Huippunopeat yhteydet

TEKSTI JA MITTAUKSET: OSSI MÄNTYLAHTI
MARKKINAKARTOITUS: JAAKKO TIKKANEN

Viimeinen kilometri, asiakkaan ja Internet-solmun väli, on ollut pullonkaula kiinteiden yhteyksien yleistymisessä. Uusien liittymätekniikoiden ansiosta ne ovat nyt yhä useamman ulottuvilla. Yrityksille uusia liittymiä tarjotaan jo ja kuluttajakauppa on juuri käynnistymässä. Otimme testiin 2 megabittiä sekunnissa lupaavat puhelinlankaa käyttävät liittymät sekä kaapelimodeemin ja lupaavan uuden tulokkaan, Saunalahden langattoman WLAN-yhteyden.

Mukana vertailussa:
Clinet (Tele1Europe) SDSL
HTV kaapelimodeemi
Kolumbus ADSL ja 15
KPNQwest ADSL
Netsonic ADSL
Saunalahti SDSL
Saunalahti Freedom WaveLAN
Sonera ADSL
Sonera ADSL Easy
Sonera Koti-ADSL
Telia ADSL
Telia HDLC

Internet-liittymä on nykyään puhelin- ja sähköliittymän kaltainen itsestäänselvyys. Uudet palvelut rakennetaan Internet-tekniikoiden varaan ja useimpiin julkisiin palveluihin on pääsy Internetin kautta.

Varsinkin julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon on herättänyt yhteiskunnallista keskustelua niiden saavutettavuudesta. Voiko yhteiskunta olla tasa-arvoinen, jos kaikilla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen palveluun. Länsinaapurissa pohdittiin samaa ja siellä tehtiin hyvin ruotsalaishenkinen ratkaisu: valtio kustantaa kaikille kiinteän nettiliittymän.

Kuitusosialismin tappio

Kun Ruotsi teki päätöksen laajakaistayhteyden ulottamisesta joka kotiin, alettiin myös Suomessa herätellä toiveita samasta. Ruotsin malli herätti myös runsaasti kritiikkiä. Jos valtio ryhtyy Internet-yhteydentarjoajaksi, se sekaantuu markkinoihin, jotka ovat erittäin voimakkaassa kasvussa. Näin se estää terveen kilpailun.

Suomen päättäjät eivät lämmenneetkään ajatukselle. Eihän valtio maksa sähköä, puhelinta tai televisiota joka kotiin, vaikka nekin ovat välttämättömyyksiä. Liikenneministeri Kimmo Sasi tyrmäsi Ruotsin ratkaisun ja suomalaisissa lehdissä touhua kutsuttiin kuitusosialismiksi. Sasin mukaan markkinat pystyvät itse hoitamaan laajakaistayhteyksien tarjonnan niin, että ne ovat kohtuuhinnoin saatavissa.

Nettiliittymät on tyypillisesti jaettu kahteen sarjaan: kiinteisiin ja soittosarjapohjaisiin. Soittosarjapohjaisessa yhteys muodostetaan puhelinverkkoa pitkin joko modeemilla tai ISDN:llä. Kiinteä liittymä taas on aina auki ja sitä käytetään yleensä yhdistämään yrityksen lähiverkko Internetiin.

Tähän asti kiinteät Internet-liittymät ovat olleet vain isohkojen ja keskisuurten yritysten herkkua. Liittymien avaamisesta on joutunut maksamaan helposti kymmeniä tuhansia ja kuukausittaiset kulut ovat nekin olleet varsin suuria.

Eroon modeemeista

Kaiken kukkuraksi kiinteiden liittymien hintoja on ollut erittäin hankala saada selville. Yhteydentarjoajat eivät pysty itse toimittamaan kaikkea. Myös puhelinyhtiön panosta on tarvittu, erityisesti kuparikaapelien kytkennässä ja kaapelivuokrassa. Vaikka osapuolia on kaupanteossa periaatteessa vain kolme, käytännössä jo yhteydentarjoajien kilpailuttaminen on ollut hankalaa.

