perustuva ratkaisu voi olla elinkaarikustannuksiltaan edullisempi, jolloin sen valinta tulee perustelluksi. Esimerkiksi Microsoft Officella tai Openofficella tavallinen käyttäjä osaa tehdä samat asiat, mutta Openoffice on hankintahinnaltaan edullisempi. Mutta on keskusteltu, onko tuki kalliimpaa kuin Microsoft Officelle. On mitattava siis koko elinkaaren kustannuksia.
Tämä ei ole periaatekysymys. Jos se olisi, suosisin avointa lähdekoodia, koska se on fiksumpi maailma kuin suljettu. Vastahakoisuutta on paljon. Hyvä juttu on, jos avoin ohjelmisto saadaan aina vertailuun mukaan.
TULISIKO KUNTIEN JA VALTION JÄRJESTELMIÄ KESKITTÄÄ JA ULKOISTAA LAAJEMMIN?
Kaikille samanlaisina tarjottavat palvelut voidaan ja pitääkin keskittää. Se tuo merkittäviä kustannussäästöjä, kun näitä johdetaan ja kehitetään yhdestä paikasta. Nykytilanne on melko karu. Yhteistyö ei ole ollut systemaattisesti johdettua.
Hallinnonalakohtaiset it-palvelut ovat aivan toinen juttu, kuten vaikkapa puolustusvoimien johtamisjärjestelmät. Nämä hallinnonalan pitää hoitaa ja tuottaa itse. Omissa järjestelmissäkin rajapinnat pitää hoitaa niin, että tiedon kertakirjauksen periaate toteutuu. Lisäksi niiden pitäisi käyttää yhteensopivaa arkkitehtuuria ja pc-standardointia.
Päällekkäisyyksistä ei ole tarkkaa tutkimusta. Kyse on joka tapauksessa suuruusluokaltaan kymmenistä miljoonista euroista vuodessa.
Integraatiovaihe, joka oli Nokialla yhdeksän vuotta sitten, on valtiolla edessäpäin. Pääsen hyödyntämään näitä oppeja kansalaisten hyväksi.
UHKAAKO VALTION IT-ULKOISTAMINEN KANSALLISTA HUOLTOVARMUUTTA?
Laaja ulkoistaminen on jo tapahtunut tosiasia, eikä se ole sinänsä uhka. Valtionhallinnon it:stä on ulkoistettu noin 70 prosenttia. On kuitenkin huolehdittava, että ulkoistaminen tehdään oikein.
Omiin käsiin on jätettävä vähintään tiedon omistajuus, eikä se ole ollenkaan itsestään selvää. Integraatio on ihan keskeinen juttu sovelluksissa ja tietokannoissa. Arkkitehtuureja ei myöskään voi ulkoistaa, ne pitää itse omistaa.
Viimeisenä juttuna ostamisen osaaminen on kriittinen asia. Tässä on puutteita, koska jotkut toimittajat vetävät höplästä tiettyjä valtionhallinnon osia. Olen katsonut tehtyjä sopimuksia, ja töitä niiden kanssa riittää.
Jotkin valtion avaintoimittajista ovat miettimässä palvelupisteiden siirtämistä Itä-Euroopan maihin tai muualle. Se on kuuma peruna, koska ulkomaille ulkoistettaessa tulee tietosuojakysymyksiä ja huoli siitä, toteutuuko suomalainen lainsäädäntö. Se pitää katsoa tapaus tapaukselta.
