Oodi ruuville
Tapio Berschewsky • Kuvat: Mikko Hannula
Oodi ruuville
Digikamera on jokaiselle tuttu laite päältä päin, mutta mitä sen sisuskaluista löytyy? Avasimme ruuvin toisensa jälkeen päästäksemme selville, millaisista paloista Canon Powershot S3 IS on tehty.
Kameran käyttöliittymä jakaantuu takapaneelin valikkonappeihin sekä kotelon yläreunan zoomiin, laukaisimeen, virtakytkimeen ja valintakiekkoon. Valintakiekon tekninen toteutus on yksinkertainen ja hieno. Alapinnan taivutetut kuparijohtimet osuvat sitä vasten olevan piirilevyn ympyrän muotoon järjesteltyihin kuparipintoihin. Näin saadaan kiekon joka asennossa tehtyä elektroniikan kannalta erilainen kytkentä.
Sähköä Poweshot S3 IS saa neljästä suurehkoon muovikoteloon pakatusta AA-paristosta. Virta kulkee metallijohtimia pitkin pienelle piirilevylle, josta se lattakaapelin ja liittimen kautta johdetaan kameran varsinaiseen ohjauselektroniikkaan isolle piirilevylle. Kuvassa näkyy myös kameran kellon pieni nappiparisto.
Kameran suljin on linssien välissä sijaitseva mekaaninen osa, jonka tarkoitus on säädellä kuinka paljon valoa kennolle päästetään. Kuvaa otettaessa sulkimen liuskat siirtyvät säteittäin ulospäin sulkimen keskuksesta, joka sijaitsee optisen akselin keskellä. Sulkimen avautumisen määrän ja ajan määrää kameran ohjelmisto.
Jos Digic 2 -piiri on elektroniikan sykkivä sydän, tässä on kameran varsinainen silmä. Kenno on kameran valoherkkä osa, johon objektiivi kokoaa valonsäteet. Kennossa on jokaista pikseliä varten yksi piidiodisolu. Kamera mittaa yksittäiseen soluun osuvan valonsäteen kirkkauden synnyttämän sähkövarauksen määrän ja tallentaa arvon muistikortille. Väriarvot lasketaan piidiodisolujen päällä olevien rgb-suotimien avulla.
Koko optiikka kennoineen kaikkineen vielä kasassa. Oikeassa alanurkassa näkyy osa tarkennukseen käytetystä moottorista pidikkeessään.
Kameran takaosan näyttö purettuna kuorestaan, edestä ja takaa. Näytön etupuolen alareunasta lähtevät leveät lattakaapelit menevät kiinni takaosan piirilevyn valkoiseen ja mustaan liittimeen. Keltaiseen ja vaaleansiniseen liittimeen kiinnittyy näytön saranoiden läpi vedetty johtonippu, jolla näyttö on yhteydessä kameran varsinaiseen ohjauselektroniikkaan.
Etsin pelkistetyimmillään. Etsimessä näytetään pienellä lcd-näytöllä sama kuva, joka näkyy myös kameran isommalla näytöllä. Näyttö on kiinni etsimen pohjassa, ja siihen katsotaan koteloon upotetun 45 asteen kulmassa olevan peilin kautta.
Salama yhdessä kondensaattorinsa kanssa. Sähkövarausta kentässä ylläpitävä kondensaattori takaa sen, että kuvaa otettaessa salaman lampun tarvitsema äkillinen sähköntarve saadaan nopeasti tyydytettyä.
Kameran vasemmasta reunasta löytyvä kaiutin on vaatimaton, mutta kameran äänijärjestelmältä ei voi paljoa odottaakaan. Nauhoittamiseen käytetty stereomikrofoni puolestaan asentuu kahden johdon päähän kameran etuosaan optiikan molemmille puolille.
Kameran ohjauselektroniikka on kotelon takapuolella. Liittimiin kiinnittyvät lattakaapelit, jotka yhdistävät kameran eri osien ohjauspiirit pääpiirilevyyn. Piirilevyn ja koko kameran ytimenä sykkii Digic 2 -piiri, joka on Canonin edellisen sukupolven kamerasuoritin. Sitä käytettiin vuoteen 2007 asti Canonin ammattilaisille tarkoitetuissa digijärjestelmäkameroissa sekä edistyneemmissä harrastajakameroissa. Uusimmista kameroista löytyy piirin manttelinperijä Digic 3.
Ruuvi on moneen kertaan äänestetty maailman tärkeimmäksi keksinnöksi, mikä näkyy myös Canonin puolipokkarissa. Purkaessa kamerasta kerääntyi kippoon reilusti yli sata pientä ruuvia, joita ilman ei tätäkään tuotetta olisi saatu edes valmistettua. Kunnia ja ylistys uurretuille metallisylintereille.