Uusien edullisten liittymätekniikoiden ansiosta kiinteä yhteys on nyt kaikkien saatavissa. Tunnetuimpia uusista liittymätekniikoista ovat puhelinlankaa pitkin kulkevaan DSL-yhteyteen (Digital Subscriber Line) pohjautuvat ratkaisut. Niiden lisäksi tarjolla on kaapelitelevisioverkkoon ja langattomaan radiolinkkiin perustuvia ratkaisuja.

Vaikka langaton liittymä ei sanan varsinaisessa merkityksessä "kiinteä" olekaan, on se kuitenkin käyttäjälle sitä. Yhteys on jatkuvasti auki, eikä surffailu kartuta puhelinyhtiön kassaa yhteysminuuteilla.

Kiinteä liittymä onkin tekniikan lisäksi myös asennetta. Todellisen Internet-kulttuurin syntyminen edellyttää sitä, että Internetin käyttö on kiinteästi hinnoiteltu. Käyttäjän ei tarvitse pelätä puhelinmaksuja ja tuntea huonoa omaatuntoa puhelinlinjalla roikkumisesta. Siksi jatkuvasti auki oleva kiinteä yhteys on ainoa järkevä ratkaisu myös pienyrityksille sekä koteihin opiskelijoille, kotitoimistoihin ja etätyöntekijöille.

Netti alennusmyynnissä

Uusien liittymätekniikoiden ansiosta kiinteiden liittymien aloitus- ja jatkuvat kustannukset on saatu pudotettua murto-osaan entisestä. Kun verolliset aloituskustannukset perinteisissä yritysten nettiliittymäratkaisuissa nousivat helposti kolmeenkymmeneentuhanteen markkaan, saa nyt DSL-tekniikkaan pohjautuvan liittymän asennettua reilulla tuhannella markalla.

Pudotusta aikaisemmasta asennuskustannuksesta on ollut parhaassa tapauksessa yhdeksänkymmentä prosenttia. Aloituskustannukset jäävät pienimmiksi HTV:llä, Saunalahdella, Elisalla, Koti-Soneralla ja KPNQwestillä. Näissä perustaminen maksaa noin tuhat markkaa tai alle. Kun aloituskustannukset ovat pieniä, ei liittymän lopettaminen kirpaise, kun markkinat tuovat uusia parempia vaihtoehtoja tarjolle.

Clinetin (Tele1Europen) ja Soneran ADSL Easy -liittymät saa kolmella tonnilla. Telian liittymä on taas huomattavasti kalliimpi. Aloitusmaksuun kuluu jopa 8 000 markkaa. Soneran järeämpään yrityskäyttöön tarkoitettu ADSL-liittymä on samassa hintaluokassa.

Myös kuukausimaksuissa on merkittäviä hinnanalennuksia. Halvimmillaan yrityskäyttöön suunnattujen yhteyksien hinnat asettuvat yhden ja kahden tonnin välimaastoon. Yhteysnopeuden noustessa hajontaa tulee enemmän, mutta bitit liikkuvat silti erittäin kustannustehokkaasti.

Purkki pöydänlaidalla

Kiinteän liittymän laitetekniikka ei ole järin dramaattista. Suurin näkyvä muutos käyttäjälle on pöydännurkalla oleva yhteyslaite, joka reitittää oman tietokoneen tai koko lähiverkon Internetiin.

Yhteyslaite on nimeltään DSL-modeemi. Se ei tarvitse ISDN:n tapaan erillistä päätettä. Kaikki yhteydenmyyjät tarjoavat vakiona ADSL- tai SDSL-modeemilaitteita, joissa on lähiverkkoliitäntä.

ADSL-modeemin pystyy asentamaan itse. Liitin vain kytketään puhelinpistokkeeseen ja toinen lähiverkkoon tai mikroon. Puhelin toimii tämän jälkeenkin normaalisti, vaikka joissakin tapauksissa on asennettava häiriöitä vaimentava suodatin.

