DDR3 VS DDR2
Aleksi Vähimaa • Mittaukset: Toni Kilpeläinen • Kuva: Timo Simpanen
DDR3 VS DDR2
Muistin uusi sukupolvi
Jo runsaat viisi vuotta vanha ddr2-muisti jyllää edelleen uusien pc-koneiden uumenissa, vaikka jo viime vuonna saapui seuraajaksi ddr3-muistityyppi. Numeroiden perusteella ddr3 vaikuttaa ddr2:ta nopeammalta.
Uuden pc-paketin valinnan yhteydessä valkenee tuota pikaa, että ddr3 on huomattavasti kalliimpaa kuin ddr2. Ennen uuteen tekniikkaan sijoittamista kannattaakin tutustua sen tarjoamaan todelliseen suorituskykyyn.
Ddr2- ja ddr3-kammat ovat keskenään yhteensopimattomia. Niinpä uusi muistisukupolvi vaatii myös uudet emolevyt. Toistaiseksi ddr3-paikoilla varustetut emolevyt ovat lähes poikkeuksetta olleet pc-harrastajille ja ylikellottajille suunnattuja varsin hintavia malleja.
Muun muassa Intelin uusien piirisarjojen myötä ddr3-tuki tekee kuitenkin tuloaan myös edullisempiin hintaluokkiin. Toistaiseksi ddr3:a voidaan hyödyntää vain Intelin suoritinten kanssa.
Etuja ja ongelmia
Muistin toimintanopeuden ympärillä pyörivä nimityspaljous on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Tällä hetkellä yleisesti käytetty 800 megahertsin ddr2-muistikampa toimii fyysisesti vain 200 megahertsin kellotaajuudella, mutta koska ddr2-muistissa jokaisella kellojaksolla voidaan siirtää neljä bittiä, saadaan muistin ”teholliseksi kellotaajuudeksi” 800 MHz.
Lisää hämmennystä aiheuttaa se, että muistien nimeämisessä käytetään usein kamman maksimisiirtonopeutta, joka saadaan kertomalla tehollinen kellotaajuus kahdeksalla. Niinpä 800 megahertsin ddr2-muisti kulkee myös nimellä PC2-6400.
Ddr3-muistin suurin uutuus on nopeampi i/o-väylä. Teoriassa muistin kaistanleveys on ddr3:ssa kaksinkertainen ddr2:een verrattuna, eli 200 megahertsin fyysisellä nopeudella toimivan muistin tehollinen kellotaajuus on peräti 1600 MHz.
Ongelmana on kuitenkin se, etteivät muistin sisäiset operaatiot pysy kasvavan kaistanleveyden perässä, mikä tarkoittaa suhteessa kasvanutta latenssia eli aikaa, jonka prosessori joutuu odottamaan muistista haettavaa tietoa. Tämän takia ddr3:n tarjoama suorituskyvyn lisäys on toistaiseksi merkittävästi vähäisempi kuin kasvaneet kellotaajuuslukemat antaisivat ymmärtää.
Mitättömät tehoerot
Tyypillisten ddr2- ja ddr3-muistin suorituskykyä mitattiin erittäin nopealla Intel Core 2 Duo E8500 -suorittimella varustetussa pc:ssä. Testin muistikampoina toimivat etupäässä tehoharrastajille suunnatut Corsair XMS
-kammat, joita ajettiin ddr2-muistin tapauksessa 800:n ja ddr3-muistin tapauksessa 1333 megahertsin tehollisilla nopeuksilla.
Laitteiston kokonaisvaltaista suorituskykyä erilaisissa sovelluksissa arvioivassa Pcmark Vantage -testissä ddr3-kokoonpano oli muutaman prosentin hitaampi kuin ddr2-versio. Pelinopeutta mittaavassa 3dmark-testissä osat vaihtuivat, mutta ero kokoonpanojen välillä oli häviävän pieni.
Ainoat todelliset erot saatiin aikaan Sisoft Sandran teoreettisessa muistin kaistanleveysmittauksessa, jossa ddr3-muistin tulokset olivat noin kymmenen prosenttia ddr2:ta paremmat. Todellisissa sovelluksissa muistin kaistanleveys nousee vain ani harvoin pullonkaulaksi, joten käytännön merkitystä lisäyksellä ei ole.
Mittaustulokset osoittavat, että huomattavan lisähinnan maksaminen ddr3-muistista ei ole järkevää, oli käyttötarkoitus mikä tahansa. Korkeat hinnat johtunevatkin lähinnä muna-kana-ongelmasta: kun suorituskykyetua ei ole, ddr3 ei houkuttele ostajia. Näin valmistusmäärät pysyvät pieninä ja hinnat pilvissä.
Pikku hiljaa siirtyminen ddr3-aikakauteen alkaa kuitenkin olla edessä. Tekniikan kehittyessä latenssit pienenevät, mikä tullee yhdessä nousevien kellotaajuuksien kanssa aikanaan parantamaan suorituskykyä.
Sisandra-testissä ddr3-kampojen latenssi oli hiuksenhienosti parempi, mutta tilanne voi muistien ja emolevyn ominaisuuksista riippuen kääntyä myös ddr2:n hyväksi. Todellisessa suorituskyvyssä näin pieniä eroja on kuitenkin liki mahdotonta huomata.