Yhteyden asentaminen edellyttää tietenkin DSL-liittymäksi päivitettyä puhelinliittymäsopimusta.

Useimmat DSL-modeemit toimivat myös DHCP-palvelimina, eli ne jakavat siihen kytketyille tietokoneille IP-osoitteet. Jos kustannuksissa haluaa säästää, eikä kaipaa erillistä DHCP-palvelinta, voi ulkoisen laitteen sijasta hankkia PCI-väyläisen ADSL-modeemikortin. Esimerkiksi Easytelin ADSL-modeemin avulla yhteys Internetiin syntyy Windowsin puhelinverkkoyhteyksien kautta. Hintaa ADSL-modeemikortilla on noin tuhat markkaa.

Myös kotiin ja pienyrityksille

Erityisesti kuluttajia tavoittelevia tuotteita ovat Saunalahden langaton Freedom ja HTV:n kaapelimodeemi. Kummankin kuukausimaksut on saatu puristettua kahden ja puolensadan markan tietämille.

Saunalahden langaton vaatii IEEE802.11b- tai IEEE802.11hr-standardin mukaisen lisäkortin, joka maksaa noin tuhat markkaa. Kuuluvuusalueesta riippuen voidaan joutua käyttämään vielä erillistä ulko- tai sisäantennia.

Sekä Saunalahden Freedomia että HTV:n kaapelimodeemia rasittavat saatavuusongelmat. Freedom-liittymän käyttäminen edellyttää, että tietokone sijaitsee tukiaseman kuuluvuus- tai mieluummin jopa näkyvyysalueella. Syksyllä pääkaupunkiseudulle on luvattu satakunta tukiasemaa ja muualla maassa niitä tulee parillekymmenelle paikkakunnalle. Saunalahden mukaan verkko laajenee nopeasti ja vuoden loppuun mennessä mukana on neljäkymmentä kaupunkia.

HTV:n kaapelimodeemi vaatii kaapelitelevisioverkon päivittämisen kaksisuuntaiseksi. Tähän asti päivitysprosessi on edennyt varsin takkuisasti ja viivästynyt moneen otteeseen. Tällä hetkellä HTV uskoo ehtivänsä kaksisuuntaistaa koko lähetysverkkonsa kuluvan vuoden loppuun mennessä. Aikataulu kuulostaa hurjalta, sillä noin puolet verkosta on nyt kaksisuuntaista.

Edulliset ADSL:t tulossa

Vasta aivan äskettäin markkinoille on ilmaantunut DSL-yhteyksiä, jotka hinnoittelunsa puolesta sopivat myös kotiasiakkaille. Sonera, Elisa ja KPNQwest tarjoavat halvimmillaan ADSL-yhteyttä noin viiteen sataan markkaan kuukaudessa.

Yhteysnopeudet KPNQwestillä ja Elisalla tosin ovat hieman erilaiset. Siinä missä Elisan halvimman liittymän nopeusluokka on 256 kilobittiä sekunnissa, liikuttaa KPNQwest dataa vauhdilla 1 Mbit/s / 128 kbit/s. Eli megabitti sekunnissa Internetistä asiakkaalle sisään ja ulospäin 128 kilobittiä sekunnissa. Mainitut nopeudet ovat teoreettisia maksiminopeuksia, käytännön nopeudet ovat pienempiä.

Elisan kuukausimaksuissa ei kovin suureen ääneen mainosteta sitä, että liittymää voi käyttää kerrallaan vain yhdestä tietokoneesta. Useammista tietokoneista joutuu maksamaan kuukaudessa lisämaksua 119 markkaa. KPNQwestin hintaan taas sisältyy enimmillään viiden tietokoneen yhteys. Netsonic antaa IP-osoitteita niin paljon kuin asiakas tarvitsee, samoin Saunalahti.

Kotikäyttöön tarkoitettu liittymä sopii myös pienen toimiston tarpeisiin. Viisi tietokonetta surffaa vallan hyvin 256 kilobitin kaistalla. Tällaisella kokoonpanolla Kolumbus on huomattavasti KPNQwestiä kalliimpi. Kolumbuksen kuukausikulut ovat 920 markkaa, kun taas KPNQwestillä hinta pysyy kuudessa sadassa markassa. Kun molempien yhteysnopeus nostetaan samalle tasolle eli megabittiin sekunnissa, on Kolumbus jo 2400 markkaa KPNQwestiä kalliimpi ja nopeuden noustessa ero vain kasvaa.

On selvää, että viiden käyttäjän toimiston kevyeen surffailukäyttöön tarkoitetusta yhteydestä ei kannata maksaa neljää tonnia kuukaudessa. Kolumbus on huomannut tämän itsekin ja on tuonut markkinoille uuden tuotteen. Kolumbus 15 -liittymä perustuu ADSL-tekniikkaan ja on tarkoitettu pienille yrityksille. Siinä ei käytetä Elisan palveluvalikkoa ja lähiverkkoon voi kytkeä enintään 61 tietokonetta.

Kolumbus 15:n hinnat ovat 256 kilobitin nopeusluokassa 1086 markkaa kuussa ja kahden megabitin nopeudella 2306 markkaa kuussa.

Imunopeus ratkaisee

Käytetystä tekniikasta riippuen kiinteät DSL-liittymät toimivat eri nopeuksilla. SDSL on symmetrinen tekniikka, eli se siirtää tietoa kumpaankin suuntaan yhtä nopeasti. ADSL taas on jo nimensäkin mukaan epäsymmetrinen. Datan vastaanottaminen ADSL-yhteydellä on nopeampaa kuin lähettäminen.

ADSL:n etuina SDSL:ään verrattuna ovat pidempi kantama ja suuremmat vastaanottonopeudet. Jos asiakkaan toimipiste sijaitsee alle kahden kilometrin päässä operaattorin paikallispisteestä, pystytään ADSL:llä jopa E2-luokan vauhtiin (8 Mbit/s).

Webbikäytössä paluukanavaa hitaampi lähtökanava ei ole ongelma. Yleensä WWW-pohjaisia sovelluksia käytettäessä palvelimelle lähetetään hyvin lyhyt sivupyyntö ja varsinainen kaistankuluttaja on sivun sisällön siirtäminen palvelimelta omalle koneelle.

Tilanteet, joissa dataa pitää lähettää ulospäin suuria määriä ovat paljon imurointia harvinaisempia. Useimmin kyseessä on sähköpostin liite, jonka kulkua eivät edes minuuttien viiveet haittaa. Onkin perusteltua miettiä kannattaako suuremmasta lähetysnopeudesta maksaa lisähintaa.

DSL-liittymien nopeusluokkia saa onneksi päivitettyä varsin vaivattomasti. Usein liittymän nopeuden nostamiseen riittää puhelinsoitto omalle yhteydentarjoajalle. Edes asentajan ei ole välttämätöntä käydä paikalla.

Mihin DSL-liittymä sopii?

Eniten hyötyä DSL-liittymistä on pienille ja keskisuurille yrityksille sekä etätyöntekijöille.

DSL-tekniikkaan pohjautuvat yhteydet eivät kokonaan korvaa perinteisiä kiinteitä yhteyksiä. Tarjolla olevien DSL-liittymien nopeudet ovat 256 kilobitistä neljään megabittiin. Jos tätä suurempaa nopeutta kaipaa, on siirryttävä järeämpään tekniikkaan.

Neljän megabitin sekuntinopeudella dataa kuljettava liittymä on jo varsin järeä. Se riittää hyvin yritykselle, jossa on sata melko aktiivista Internet-käyttäjää.

Suurten yritysten näkökulmasta uudet kiinteät liittymät sopivat erinomaisesti etätyöntekijöille. Yhden tai kahden käyttäjän tarpeisiin 256 kilobittiä sekunnissa riittää enemmän kuin hyvin. Järeämmät nopeusluokat taas sopivat hyvin sivukonttoreiden yhdistämiseen yrityksen muuhun verkkoon.

Etätyön tekemiseen DSL-liittymät sopivat semminkin, kun niiden todelliset tiedonsiirtonopeudet ovat kotimaassa hyvää tasoa, mutta ulkomaille vaatimattomia.

Tarjolla "eioota"

Vuoden alussa DSL-verkot ja -markkinat olivat vielä hyvin alkutekijöissään. Yhteydentarjoajat julkaisivat nihkeästi hintatietoja. Esimerkiksi Sonera kieltäytyi julkaisemasta omia hintojaan vedoten salaperäisesti "määräävään markkina-asemaansa".

Myös saatavuusalueiden kanssa pihisteltiin tiedossa. Vain Elisa (tuolloinen HPY) julkaisi kartan, josta liittymien saatavuus näkyi puhelinkeskusten tarkkuudella. Lähes kaikilla muilla saatavuutta joutui kyselemään tapauskohtaisesti.

Reilut puoli vuotta aiemman kartoituksen jälkeen tilanne on parempi. Elisa / Kolumbus on päivittänyt karttaansa ADSL-liittymiensä tarjooma-alueet ja Saunalahteen fuusioitunut Nic kertoo jopa katuosoitteen tarkkuudella, missä langattomien verkkojen tukiasemat sijaitsevat.

Saatavuusalueet huonoiten ilmoittavia yhteydentarjoajia ovat Sonera ja Telia. Kumpikaan ei pystynyt toimittamaan ADSL-liittymää elokuussa Tietokoneen mittauslaboratorioon Helsingin Pitäjänmäelle. Näiden yhteydentarjoajien liittymät jouduttiin asentamaan Kallioon ja Vallilaan.

Vaikka yhteydentarjoajien verkko parantuu jatkuvasti, joutuu nyt kiinteää liittymää hankkiva selvittämään itse, onko juuri omaan toimipisteeseen saatavilla liittymää. Esimerkiksi HTV:n kaapelimodeemiliittymän saatavuus on hyvin vaihteleva.

HTV:n kaapelimodeemin saatavuustilanne riippuu kahdesta tekijästä. Ensinnäkin alueen runkoverkon täytyy olla kaksisuuntaistettu. Toiseksi itse taloyhtiön tulee kuulua HTV:n verkkoon. Näin esimerkiksi Sörnäisissä ja Töölössä on monia taloja saman kadun varrella, joissa osassa kaapelimodeemi toimii ja osassa ei.

Vaikka taloyhtiössä näkyisivät HTV:n kaapelikanavat, ei kaapelimodeemin toimivuus ole silti taattua. On hyvinkin mahdollista, että kustannuksissa säästääkseen yhtiöön on hankittu kaapelitelevisio satelliittiantennin kautta. Tällöin kaapelimodeemin hankkiminen ei luonnollisesti ole mahdollista.

Myös langattomien verkkojen saatavuus on sattuman kauppaa. Vaikka koti tai toimisto olisi karttaan piirretyn kentän sisällä, saattaa naapurissa oleva korkea rakennus peittää kentän. Betonirakennuksen läpi kenttä kantaa vain muutamia kymmeniä metrejä eli jo ikkunan suunta rakennuksessa saattaa ratkaista, saako yhteyttä vai ei.

Internetiä joka tuutista

Kiinteä yhteys koteihin ja pieniin yrityksiin on erittäin kuuma asia yhteydentarjoajien keskuudessa. Tällä hetkellä maamme kahdesta miljoonasta kotitaloudesta vain reilut 500 000 on hankkinut itselleen Internet-liittymän. Liittymä on miltei poikkeuksetta soittosarjapohjainen.

Arvioiden mukaan jopa puolet nykyisistä kuluttaja-asiakkaista hankkisi itselleen paremman liittymän, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Markkinoiden potentiaalinen koko on jo kuluttajapuolella useita satoja miljoonia markkoja. Kun tähän lasketaan yritykset mukaan, liikutaan lähellä miljardia.

Elisa reagoi ADSL-liittymien aiempaan heikkoon kysyntään ja laski syyskuun alusta lukien ADSL-liittymien hintoja alle puoleen entisestä. Pelkän ADSL-liittymän saa avattua 750 markalla. Kuukausimaksut liittymästä ovat 245 markkaa ilman modeemia.

Alma mukaan vuodenvaihteessa

Myös mainostelevision omistava Alma Media on päättänyt lähteä mukaan kuluttajapuolen kiinteisiin yhteyksiin. Yhtiö julkaisi elokuun lopussa suuren yhteistyöhankkeen, jonka puitteissa se alkaa ensi vuoden alussa myymään kuluttajille ADSL-pohjaisia kiinteitä yhteyksiä. ADSL-liittymät toimittaa KPNQwest, joka jatkaa myös omien liittymien myyntiä.

Houkuttimena Alma Media käynnistää oman pelkästään Internetissä lähetettävän NettiTV-kanavan. ADSL-yhteydet sopivatkin VHS-tasoisen TV-kuvan lähetykseen erinomaisesti. Saa nähdä aiheuttaako Alman TV-uutukainen polemiikkia Telehallinnossa: pitääkö tietokoneelle hankkia TV-lupa.

Langaton vaihtoehto

Saunalahden Serveri sai sovittua Elisan kanssa muutama kuukausi sitten Elisan paikallisten puhelinkeskuspisteiden käyttämisestä. Nykyään Saunalahden tarjonta DSL-puolella on yhtä laaja kuin Elisankin. Saunalahti kuitenkin keskittyy DSL-yhteyksissä yritysasiakkaisiin. Yhtiö käyttääkin DSL-tekniikkana symmetriseen tiedonsiirtoon kykenevää SDSL:ää.

Kuluttaja-asiakkaille Saunalahdella on tarjolla Freedom-liittymä. Freedom perustuu radioverkkotekniikaan. Saunalahti ei ole riippuvainen maahan kaivetuista kuparikaapeleista ja pystyy näin hinnoittelemaan tuotteensa aggessiivisesti. 250 markkaa kuussa on houkutteleva hinta.

Radioverkkotekniikka edellyttää Helsingin kokoisessa kaupungissa yli sataa tukiasemaa. Näiden pystytykseen kuluu aikaa ja ennen kuin verkko on valmis, ei yhtiö pysty toimittamaan liittymiä kaikille halukkaille.

Kilpailijoita Saunalahden langattomalle yhteydelle ei juuri ole. Sonera tosin on asentanut joitain langattomia tukiasemia lentokentälle, hotelleihin ja muihin paikkoihin, joissa maksukykyiset liikemiehet liikkuvat.

Kolumbuksessa epäillään radioverkkoteknologian luotettavuutta eikä siksi panosteta siihen. Toisaalta maassa kulkevat kuparikaapelit omistavan yhtiön Internet-operaattori on hieman jäävi kommentoimaan kilpailevaa tekniikkaa.

Tekniset ongelmat eivät kuitenkaan ole poissuljettuja. Vastikään vaasalainen Radionet ilmoitti lopettavansa WLAN-yhteyksiensä toimitukset kunnes saa selvyyden teknisiin ongelmiinsa. Saunalahti ei ole ilmoittanut vastaavista ongelmista.

Mahtuuko kaistalle

Myös Telehallintokeskus on ilmaissut huolensa langattomien tekniikasta. 2,4 gigahertsin liikennöintialueella on THK:n mukaan jo nyt paljon liikennettä (radioamatöörit, yritysten sisäiset langattomat verkot ja Bluetooth) joten on vaara, että alue käy ruuhkaiseksi.

Huolta on aiheuttanut myös se, että mikroaaltouunit käyttävät langattomien lähiverkkojen taajuutta. Kun Tietokoneessa viimeksi testattiin (TK 11/99) langattomia lähiverkkoja, kokeiltiin testin yhteydessä lihapiirakan lämmitystä sohvasurffailun lomassa. Verkkoyhteyden suorituskykyyn uunin käyttäminen vaikutti vasta, kun antenni vietiin suoraan uunin katolle. Uunit ovat yleensä erittäin hyvin suojattuja. Jos mikroaaltouuni alkaa häiritä WLAN-yhteyttä, on takkuava nettisurffailu huoneiston haltijan pienimpiä huolia.

THK suosittaa yhteydentarjoajille omia taajuusalueita, mutta sellaisen hankkiminen edellyttäisi toisenlaisia verkkokortteja. Saunalahden käyttämä taajuusalue tulee siis tuskin muuttumaan ennen kuin nykyinen WLAN-verkko saadaan rakennettua.

Tällä hetkellä Saunalahden langattoman liittymän käyttäminen vaatii käytännössä suoran näköyhteyden tukiaseman antenniin. Yhtiö suosittelee käyttämään ulkoantennia, jos etäisyys tukiasemaan on yli 500 metriä.

Siinä missä kännykät lähettävät dataa 1-2 watin teholla, on WLAN-verkon lähetysteho vain 0,1 wattia. Testiemme mukaan langaton yhteys kuitenkin toimii ilmoitetulla kantama-alueella. Noin kahden kilometrin päässä tukiasemasta pystyi vielä surffailemaan, kunhan käytettiin ulkoista pöytäantennia, joka sijoitettiin ikkunalasin ulkopuolelle.

Näköyhteys tukiasemaan on kuitenkin kokemustemme mukaan langattomalle yhteydelle elinehto. Puu tai pari reitillä ei haittaa pahasti, mutta jos suoraa yhteyttä ei ole, ei myöskään yhteys synny.

Potentiaalinen HTV

Helsinki Median omistaman Helsinki Television (HTV) kaapelimodeemi on vanhaa tekniikkaa käyttävä, mutta silti varteenotettava kilpailija DSL-pohjaisille yhteyksille. Taloyhtiön tai alueen kesken jaettu 30 megabittiä sekunnissa on yhteysnopeutena erinomainen, vaikka kaistan joutuisikin jakamaan alueen muiden asiakkaiden kanssa. Viidellekymmenelle surffaajalle jaettuna siitä jää jokaiselle 600 kilobittiä sekunnissa ja usein nopeus nousee megabitteihin. Vanhahtavasta tekniikasta huolimatta kaapelimodeemiyhteydellä on paljon potentiaalia. Jo se seikka, että HTV:llä on omaa koteihin asti ulottuvaa kaapeliverkkoa, tekee kaapelimodeemiyhteydestä vaarallisen kilpailijan Elisalle.

Yhtiön panostukset kaapelimodeemeihin ovat kuitenkin olleet hämmästyttävän vähäisiä. Verkoston kaksisuuntaistaminen on viivästynyt pahasti, joten asiakkaille on myyty "eioota" ja muut kiinteät yhteystavat ovat kuroneet etumatkaa kiinni.

Töpselistäkin dataa

Kiinteätä yhteyttä harkitsevan kannattaa kaupallisten operaattoreiden lisäksi tutkia, onko alueella aktiivista atk-kerhoa. Esimerkiksi Espoossa Kotiverkkoyhdistys DNA on rakentanut kiinteitä kimppayhteyksiä vuokrattujen puhelinlinjojen avulla. Kaupallisen version kaapelivuokran jakamisesta on tuotteistanut Saunalahteen sulautunut Nic. Se myy SDSL-yhteyksiä, jotka tuodaan esimerkiksi rivitalon puhelinkeskukseen, josta yhteys jaetaan puhelinlinjaa pitkin talouksiin.

Testijoukon lisäksi radiolinkkitekniikkaan pohjautuvia yhteyksiä tarjoaa Vaasan seudulla toimiva Radionet. Kaapelimodeemiyhteyksiä on tarjolla ainakin Kuopiossa, Lappeenrannassa, Nummelassa ja Jyväskylässä.

Mikäli haluaa kiinteän linjan vain puhelumaksuja säästääkseen, kannattaa harkita Elisan ISDN NettiTaksa -sopimusta. Sillä voi surffata kahdella ISDN-kanavalla kiinteään noin 300 markan kokonaishintaan iltaisin, öisin ja viikonloppuina. Arkipäivinä veloitetaan normaalit puhelumaksut.

Heikko saatavuus

Yleisesti tämän vertailun uusia kiinteitä yhteyksiä haittaa heikko saatavuus. Vaikka testivoittajan mielellään hankkisi itselleen, ei tämä suinkaan aina ole mahdollista. Saatavuusalueet ovat yksinkertaisesti liian rajoittuneita.

ISP:t tosin ovat yleisesti ilmoittaneet laajentavansa verkkojaan voimakkaasti ja jo puolen vuoden päästä tilanne on paljon valoisampi.

Toinen yleinen ongelma on toimitusaika. Mainonnan lupaus "Soita, ja Internet on käytössäsi", on kaukana totuudesta. Toimitusajat saattavat olla jopa kaksi kuukautta. Erityisesti DSL-liittymiä joutuu odottamaan. Ongelman syynä on yleensä paikallisen puhelinyhtiön kaapelimonopoli.

Esimerkiksi Helsingissä muut yhteydentarjoajat kyllä toimittaisivat yhteyden, mutta joutuvat odottamaan Elisan asentajaa jopa useita kuukausia. Elisa itse lupaa toimittaa Kolumbuksen ADSL-yhteyden enintään kolmen viikon odotusajan jälkeen.

ADSL-yhteyksien tarjoajilla on tyypillisesti useita erilaisia vaihtoehtoja. Sekä Sonera että Kolumbus tarjoavat jo nyt sekä yksittäiselle kotikäyttäjälle tarkoitettua yhteyttä että pk-yritykselle käyvää yhteyttä.

Hintahaitari on melkoinen ja tulee muistaa, että ADSL-tulokset on mitattu 2 megabittiä sekunnissa siirtävillä liittymillä, huokeimmat versiot eivät kykene samanlaisiin siirtonopeuksiin.

htvi kaapelimodeem
Surffailussa kaapelimodeemi antaa vain keskinkertaisia tuloksia eikä tekniikka ole laajalti saatavissa. Tiedostonsiirtonopeudet kotimaassa ovat kuitenkin ylivoimaista luokkaa ja hinnaltaan kaapelimodeemi on paljon muita vaihtoehtoja huokeampi. Niille, jotka ovat kaapelitekniikan ulottuvilla, se on erittäin varteenotettava vaihtoehto.

kolumbus
Kolumbuksen suorituskyky ja hinnoittelu ovat kohdallaan. Keskimäärin tietoa siirtyi surffailukäytössä kotimaasta 16,4 kilotavua sekunnissa ja ulkomailta 12,8 kt/s. Kolumbus tarjoaa liittymiä yksityisille ja pk-yrityksille, muttei toistaiseksi tarjoa IP-osoitteita. Liittymien saatavuus erityisesti pääkaupunkiseudulla on hyvä.

sonera
Soneran suorituskyky testissä vakuutti palvelun laadusta. Keskimäärin tietoa siirtyi surffailukäytössä kotimaasta 17,6 kilotavua sekunnissa ja ulkomailta 12,5 kt/s. Yhtiön Internet-liittymien hinnat ovat edullisia, tarjonta monipuolinen ja saatavuus hyvä. Sonera tarjoaa ADSL-liittymiin lisäpalveluna kiinteitä IP-osoitteita.